Oulu

Oulu Uleåborg
vaakuna	sijainti
Sijainti	65°01′N, 25°28′E
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Oulun seutukunta
Kuntanumero	564
Hallinnollinen keskus	Oulun keskustaajama
Perustettu	1605
Kuntaliitokset	Oulun alueliitokset Oulujoki (1965, pääosa) Ylikiiminki (2009) Haukipudas (2013) Kiiminki (2013) Oulunsalo (2013) Yli-Ii (2013)
Pinta-ala ilman merialueita	3 052,77 km² 21:nneksi suurin 2022
Kokonaispinta-ala	3 817,69 km² 17:nneksi suurin 2022
– maa	2 972,45 km²
– sisävesi	80,32 km²
– meri	764,92 km²
Väkiluku	215 530 5:nneksi suurin 31.8.2024
– väestötiheys	72,51 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	17,4 %
– 15–64-v.	66,0 %
– yli 64-v.	16,6 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	93,7 %
– ruotsinkielisiä	0,2 %
– saamenkielisiä	0,1 %
– muut	6,0 %
Kunnallisvero	7,90 % 257:nneksi suurin 2024
Oulun kaupunginjohtaja	Ari Alatossava
Hallituksen puheenjohtaja	Mirja Vehkaperä
Oulun kaupunginvaltuusto	67 paikkaa
– puheenjohtaja	Jarmo Husso
2021–2025 • Kok. • Kesk. • PS • Vas. • Vihr. • SDP • KD • Koskela	18 13 9 9 8 8 1 1
www.ouka.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Oulu (ruots. Uleåborg) on Suomen kaupunki ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntakeskus. Se sijaitsee Oulujoen suulla Perämeren rannikolla. Oulun kaupungissa asuu noin 216 000 ja laajemmin koko seudulla asuu noin 264 000 henkilöä. Asukasluvultaan Oulu on Suomen 5:nneksi suurin kunta ja lähikuntineen neljänneksi suurin kaupunkialue.

Vuonna 1605 perustettu Oulu on Pohjois-Suomen vanhin kaupunki. Kaupungin pinta-ala on 3 817,69 neliökilometriä, josta 2 972,45 on maata, 80,32 sisävesiä ja loput 764,92 neliökilometriä merta. Oulu on maapinta-alaltaan Suomen suurin rannikkokunta. Oulu on maailman kolmanneksi pohjoisin kaupunki, jossa asuu yli 100 000 asukasta, Murmanskin ja Norilskin jälkeen, ja maailman toiseksi pohjoisin yli 200 000 asukkaan kaupunki Murmanskin jälkeen.

Oulu on alueensa hallinnollinen ja kaupallinen keskus. Oulun naapurikunnat ovat Hailuoto, Ii, Kempele, Liminka, Lumijoki, Muhos, Pudasjärvi, Tyrnävä ja Utajärvi.

Nykyinen Oulun kaupunki perustettiin 1. tammikuuta 2013, kun entinen Oulun kaupunki sekä Haukiputaan, Kiimingin, Oulunsalon ja Yli-Iin kunnat yhdistyivät.

Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026.

Nimen alkuperä

Oulu-nimen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta todennäköisenä vaihtoehtona pidetään nimen liittymistä suomen murteissa säilyneeseen ja mahdollisesti saamen kielestä periytyvään sanaan oulu, joka tarkoittaa tulvivaa vettä (eteläsaameksi: åulo ’sulanut lumi’, åulot ’sulaa’). Mahdollista on myös, että Oulu-nimi viittaisi Pohjois-Savon murteissa tunnettuun uula-sanaan, jolla tarkoitetaan väylää tai uomaa. Hyvin usein suomalaisessa kieliperinteessä sekä järvi että laskujoki nimetään samalla tavalla. Niinpä myös Oulujärven mukaan nimettiin laskujoki Oulujoeksi ja jokisuulle syntynyt kauppapaikka Ouluksi. Nimi lienee annettu viimeistään 1000–1100-luvulla. Vanhimmat historialliset tiedot nimestä ovat vuosilta 1327–1328 Vlu, Wlw ja Wlvthraesk, mutta varmasti nimi on tätä ehkä useita satoja vuosia vanhempi.

Historia

Oulu 1840-luvulla, J. Boströmin piirros.

Oulu Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Pääartikkeli: Oulun historia

Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:n 8. huhtikuuta 1605 perustama Oulu on Pohjois-Suomen vanhin kaupunki. Oulun nousukausi alkoi vuonna 1765, kun kaupunki sai ulkomaankaupan mahdollistavat tapulikaupunkioikeudet. Vuonna 1822 tulipalo tuhosi koko keskustan, ja arkkitehti Carl Ludvig Engel laati kaupungille uuden ruutukaavan. Oulu on palanut historiansa aikana kymmenen kertaa.

Nykyisin Oulu tunnetaan etenkin teknologiakaupunkina ja Pohjois-Suomen talousveturina. Vuonna 1982 perustettu Oulun Technopolis oli Pohjoismaiden ensimmäinen teknologiakylä. Aikaisemmin Oulu tunnettiin tervakaupunkina: Oulun keskeinen vientituote oli 1800-luvulla terva, ja se oli myös koko vuosisadan Suomen suurin tervanviejä. Kainuun talonpojat toimittivat tervansa pitkin Oulujokea Toppilan kaupunginosassa, Toppilansalmen pohjoisrannalla sijainneeseen Tervahoviin. Tervaporvarit olivat Oulun kaupungin johtavat kauppiassuvut, jotka kävivät ulkomaankauppaa tervalla. Vienti- ja tuontikaupan lisäksi tervaporvarit harjoittivat laivanvarustusta ja sahatoimintaa.

Maantiede

Maannousu muokkaa Nallikarin uimarantaa.

Maastoltaan Oulu on hyvin alavaa ja luonnolliset korkeuserot ovat pieniä. Maannousu on Oulun alueella noin yhdeksän millimetriä vuodessa. Oulun kaupungin korkein kohta on 135 metriä meren pinnan yläpuolella.

Kaupunkialueella Ruskon jätekeskuksen vanha maisemoitu jätetäyttö eli Ruskotunturi kohoaa 60 metrin korkeuteen. Sille avattiin laskettelukeskus 2013.

Ilmasto

Keskilämpötila on noussut 0,02…0,04 °C vuosikymmenessä vuosina 1900–1999. Oulussa talvet ovat kylmempiä ja pidempiä kuin Etelä-Suomessa, mutta toisaalta leudompia kuin Lapissa. Kesät ovat valoisia, ja etenkin heinäkuu on yleensä lämmin. Oulun leveyksillä syksy etenee yleensä nopeammin talveksi kuin Etelä-Suomessa. Ero kevään alkamisessa Oulun ja Etelä-Suomen välillä on noin kaksi viikkoa. Keskilämpötila Oulussa heinäkuussa on +16,5 astetta ja tammikuussa −9,6 astetta. Korkein mitattu lämpötila on +33,3 astetta (1957) ja alin −41,5 astetta (1966). Vuoden keskimääräinen sademäärä on noin 450 millimetriä. Oulun lämpöoloihin vaikuttavat Perämeri eli meren läheisyys ja Golfvirta, joka tekee Oulusta leveysasteeseen nähden lauhkean. Alueelle ovat ominaisia kasvukauden lyhyys (noin 160 vuorokautta) ja lämpöolojen suuret vaihtelut. Lumipeiteaika on Oulussa viisi kuukautta. Pohjoinen ilmasto ja pohjoinen luonto ovat myös herkkiä ympäristöolosuhteissa tapahtuville muutoksille, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Oulun ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −4,8 −4,7 −0,4 5,8 12,6 17,9 21,1 18,9 13,2 5,8 0,5 −2,7 ka. 6,9 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −11,9 −12,1 −8,3 −2,5 3,4 9,3 12,4 10,6 6,0 0,6 −4,2 −8,8 ka. −0,5 Vrk:n keskilämpötila (°C) −8,2 −8,4 −4,4 1,6 8,0 13,7 16,7 14,6 9,6 3,3 −1,6 −5,3 ka. 3,3 Sademäärä (mm) 32 29 26 23 40 51 80 62 49 51 43 39 Σ 525 Sadepäivät (d) 9 8 7 6 8 8 10 10 8 10 10 10 Σ 104 Veden lämpötila (°C) 0 −1 −1 −1 2 6 11 13 11 8 5 3 ka. 4,7 L ä m p ö t i l a −4,8 −11,9 −4,7 −12,1 −0,4 −8,3 5,8 −2,5 12,6 3,4 17,9 9,3 21,1 12,4 18,9 10,6 13,2 6,0 5,8 0,6 0,5 −4,2 −2,7 −8,8 S a d a n t a 32 29 26 23 40 51 80 62 49 51 43 39 Lähde: Tilastoja Suomen ilmastosta ja merestä 1991-2020 Veden lämpötila

Suot ja metsät

Metsämaasta on 60 prosenttia mäntyvaltaista, 30 prosenttia kuusivaltaista ja loput lehtipuu-, lähinnä koivuvaltaista metsää. Oulun alueelta lehdot ja lehtomaiset metsät miltei puuttuvat ja mustikkatyypin kosteahkoa tuoretta kangasmetsää on suhteellisen niukasti.^lähde? Oulujoen pohjoispuolisilla moreenimailla tosin pohjoinen mustikkatyyppi on vallitsevana^lähde? ja valtapuuna kuusi, kun taas eteläpuolen hiekkakankaiden metsät ovat yleensä kanerva-jäkälätyypin männiköitä. Oulu kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen eli boreaaliseen vyöhykkeeseen. Tarkasti ottaen Oulu kuuluu keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen eli suovyöhykkeeseen ja viljanviljelyn äärialueeseen. Tervaleppä kasvaa Oulun seudulla pohjoisimmillaan. Jaloja lehtipuita ei Oulun seudulla kasva luonnossa lainkaan, tosin istutettuina menestyvät vaahtera, jalavat, lehmukset ja tammi. Alueen soilla on kesällä usein yöpakkasia, lämpötilan vuorokausivaihtelu on suurta. Pohjois-Pohjanmaa on Suomen soisinta aluetta. Oulun alueella nevat ovat olleet vallitseva suotyyppi, mutta suo-ojituksen lisääntyessä räme- ja korpisuot yleistyivät ja lopulta metsittyivät. Oulun soista on ojitettu kaksi kolmasosaa. Viljelysmaista pääosa sijaitsee Oulujoen laaksoalueella, joen etelärannalla.^lähde?

Kallioperä

Oulu satelliittikuvassa vuonna 2018.

Pohjois-Pohjanmaan maakuntakivi on liuske. Oulujoen uoman eteläpuoliset alueet kuuluvat niin sanottuun Muhoksen muodostumaan, jossa pohjimmaisena on karkearakeista arkoosihiekkakiveä ja paikoin konglomeraattia. Näiden päällä on hienorakeisia punaisia, ruskeita tai vihreänharmaita savikiviä, joissa on ohuina välikerroksina punaista hiekkakiveä. Nämä metamorfoitumat, jotunisiin muodostumiin kuuluvat sedimenttikivet ovat säilyneet häiriintymättöminä graniittiseen peruskallioon syntyneessä vajoamassa, jonka pohjoinen siirrosraja kulkee Oulujoen uoman eteläpuolella. Sedimenttikallioperää on Suomessa tämän lisäksi vain Satakunnassa. Joen pohjoispuolella on graniittia ja granodioriittia sekä Kiimingin rajan läheisyydessä kvartsi- ja maasälpäliusketta. Kiteinen kallioperä on kaupungin alueilla nähtävissä muun muassa Hupisaarilla ja Merikosken voimalaitoksen padon alapuolella silloin, kun Oulujoen uoma on kuivillaan. Kallioperän tarkempi rakenne tunnetaan huonosti, koska kalliopaljastumia on koko alueella vähän ja maapeitteet ovat usein paksut. Siksi kallioperästä on voitu saada tietoja vain syväkairauksen avulla.^lähde?

Maaperä

Maaperä on varsinkin Oulun eteläisillä alueilla hyvin paksu. Tämän takia koko Oulun alueella on tasaista. Jääkauden muovaaman moreenipohjan päällä on hiekkakerros. Hiekan ja hiesun alla on laajoilla alueilla myös jääkauden loppuvaiheen aikaista kerrallista lustosavea ja myöhemmin kasaantunutta harmaata sulfidisavea, joka huonontaa maaperän ominaisuuksia rakennuspohjana. Oulun huomattavin harjumuodostuma on kaakossa Oulujoen eteläpuolella Pikkaralan lähellä sijaitseva noin kuuden kilometrin pituinen ja 1,5 kilometrin levyinen Hangaskankaan-Palokankaan harju, jonka ylin laki on 47 metriä merenpintaa ylempänä. Harjun rinteellä on kasvillisuuden sitomia lentohiekkadyynejä. Oulujoen pohjoispuolella maaperä on lähinnä moreenia ja topografialtaan maasto on vaihtelevampaa. Oulujoen pohjoispuolelle tyypillistä maata on loivasti kumpuilevat moreenikankaat, yksinäiset harjunpätkät ja kohoumien välisissä painanteissa olevat suot.^lähde?

Vesistöt

Kalimeenlampi Oulun ja entisen Kiimingin rajalla.

Vesistöä on Oulussa 849 neliökilometriä. Sisävesiin kuuluvat Oulujoen lisäksi pohjoisella peruskallioalueella olevat pienehköt järvet, lännessä Pyykösjärvi, Oulun suurin järvi (2 km², 12,7 m mpy.), sekä Kuivasjärvi (1,2 km²). Idempänä sijaitsevat Niilesjärvi, Valkiaisjärvi ja Lylyjärvi ovat näitä pienempiä. Sanginjoki laskee Oulujokeen pohjoisesta noin 12 kilometriä jokisuusta itään. Oulun keskustan läpi virtaa Pokkisenväylän suuhun mereen laskeva Kaupunginoja, jonka varren puistot elävöittävät kaistan kaupungin keskelle. Oulujoki virtaa alajuoksullaan yli 20 kilometrin matkan Oulun kaupungin alueella. Vuonna 1940 Merikoski padottiin ja voimalaitos muutti joen yhdentoista metrin korkuiseksi putoukseksi. Oulujoen suistossa on paljon saaria, jotka ovat keskeisen sijaintinsa takia hyvin tunnettuja Oulun kaupunkikuvassa.^lähde? Keskustan edustalla sijaitseva Pikisaari on tunnettu puutaloistaan, ja siellä on historiansa aikana toiminut mm. höyrysaha ja villatehdas. Saaresta on siltayhteydet keskustaan, Raatinsaareen ja Hietasaareen.

Oulun edustan merialue on hyvin matalaa, esimerkiksi Kempeleenlahti on lähes kokonaan alle viiden metrin syvyinen. Oulun rannoilla onkin laskettu kuluvan vuosisadan aikana paljastuvan useita satoja hehtaareita. Meren mataluuden vuoksi veden määrä on suhteellisen pieni, ja meriveden laatu paraneekin selvästi etäännyttäessä rannikolta. Fosforikuormitus on kuitenkin laskenut koko 2000-luvun, ja samana aikana vedenlaatu on Kempeleenlahtea lukuun ottamatta ollut Oulun edustalla tyydyttävä.

Väestö

Oulun asukasluku on 215 530 (31.8.2024).. Asukkaista oli miehiä 49,8 prosenttia ja naisia 50,2 prosenttia.

Sodan jälkeen suurimman muuttajaryhmän muodosti Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta saapunut siirtoväki, jota asutettiin vuoteen 1950 mennessä 2 250 henkeä, 5 prosenttia kaupungin väkiluvusta. Väkiluku kasvoi hyppäyksittäin vuosien 1965, 1967, 2009 ja 2013 kuntaliitoksissa. Vuonna 1990 Oulun asukasluku ylitti 100 000 asukkaan rajan.

Oulun pinta-ala kasvoi ja asukastiheys pieneni vuosina 2009 ja 2013 kuntaliitosten takia. Vuonna 2009 siihen liitettiin Ylikiiminki ja 2013 Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Oulun ja sen liitoskuntien väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty kuntajako on 1. tammikuuta 2017 vallinneen tilanteen mukainen.^lähde?

Oulun ja sen liitoskuntien väestönkehitys vuosina 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			121 809
1985			128 869
1990			136 029
1995			146 395
2000			160 851
2005			173 436
2010			185 419
2015			198 525
2020			205 629
Lähde: Tilastokeskus.

Asukasluvultaan suurimmat kaupunginosat ovat Haukipudas, Oulunsalo, Kaakkuri, Ritaharju, Tuira ja Kello.

Kotimaiset kielet

Vielä 1920-luvulla Oulun asukkaista 4,4 prosenttia oli ruotsinkielisiä, kun vuonna 2020 heitä oli 0,2 prosenttia Oulun väestöstä. Saamelaisten kotiseutualueen Inarin, Utsjoen ja Enontekiön ulkopuolella yksi merkittävimmistä saamenkielistä yhteisöistä sijaitsee Oulussa, Rovaniemen ja Helsingin ohella. Tutkija Niina Kunnaksen mukaan Oulun seudulla asuu kymmeniä, jopa satoja, karjalankielisiä.

Ulkomaalaistaustaiset

Vuonna 2022 Oulussa asui 11 192 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä vastasi 5,3 prosenttia kaupungin väestöstä. Näistä varsinaisia ulkomaan kansalaisia oli 7 869 asukasta. Muita kieliä kuin suomea, ruotsia tai saamea puhui äidinkielenään 10 999 asukasta. Puhutuimmat vieraat kielet olivat venäjä, arabia ja englanti. International House Oulu on ohjaus- ja neuvontapiste, joka palvelee Oulun alueen maahanmuuttajia. Neuvontapalveluita saa asumiseen, työnhakuun, työsuojeluun, verotukseen, opiskeluun, perheasioihin, vapaa-aikaan sekä viranomaisten kanssa toimimiseen.

Oulun väestö, syntyperä (2022)

Syntyperä	Asukasluku	Prosenttia
Suomi	200 656	94,7
Neuvostoliitto	1 166	0,6
Irak	664	0,3
Kiina	646	0,3
Intia	560	0,3
Vietnam	508	0,2
Somalia	495	0,2
Iran	348	0,2
Thaimaa	340	0,2
Turkki	337	0,2
Syyria	285	0,1
Pakistan	272	0,1
Bangladesh	259	0,1
Venäjä	231	0,1
Filippiinit	221	0,1
Afganistan	208	0,1

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Oulussa oli 201 810 asukasta, joista 193 319 asui taajamissa, 6 927 haja-asutusalueilla ja 1 564:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Oulun taajama-aste on 96,5 %. Oulun taajamaväestö jakautuu seitsemän eri taajaman kesken:

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Oulun keskustaajama*	183 701
2	Kiimingin kirkonkylä	5 654
3	Alakylä	1 538
4	Ylikiimingin kirkonkylä	732
5	Vesala	711
6	Yli-Iin kirkonseutu	686
7	Huttukylä	297

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Oulun keskustaajama ulottuu osittain myös Kempeleen kunnan alueelle. Kaikki entisten Haukiputaan ja Oulunsalon taajama-alueet sekä Kiimingin Jääli ovat kasvaneet Oulun keskustaajaman kanssa yhteen.

Seurakunnat

Pääartikkeli: Uskonto Oulussa

Oulun seurakunnat kartalla

Oulu on vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskuspaikka ja kaupungin ympäristö on liikkeen voimakkainta tukialuetta. Myös muilla lestadiolaissuunnilla on Oulussa omat kannattajaryhmänsä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen toimisto sijaitsee Oulussa. Oulussa toimivat vanhoillislestadiolaisten Kellon, Kiimingin, Oulun, Oulujoen, Oulunsalon kirkonkylän, Salonpään, Pateniemen ja Ylikiimingin rauhanyhdistykset.

Oulun helluntaiseurakunnan kirkko Uusikadulla toukokuussa 2021.

Vuoden 2019 aluejaon mukaan Oulussa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat: Nämä seurakunnat muodostavat Oulun evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän.

1. Oulun tuomiokirkkoseurakunta
2. Tuiran seurakunta
3. Karjasillan seurakunta
4. Oulujoen seurakunta
5. Oulunsalon seurakunta
6. Haukiputaan seurakunta
7. Kiimingin seurakunta

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Oulun alueella toimii Pohjois-Suomen ortodoksinen seurakunta.

Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Oulussa toimii Oulun helluntaiseurakunta. Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Oulussa toimii Haukiputaan helluntaiseurakunta.

Entiset seurakunnat

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Oulun kaupungin nykyisellä alueella.

• Yli-Iin seurakunta (liitetty Oulujoen seurakuntaan 2011, siirretty osaksi Kiimingin seurakuntaa vuonna 2019)
• Ylikiimingin seurakunta (liitetty Oulujoen seurakuntaan 2007, siirretty osaksi Kiimingin seurakuntaa vuonna 2019)

Kaupunkikuva

Tulipalot ovat muuttaneet Oulun kaupunkikuvaa useaan otteeseen. Oulun keskustan vanha rakennuskanta on pääosin vuoden 1882 palon jälkeiseltä ajalta. Ennen paloa rakennukset olivat tyypillisesti puisia ja matalia, sen jälkeen kaupunkiin rakennettiin myös edustavia kivitaloja. Oulun kadut saivat niiden nykyiset nimet vuoden 1907 asemakaavassa. Kivetys toteutettiin 1930-luvulla, kun kaupunki järjesti pula-ajan vuoksi työttömille hätäaputöitä. Vuonna 1927 valmistui Intiön vesitorni, jonka luoman paineen ansiosta vesi voitiin johtaa suoraan taloihin.^lähde?

1950–1970-lukujen suuria muutoksia kaupunkikuvassa oli Heinäpään alueen empiretyylisten puutalokortteleiden purkaminen. 1980-luvulle tultaessa rantakortteleiden jäljellä olevat harvat suojellut puutalot olivat pahoin rapistuneita, useat niistä paloivat tuhopoltoissa ja joitakin jopa purettiin vahingossa. Nykyisin vanhoja puutaloalueita on Oulussa jäljellä lähinnä Pikisaaressa, Kuusiluodossa ja Raksilassa sekä Oulun kasarmilla. Karjasillan kaupunginosassa on laaja rintamamiestalokokonaisuus.^lähde?

Vuoden 2005 asuntomessut järjestettiin Oulun Toppilansaaressa, jossa merellisyyttä korostettiin vetovoimaa ja asumisen laatua lisäävänä tekijänä. Ranta-alueiden käytöstä asuntorakentamiseen on esimerkkinä myös keskustan tuntumaan kohonnut Kiikelinsaaren alue.^lähde? Lähivuosina kaupunki laajenee etenkin pohjoisen Ritaharjussa sekä Hiukkavaaran entisellä varuskunta-alueella.

Vuonna 2016 Oulussa oli 105 000 asuntoa, joista 32 000 omakotitaloja ja 54 000 kerrostalohuoneistoja.

Keskusta

Pääartikkeli: Keskustan suuralue (Oulu)

Rotuaarin aukio Oulun keskustassa.

Saaristonkatua

Oulun keskustaa voi pitää asukaslukuun nähden pienenä, ydinkeskustan katsotaan yleensä käsittävän vain neljä korttelia. Keskustaa ja kävelykatu Rotuaaria pyritäänkin jatkamaan Heinäpään suuntaan. 2000-luvulla keskustaan on rakennettu Stockmannin tavaratalo, hotelli ja elokuvakeskus, Technopolis-ydinkeskustan toimitalo sekä virastotalon laajennus. Ydinkeskustan alle on rakennettu maanalainen pysäköintialue Kivisydän, joka avattiin lokakuun alussa 2015. Stockmann sulki tavaratalonsa tammikuun 2017 lopussa.

Keskustassa sijaitsee myös Oulun ehkä tunnetuin puisto, Otto Karhin puisto eli oululaisittain ”Letkunpuisto”, jonka halkaisee kaupungin läpi kiemurteleva Plaanaoja (oululaisittain Laaniska). Keskustassa on kymmeniä ravintoloita: siinä missä muualla maassa oleskellaan kesäaikaan terassilla, Oulussa oleskellaan patiolla. Lähellä keskustaa sijaitsee myös Hupisaarten puistoalue, joka on ollut oululaisten virkistyspaikkana 1860-luvulta lähtien. Hupisaaret rakennettiin myös 1860-luvulla.

Otto Karhin puisto rajoittuu Hallituskatuun, joka jatkaa liikekeskustaa Raksilan suuntaan. Raksilaan 1970-luvulla rakennettu kolmen hypermarketin alue oli valmistuessaan poikkeuksellisen suuri kauppakeskittymä, ja 1980-luvulla useana vuonna myynniltään maan toiseksi suurin. Pitkään suunniteltuun Oulun matkakeskukseen on tulossa uuden rautatieaseman lisäksi 12-kerroksisia asuintaloja. Rakentaminen alkaa aikaisintaan vuonna 2021.

Tunnettuja rakennuksia

Oulun tunnettuja rakennuksia ovat torin edustalle Vänmanninsaarelle rakennetut Marjatta ja Martti Jaatisen suunnittelemat kaupunginkirjasto ja teatteritalo. Oulun korkeimmat rakennukset ovat Oulun tuomiokirkko, jonka torni kohoaa 60 metrin korkeuteen, Puolivälinkankaan 55 metriä korkea vesitorni ja Tietomaan vanha 45 metrin korkuinen vesitorni. Oulun korkein rakennelma on 135-metrinen Vihreäsaaren tuulivoimala. Kaupungin korkein asuinrakennus on Toppilan kaupunginosassa sijaitseva 13-kerroksinen entisistä SOK:n viljasiiloista purkamisen jälkeen saneerattu suojelukohde.

Oulun vanhin rakennus on syrjäisen sijaintinsa ansiosta suurpaloilta säilynyt Turkansaaren kirkko vuodelta 1694, vanhin asuinrakennus Pikisaareen siirretty museona toimiva Matilan talo vuodelta 1740 ja vanhin kivitalo 1778 rakennettu lääninvankilan henkilökunnan asuintalo, ns. Oxenstiernan talo Myllytullissa. 1700-luvulla räjähtäneen Oulun linnan jäljellä olevat rauniot ja vallitukset ovat 1500-1600-lukujen vaihteesta. Huomattava osa Oulun rakennushistoriallisista muistomerkeistä on kuitenkin 1800-luvulta. Empireä edustavat muun muassa Franzénin talo, Liljeblomin talo, uusrenessanssia Rauhala, sekä jugendia Puistola-, Pallas- ja Tuomi-talot. Varhaista funktionalismia edustavat Valkealinna Otto Karhin puiston kupeella, entinen Keskuskansakoulu (2010-luvun lopulta lähtien yritystoiminnan käytössä) ja SOK:n entinen toimisto-, myymälä- ja varastorakennus Kansankadulla.^lähde?

Vuonna 1777 rakennetun tuomiokirkon kiviseinät selvisivät vuoden 1822 palosta.

Carl Ludvig Engel on suunnitellut useita Oulun keskeisiä rakennuksia: Oulun tuomiokirkon ja lyseon sekä Kajaanintullin koulun, Vanhan pappilan ja mahdollisesti Franzénin talon. Lisäksi hän suunnitteli 1822 palon jälkeisen asemakaavan yhdessä Ehrenströmin kanssa. Alvar Aalto puolestaan suunnitteli ensimmäisen ja viimeisen teollisuusrakennuksensa Ouluun, Toppilan sellutehtaan vuonna 1931 ja Kemiran rakennukset 1950- ja 1960-luvuilla.

Vanhan rakennuskannan purkuvimman aikana 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla rakennettuja merkittäviä rakennuksia ovat muun muassa Yhdystorni (1958), Vakuutustorni ja Kassatalo (1957), sekä Klubitalo (1960). Aarne Ervin suunnittelema vuonna 1962 valmistunut modernistinen pankkirakennus osoitteessa Kirkkokatu 6 syrjäytti paikalla sijainneen kauniina pidetyn kansallisromanttisen KOP:n talon.

Oulun kasarmit

Pääartikkeli: Oulun kasarmi

Vuonna 1881 Oulun kaupungin laitamille rakennettiin kasarmi, johon majoittui Suomen 4. tarkka-ampujapataljoona. Vuosina 1901–1918 varuskunta-alueella toimi venäläinen sotaväki. Toisen maailmansodan jälkeen Oulun varuskunnasta tuli Suomen suurin. Vuosien varrella kasarmilla oli eri joukko-osastoja ja esikuntia, viimeisimpänä Pohjoisen Maanpuolustusalueen Esikunta. Pohjoinen maanpuolustusalue lakkasi olemasta Puolustusvoimien rakenneuudistuksen myötä vuoden 2008 alusta.

Kunnallishallinto

Oulun kaupungin ylin päättävä toimielin on kaupunginvaltuusto, jossa on 67 valtuutettua. Puheenjohtajana toimii Jarmo Husso (kok.). Oulun kaupunginhallituksen muodostaa 13 valtuuston neljäksi vuodeksi valitsemaa jäsentä. Puheenjohtajana toimii Mirja Vehkaperä (kesk.).

Oulun kaupunginjohtajan virka on toistaiseksi voimassaoleva. Kaupunginjohtajaksi nimitettiin 29. huhtikuuta 2024 Ari Alatossava, joka oli jo hoitanut kaupunginjohtajan virkaa Seppo Määtän erosta lähtien. Maaliskuusta 2016 alkaen kaupungissa ei ole apulaiskaupunginjohtajia.

Oulun kaupunki sekä Haukiputaan, Kiimingin, Oulunsalon ja Yli-Iin kunnat yhdistyivät uudeksi Oulun kaupungiksi vuoden 2013 alussa. Kuntien valtuustot hyväksyivät kuntaliitoksen 28. kesäkuuta 2010. Kuntien yhteenlaskettu asukasmäärä on 215 530 asukasta. Aiemmin myös Muhoksen kunta oli mukana kuntaliitosneuvotteluissa, mutta se hylkäsi kuntaliitoksen 27. huhtikuuta 2010; muut kunnat hyväksyivät liitoksen jo tuolloin. Oulun kaupunki ja Yli-Iin kunta olivat hyväksyneet keskinäisen kuntaliitoksen jo aiemmin.

Talous

Vuonna 2020 teollisuustoiminta työllisti noin 9 400 ja kaupan ala (vähittäis- ja tukkukauppa yhteensä) noin 6 100 henkeä. Teollisuuden liikevaihto oli 5,2 miljardia ja kaupan 2,7 miljardia euroa.

Veroprosentit vuonna 2021:

• Kunnallisveroprosentti: 20,50 %
• Evankelis-luterilaisen kirkon kirkollisvero: 1,30 %
• Yleinen kiinteistövero: 1,15 %
• Vakituisen asunnon kiinteistövero: 0,50 %
• Muun asuinrakennuksen kiinteistövero: 0,93 %
• Yleishyödyllisen yhteisön kiinteistövero: 0,16 %
• Voimalaitosrakennuksen kiinteistövero: 3,10 %

Elinkeinot

Stora Enson tehdas Nuottasaaressa, Oulussa.

Vahvoja teollisuudenaloja Oulussa ovat puu-, paperi- ja terästeollisuus. Oulun Nuottasaaressa sijaitseva Stora Enson tehdas on yksi maailman suurimmista ja nykyaikaisimmista puuvapaiden taidepainopapereiden valmistajista. 1960-luvun puolivälissä Oulun yliopiston teknisen tiedekunnan alaa laajennettiin koskemaan myös sähkö- ja konetekniikkaa. Linnanmaalle alettiin rakentaa yliopiston omia toimitiloja, joita laajennetaan edelleen. Lääketieteellisen tiedekunnan tilat tehtiin Kontinkankaalle, jonne sijoitettiin myös uusi yliopistollinen sairaala. Vaikutus on levinnyt myös ympäröiviin maakuntiin tutkimusasemien ja kehittämiskeskusten toiminnan myötä.

Oulun asema Pohjois-Suomen johtavana elinkeinotoimintojen, hallinnon ja erityisesti koulutuksen ja tutkimuksen keskuksena kasvoi edelleen, kun kaupunkiin perustettiin VTT:n laboratorioita, Työterveyslaitoksen aluelaboratorio, teollisuuden omia tutkimusyksiköitä ja uusia koulutusyksiköitä, kuten teollisuuden alulle panema Pohjois-Suomen Teollisuusopisto POHTO ja markkinointi-instituutin yksikkö.

2000-luvun alkuun mennessä Oulusta on tullut valtakunnan neljänneksi suurin keskus ja kansainvälisesti tunnettu ”Osaamisen keskus”. Oulu on Pohjois-Suomen kehittyvä taloudellinen keskus ja Fennoskandian pohjoisosan suurin kaupunkiseutu. Työpaikkakehitys seudulla oli myönteistä 1990-luvun romahduksen jälkeen. Vuonna 2007 kaupungissa oli yli 60 000 työpaikkaa ja seutukunnassa noin 75 000. Suurimmat työpaikka-alat ovat palvelu (50 %), teollisuus (22 %) ja kauppa (13 %). Suurimmat työnantajat vuonna 2007 olivat Oulun kaupunki, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Nokia, Nokia Siemens Networks, Oulun yliopisto, Stora Enso ja Kesko. Työttömyysaste oli alimmillaan vuonna 2007 11,1 prosenttia, mistä se kasvoi 17,2 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Vuoden 2020 alkuun mennessä työttömyys oli laskenut reiluun 11 prosenttiin.

Teknologiakaupunki

Linnanmaan Technopoliksessa toimii lähes kaksisataa yritystä.

Teknologiakaupunki-nimen Oulu sai vuonna 1984, neljä vuotta siitä, kun kaupunginhallitus oli alkanut aktiivisesti ajaa teknologiakylän perustamista Linnanmaan yliopistoalueelle. Toimikuntatyötä tehtiin kaksi vuotta ja vuonna 1982 perustettiin Pohjoismaiden ensimmäinen tiedepuisto Oulun Teknologiakylä Oy hankkeen toteuttajaksi. Hanke sai runsaasti julkisuutta uudenlaisena tutkimustulosten kaupallistajana hyvän liikkeellelähdön ansiosta.

Oulun teknologiakylä Oy, nykyisin pörssissä listattu Technopolis Oyj, ja sen 10 vuotta myöhemmin perustettu tytäryhtiö Medipolis ovat toimineet yrityshautomona kasvavalle joukolle yrityksiä, sekä yhdessä tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa lisääntyvien toimitilojen tarjoajina. ”Pohjolan piilaaksoksi” kutsuttu Oulu on tällä tavalla saanut ja luonut yli 10 000 uutta korkean teknologian työpaikkaa. Oulusta on tullut samalla valtakunnallinen osaamisen keskus, jonka pääaloja ovat telekommunikaatio, elektroniikka, ohjelmistoteollisuus, lääketieteen tekniikka ja biotekniikka. Näitä aloja kehitetään, jotta valmistauduttaisiin tulevaisuuteen kansainvälisessä kilpailutilanteessa.

Tietoteollisuuteen panostaminen on tuonut kaupunkiin paljon tämän alan tuotantolaitoksia tutkimuksen ja tuotekehitysyksiköiden lisäksi. Laajentumisen tuloksena on tuhansia uusia työpaikkoja Oulun seudulla ja muualla Pohjois-Suomessa. Kuitenkin samalla niin sanottu vanha teollisuus ja monet palvelualat ovat kuihtuneet. Oulu on käynyt läpi perusteellisen rakennemuutoksen melko hyvin tuloksin. Kuitenkin 1990-luvun alun lama ja rakennemuutos on aiheuttanut tuhansien työpaikkojen menetyksen ja työttömyyden pysymisen poikkeuksellisen korkealla tasolla valtakunnan muihin kasvukeskuksiin verrattuna. Rakennusalalla on työvoimapula ja kokonaistyöttömyys laskee hitaasti. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa toisiaan. Yliopisto ja ammattioppilaitokset ovat lisänneet suosittujen alojen opiskelupaikkoja Kiina-ilmiön siirtäessä työpaikkoja rajojen ulkopuolelle. Huipputekniikan ja julkishallinnon korkeakoulutetuilla aloilla työvoimasta on ylitarjontaa.

Langaton, avoin ja maksuton internet tuli saataville monille oululaisille jo vuonna 2003, kun WLAN-verkko panOULU avattiin vuonna 2003. Sen tarjoavat Oulun kaupunki, yliopisto ja ammattikorkeakoulu. Mobiilidatan yleistymisestä huolimatta palvelu on pysynyt suosittuna, vuonna 2014 sillä oli 50 000 eri käyttäjää kuukaudessa. Ulkoalueiden tukiasemat ovat kuitenkin vanhentuvaa teknologiaa.

Koulutus

Oulun yliopiston päärakennus.

Oulun koulutustarjonta on viime aikoina kasvanut jatkuvasti. Kaupunkiseudun ammatilliset oppilaitokset on yhdistetty Oulun seudun ammattiopistoksi (OSAO). Ammattikorkeakouluopinnot on yhdistetty Oulun ammattikorkeakouluun. Sieltä valmistuu insinöörejä, tradenomeja, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia sekä ammattimuusikoita ja medianomeja. Kaupungin vanhimmat oppilaitokset ovat Svenska Privatskolan i Uleåborg, joka on toiminut vuodesta 1859, ja Oulun Lyseon lukio (1874). Oulun seudun ammattiopistoon kuuluva Kaukovainion liiketalouden yksikkö, entiseltä nimeltään Oulun Kauppaoppilaitos, perustettiin vuonna 1864. Lyseossa on opiskellut kolme Suomen presidenttiä: K. J. Ståhlberg, Kyösti Kallio ja Martti Ahtisaari.

Vuonna 1958 perustettu Oulun yliopisto on 14 000 opiskelijan ja 3 000 työntekijän kansainvälinen tiedeyliopisto, jossa on kymmenen tiedekuntaa.

Kaupunki tunnetaan opiskelijakaupunkina. Vuonna 2015−2016 eri oppilaitosten opiskelijamäärät olivat seuraavat:

• Perusasteella 20 000 opiskelijaa (26 alakoulua, 20 yhtenäiskoulua, kolme yläkoulua)
• Lukioissa 4 000 opiskelijaa (10 lukiota)
• Ammattiopistossa 6 800 opiskelija
• Oulun ammattikorkeakoulussa 8 400 opiskelijaa
• Oulun yliopistossa 14 900 opiskelijaa

Oulussa toimii myös valtakunnallinen aikuiskouluttaja ja ‑kehittäjä JAKK, joka kouluttaa muun muassa kuljetus- ja talonrakennusaloilla.

Kulttuuri

Oulun taidemuseo

Vahvoja kulttuurinaloja Oulussa ovat elokuva, valokuva ja tanssi sekä lastenkulttuuri. Vuonna 1983 valmistuneessa Madetojan salissa toimii EU-alueen pohjoisin ammattisinfoniaorkesteri, Oulu Sinfonia. Lisäksi Oulussa järjestetään vuosittain useita erilaisia taiteiden ja tieteiden näyttelyjä sekä teematapahtumia, joista osan järjestää Kulttuuritalo Valve. Oulussa toimii myös Tiernasäätiö, joka on perustettu vaalimaan ja kehittämään oululaista tiernaperinnettä. Oulussa sijaitsee Suomen ensimmäinen tiedekeskus, Tietomaa, joka avattiin yleisölle 1988. Oulu oli ehdolla Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011. Vuonna 2026 Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki.

Kirjailijat

Tunnettuja Oulussa syntyneitä tai siellä vaikuttaneita mieskirjailijoita ovat muun muassa V. A. Koskenniemi, Jorma Kurvinen, Samuli Paulaharju, Matti Hälli, Hannu Väisänen, Kauko Röyhkä, Ari Paulow, Teuvo Pakkala, Joni Skiftesvik, Tatu Vaaskivi, Lauri Kokkonen, Paavo Rintala, Juhani Siljo ja Kaarlo Kramsu. Ouluun liittyy paljon naiskirjailijoita, kuten Sara Wacklin, Mimmi Bergh, Fredrika Pietilä, Anu Kaipainen, Anna-Maija Ylimaula. Ouluun liittyvät myös kirjailijat Sinikka Laine, Pauliina Rauhala, Pauliina Vanhatalo ja Inga Röning.

Museot

Keskustan tuntumassa Ainolan puistossa sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan museo. Vuonna 1931 valmistuneen museorakennuksen on suunnitellut arkkitehti Oiva Kallio. Sen lähistöllä Myllytullissa, entisessä Veljekset Åström Oy:n pääkonttorissa, sijaitsee 1963 perustettu Oulun taidemuseo. Pikisaaressa Matilan talossa toimii Merimiehenkotimuseo, jossa on esillä oululaiseen merimiehen kotiin 1800-luvun loppupuolella tyypillisesti kuuluneita huonekaluja ja esineitä. Oulun kaupungin eteläpuolella, Kiviniemen kaupunginosassa toimii Oulun Automuseo, jossa on esillä yli 50 ajoneuvoa, vanhimmat 1910-luvulta. Keskustan pohjoispuolella Pateniemessä sijaitsee Pateniemen sahan museo, joka keskittyy pääasiassa vuosina 1873–1990 toimineen Pateniemen sahan toiminnan ja historian esittelyyn. Oulujoen Turkansaaressa noin kymmenen kilometriä keskustasta sijaitsee maalaiskulttuuria esittelevä Turkansaaren ulkomuseo. Geologinen museo ja Eläinmuseo ovat aiemmin toimineet Oulun yliopistolla Linnanmaalla, mutta ne on lakkautettu vuonna 2018.

Julkiset veistokset

Pääartikkeli: Luettelo Oulun patsaista ja muistomerkeistä

• F. M. Franzénin muistopatsas
• Futura – Tuntematon
• Inhimillisen kosketuksen ja teknologian vuorovaikutus
• Kalasääski ja lohi
• Kevätmyrskyä
• Pallautuneet
• Pohjan neito
• Polskis
• Ruutuvihko
• Siivet
• Toripolliisi
• Tuirasta Ruijan rannoille
• Valaistuksen tie

Viestintä

Oulussa ilmestyy Juho Raappanan vuonna 1899 perustama sitoutumaton sanomalehti Kaleva. Vuonna 2014 se oli levikiltään Suomen seitsemänneksi suurin.

Muita Oulussa kustannettuja lehtiä ovat Suomen Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa ja vasemmistoliittoa lähellä oleva aikakauslehti Kansan tahto. Oulussa ilmestyviä kaupunkilehtiä ovat Kalevan julkaisema Forum24 ja Oulu-lehti, jonka omistaa Suomenmaata kustantava Joutsen Media.

Joutsen Median omistuksessa on myös viihde- ja harrastuslehtiä julkaiseva Kolmiokirja.

Yleisradion Pohjois-Suomen uutiset lähetetään Oulusta. Lisäksi Yle Oulun toimitus sijaitsee Oulussa.

Oulun murre

Oulun murre on synnyltään länsisuomalainen sekamurre, jonka juuret ulottuvat muinaishämäläiseen kielimuotoon. Oulun seudun murteet kuuluvat suomen kielen pohjoispohjalaisiin murteisiin. Siteet ulkomaihin olivat vahvat, koska kauppaa käytiin ympäri maailman. Oulun murresanastolle on tyypillistä etenkin ruotsalaisten lainasanojen käyttö. Ruotsinkielisyys näkyi Oulussa vielä 1900-luvun alkupuolella aivan eri tavalla kuin nykyään. Ruotsinkielisten vahva asema näkyi myös siinä, että 1870-luvulla muuten suomenkielisessä Oulun Wiikko-Sanomissa oli ruotsinkielisiä ilmoituksia. Oulun kauppias- ja porvarisuvut puhuivat ruotsia yleisesti aina 1900-luvulle asti. 1850-luvulla Oulun asukkaista noin kymmenen prosenttia oli ruotsinkielisiä. Heidän osuutensa väheni kuitenkin 1930-lukuun mennessä kolmeen prosenttiin. Oulun suomenkielinen väestö väritti puhettaan ruotsin kielestä lainattujen sanojen avulla. Tällaisia ovat muun muassa valakolööki, petrata, fiini, oorninki, pruuvi, tilipehööri, rööri, veska, tyyristyä ja entrata. Akkuna on puolestaan venäjän vaikutusta. Sanoja on unohtunut, mutta joitakin esiintyy vielä silloin tällöin sanomalehtien sivuilla. Tunnettuja oululaisten nykyisinkin käyttämiä murresanoja ovat onnikka ”linja-auto” ja patio ”terassi”. Tunnetuin sanonta Oulun murteella lienee Ookkonää Oulusta? Pelekääkkönää polliisia?

Ruokakulttuuri

Oulun pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla rössypottu, lohisoppa ja makiajuusto.

Käristemakkara eli kärkkäri sekä niin sanottu känkky eli kämäpizza ovat Oulun pikaruokakulttuurin keskeinen osa. Kun Kotivara meinasi lopettaa Kärkkärin valmistamisen, sen puolesta kerättiin nopeasti adressi.

Tapahtumat

Oulussa on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Oulussa kaksitoista kertaa, viimeksi vuonna 1966. Herättäjäjuhlat on järjestetty Oulussa neljä kertaa: 1928, 1960, 1983 sekä 2011

Muita tunnettuja tapahtumia:

Arktiset Askeleet Jalometalli Festival Korttelihaipakka Matala Ocean Race OuDance Oulun juhlaviikot Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali Oulun lasten ja nuorten teatterifestivaali Oulun Musiikkijuhlat Oulun musiikkivideofestivaalit ja Ilmakitaransoiton MM-kisat

Oulun päivät Oulunsalo Soi Oulun sarjakuvafestivaali Oulun Tervahiihto ja Tervasoutu sekä Terwahölkkä ja ‑maraton Qstock Rotuaari Piknik The Irish Festival of Oulu Time Tunnel Vectorama Valoa Oulu! -valofestivaali

Liikenne

Pääartikkeli: Oulun liikenne

Oulun rautatieasema Rautatienkadulta nähtynä.

Oulu on tärkeä liikenteellinen solmukohta. Sen kautta kulkee yksi Suomen pääväylistä, Helsingistä Utsjoelle kulkeva valtatie 4, joka on kaupungin kohdalla moottoritie, sekä eurooppatiet E8 ja E75. Oulusta alkavat Kuusamoon johtava valtatie 20 ja Kajaaniin johtava valtatie 22, ja Turkuun johtava valtatie 8 erkanee valtatie 4:stä Oulun eteläpuolella Limingassa. Kaupungin alueella Oulujoen ylittää viisi maantie-, yksi rautatie- ja kolme kevyen liikenteen siltaa. Kaupunkiseudun joukkoliikenteen järjestämisestä on vastannut vuoden 2015 alusta lähtien Oulun joukkoliikenne. Kaukoliikenteen yhteyksiä Oulun linja-autoasemalta on eri puolille Suomea.

Oulun rautatieasema on kolmen radan risteysasema, josta on useita päivittäisiä matkustajajunavuoroja Helsingin, Kuopion, Kolarin ja Rovaniemen suuntiin, ja myös tavaraliikenne on vilkasta. Oulun satamassa käy vuosittain yli 500 alusta, ja sen kautta kulkee rahtia vuosittain noin kolme miljoonaa tonnia. Kylänpuolen kaupunginosassa sijaitseva Oulun lentoasema on Helsinki-Vantaan lentoaseman jälkeen matkustajamäärältään maan toiseksi vilkkain, ja sieltä on Helsinkiin päivittäin kymmenkunta lentoa.

Oulussa on panostettu pyöräilyyn ympäri vuoden. Pyörätieverkkoa on lähes tuhat kilometriä. Oulun mainetta talvipyöräilykaupunkina nosti kongressi, jossa se julistettiin maailman parhaaksi talvipyöräilykaupungiksi.

Välimatkoja Oulusta merkittäviin suomalaisiin kaupunkeihin maanteitä pitkin (km):

Helsinkiin Jyväskylään Kotkaan

612 339 585

Kuopioon Lahteen Lappeenrantaan

286 505 551

Poriin Rovaniemelle Tampereelle

509 222 491

Tornioon (Ruotsin rajalle) Turkuun Vaasaan

130 633 318

Urheilu

Pääartikkeli: Oulun urheilu

Oulussa toimii noin 200 urheiluseuraa, joissa harrastetaan monia urheilulajeja.

Oulun Kärpät pelaamassa Helsingin IFK:n vieraana 6. lokakuuta 2005.

Palloiluseurat

Oululaisista palloiluseuroista miesten mestaruuksia ovat voittaneet jalkapallossa Oulun Palloseura (2), jääkiekossa Kärpät (8), pesäpallossa Lippo (4), jääpallossa Oulun Palloseura (7) ja Oulun Luistinseura (16), kaukalopallossa Bandy-84 ja RB-Oulu, sekä lentopallossa Sun Volley.

Muita palloilulajien oululaisia pääsarjaseuroja ovat olleet muun muassa jalkapallossa Oulun Työväen Palloilijat (OTP), FC Oulu ja AC Oulu, futsalissa Tervarit ja FC Oulun Pallo, jääpallossa OPP, OTP ja Oulun Tarmo, kaukalopallossa Oulun Pallo-Karhut, R-Ville Team, koripallossa ONMKY, salibandyssä OLS ja Merikoski SBT sekä lentopallossa ETTA ja Kisko. Pienemmissä palloilulajeissa oululaisia pääsarjaseuroja ovat olleet Northern Lights (amerikkalainen jalkapallo) ja OYUS (rugby). Oululainen Beach Volley Team Nurminen-Piippo voitti SM-hopeaa 2011 ja SM-kultaa 2012.

Naisten palloilusarjoissa oululaista menestystä ovat edustaneet pesäpallossa Lippo, jääkiekossa Kärpät, jääpallossa OPS, salibandyssä OLS ja Merikoski SBT, jalkapallossa OPS, ONS ja OTP sekä lentopallossa ETTA.

Muut lajit

Kamppailulajeissa yksi parhaimmin menestynyt seura Oulussa on Oulun ITF Taekwon-Do-seura. Kansainvälisistä arvokisoista on tullut useita mitaleja. Muun muassa Janne Korhonen (taekwondoin) on kolminkertainen Euroopan mestari lajissaan. Jaana Ronkainen on menestynyt judoka, Euroopan mestari, hopea- ja pronssimitalisti. Myös Pasi Laurén on edustanut maataan ja kotikaupunkiaan olympiatasolla. Juha Hänninen on moninkertainen Suomen mestari ja olympiaedustaja nyrkkeilyssä. Vuodesta 1965 asti toimineen Kilpatanssiseura Oulun Telemark Teamin kouluttamat tanssijat ovat kilpailleet ja menestyneet niin kansallisissa kuin kansainvälisissä kilpailuissa. Televisiosarjassa Tanssii tähtien kanssa oululainen tanssiosaaminen on näkynyt laajasti.

Urheilupaikat

Ouluhalli

Raksilan pesäpallostadion

Oulun uimahalli

Oulussa on kolme uimahallia, kolme kunnallista jäähallia ja seitsemän liikuntahallia sekä useita liikuntasaleja. Urheilukeskuksia ja kenttiä on useita kymmeniä eri puolilla kaupunkia

Merkittävin urheilukeskus on Raksilan urheilukeskus, jossa sijaitsevat jäähalli Oulun Energia Areena (rakennettu 1975, 6 614 katsojapaikkaa) ja monitoimiareena Ouluhalli. Raksilassa on lisäksi yksi Suomen vilkkaimmista uimahalleista, tekojäärata ja pesäpallostadion. Muita merkittäviä urheilualueita ovat Oulun pääasiallinen jalkapallokenttä Castrenin urheilukeskus, Oulun urheilutalo, Linnanmaan urheilupuisto (harjoitusjäähalli ja urheiluhalli) sekä Heinäpään urheilukeskus, jossa on seitsemän täysimittaista jalkapallokenttää ja palloiluhalli. Äimäraution hevosurheilukeskuksessa on sekä Suomen vanhin samalla paikalla sijaitsevan ravirata että useita ratsu- ja ravitalleja.

Tunnetut kisat

Oulu on isännöinyt usein eri lajien arvokisoja, kuten yleisurheilun SM-kisoja, Kalevan kisoja. Ne on järjestetty Oulussa viisi kertaa. Kaupunki on useaan kertaan isännöinyt pesäpallon arvo-ottelua Itä–Länttä. Oulu on toiminut jääpallon MM-kisojen pelipaikkana vuosina 1967, 1975 ja 2001 sekä 1969, jolloin Ruotsin kisojen yksi ottelu pelattiin Oulussa. Painin EM-kilpailut järjestettiin vuonna 1989. Kaupungissa on järjestetty lentopallon EM-kisat vuosina 1977 ja 1993. Lisäksi on pelattu jalkapallon, jääpallon, jääkiekon ja lentopallon maaotteluita. Yksi merkittävimpiä yksittäisiä otteluita lienee vuodelta 1980, kun OPS pelasi Liverpoolia vastaan 1–1-tasapelin.

Jääkiekkojoukkue Oulun Kärpät on pelannut Jääkiekon SM-liigassa kaudesta 2000–2001 lähtien, sitä ennen se oli sarjassa 1970– ja 80-luvuilla. Kärppien saavutuksiin kuuluu kahdeksan Suomen mestaruutta, joista viimeisin on kaudelta 2017–2018.

Oulun NMKY:n urheilijat järjestävät joka syyskuu vuodesta 1966 juostun Oulun Juoksun. He järjestävät myös joka toukokuu vuodesta 1989 juostun Terwahölkkä ja ‑maraton ‑tapahtuman.

Iinatin moottoriurheilukeskuksessa on ajettu yleisen luokan JM-SM kilpailut vuonna 2003.

Muuta

Oulu on menestynyt hyvin viimeaikaisissa kaupunkien imagotutkimuksissa. Taloustutkimuksen vuonna 2008 julkaisemassa tutkimuksessa se sai suurista kaupungeista koko maan imagoarvioinneissa parhaan sijoituksen, kun mukana olivat kaikkien läänien vastaajien arviot.

Asteroidi 1512 Oulu on nimetty kaupungin mukaan.

Ystävyyskaupungit

Oulun ystävyyskaupunkeja ovat: Alta, Norja (1948) Arkangeli, Venäjä (1993) Boden, Ruotsi (1948) Bursa, Turkki (1978) Halle, Saksa (1968) Hangzhou, Kiina (2011) Leverkusen, Saksa (1968) Matera, Italia (2010) Odessa, Ukraina (1957) Siófok, Unkari (1978) Nijmegen, Alankomaat (1987)

Partneri- ja kummikaupunkeja ovat: Glasgow, Yhdistynyt kuningaskunta Ilembula, Tansania Karlsruhe, Saksa Luulaja, Ruotsi Matagalpa, Nicaragua Sendai, Japani Uumaja, Ruotsi Viennen alue, Ranska

Postimerkkejä

Oulun kaupungin 350-vuotisjuhlien kunniaksi on 2. syyskuuta 1955 julkaistu ruskea 25 markan arvoinen postimerkki. Kuvassa on purjelaiva ja silinteripäinen mies. Merkki kuvaa kauppaa ja laivanvarustusta.

Katso myös

Oulujoen suiston suihkulähteet iltavalaistuksessa.

Potnapekka patosillalla.

• Luettelo tunnetuista oululaisista
• Luettelo Oulun julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä
• Nallikarin virkistysalue

Lähteet

• Taipale, Ari: Matkaopas Suomeen. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20483-1
• Lehtipuu, Ari: Suomi. Suomalainen matkaopas, 1994. ISBN 952-9715-06-4
• Kaarina Niskala ja Ilpo Okkonen: Oulun Graadi: 350 vuotta asemakaavoitusta. Oulu: Studio Ilpo Okkonen, 2002. ISBN 952-5109-10-0
• Huusko, Jorma ja Huusko, Katri (toim.): Oulun kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Oulu: Oulun kaupunki, 1986. ISBN 951-9234-06-3
• Heikkilä, Tapio ja Timonen, Risto: Suomalainen kansallismaisema. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18428-8
• Manninen, Turo: Oulun kaupungin historia VI 1945–1990. Oulu: Oulun kaupunki, 1995. ISBN 951-9234-46-2
• Enbuske Matti, Fält Olavi K., Lackman Matti, Onnela Samuli, Rossi Matti, Ukkola Jukka, Vahtola Jouko: Oulupolis, Oulun kansainvälisyyden historia. Oulu: Oulun kaupunki, 1999. ISBN 951-9234-74-8
• Fakta.Fennica.Net: Oulu 2001. Fennica.Net. Arkistoitu 30.6.2007. Viitattu 17.7.2007.
• Koulun historiaa Oulun Lyseon Lukio. Arkistoitu 10.1.2008. Viitattu 17.7.2007.
• Kaupunginvaltuusto Oulun kaupunki. Arkistoitu 2.7.2007. Viitattu 17.7.2007.
• Tervetuloa Oulun tehtaille Stora Enso Oyj. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 17.7.2007.
• Sää ja ilmasto – Ilmastotilastot – Vertailukausi 1971–2000 Ilmatieteen laitos. Viitattu 17.7.2007.
• Sää ja ilmasto – Ilmastotilastot – Vuoden lämpimin ja kylmin paikka Suomessa Ilmatieteen laitos. Viitattu 17.7.2007.
• Current Weather in Oulu, Linnanmaa VTT. Viitattu 17.7.2007.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oulu Wikimedia Commonsissa

• Oulun kaupungin kotisivut
• Tilastokeskus – Oulun avainluvut
• Karttatie, Oulun seudun karttapalvelu
• Oulun joukkoliikenne
• Ylen Elävä arkisto – Vanhoja kaupunkejamme – Oulu
• Jääkiekkoa, pesäpalloa ja harrastuksia Oulussa
• Oululaisia yrityksiä
• Oulunseudun Liikennetieto
• VisitOulu.fi – Matkailijalle

Oulun kaupunginosat ja suuralueet

Oulun luonto

Järvet	Ahmasjärvi Heikkilänjärvi Huutilampi Iso Seluskanjärvi Iso Uumajärvi Iso-Vuotunki Jolosjärvi Juopulinjärvi Jäälinjärvi Kalimeenlampi Karahkanjärvi Kivijärvi Kuivasjärvi Lavajärvi Lylyjärvi Lämsänjärvi Mannisenjärvi Mikanlampi Niilesjärvi Papinjärvi Pyykösjärvi Tervalampi Vaaralampi Karahkan Valkiainen Jokikokon Valkiainen Valkiaisjärvi Vepsänjärvi Vähä-Vuotunki
Luonto	Isokankaan luonnonsuojelualue Hirvisuon soidensuojelualue Letonniemi Pilpasuo Tuiranpuisto Heinätorin puisto Isokankaan luonnonsuojelualue Hirvisuon soidensuojelualue Hollihaan puisto Hupisaaret Kaupunginojan puistovyöhyke Letonniemi Pilpasuo Tuiranpuisto Äimäraution siirtolapuutarha
Saaret	Elba Hermannit Hietasaari Kahvankari Kellon Kraaseli Kirkkosaari Korkiakari Kääriänsaari Laitakari Pulkkisenmatala Riitankari Runniletto Saapaskari Selkäkari eli Piispanletto Varjakansaari Vihreäsaari
Virtavedet	Aittokoski Iijoki Jolosjoki Juopulinkoski Kalimeenoja Kiiminkijoki Koitelinkoski Kuivasoja Martimojoki Nuorittajoki Oulujoki Siuruanjoki Vepsänjoki Sanginjoki

Oulun nähtävyydet

Puistot ja nähtävyydet	Franzénin puisto Heinätorin puisto Hollihaan puisto Hautausmaa Mannerheimin puisto Hupisaaret Kasvitieteellinen puutarha Kaupunginojan puistovyöhyke Letonniemi Markkuun ryhmäpuutarha Pilpasuo Tuiranpuisto Hautausmaa Äimäraution siirtolapuutarha
Museot	Automuseo Kierikkikeskus Merimiehenkotimuseo Sahamuseo Pohjois-Pohjanmaan museo Taidemuseo Turkansaaren ulkomuseo
Rakennukset ja alueet	Kauppahalli Kauppatori Kaupungintalo Kaupunginteatteri Maikkulan kartano Nallikari Nuijamiesten lava Pikisaari Rotuaari Tietomaa Tuiran sillat Tuomiokirkko Vesaisenlinna Villa Hannala Ylikiimingin kirkko
Patsaat ja veistokset	Frans Mikael Franzénin patsas Futura – Tuntematon Inhimillisen kosketuksen ja teknologian vuorovaikutus Kalasääski ja lohi Kevätmyrskyä Pallautuneet Pohjan neito Polskis Ruutuvihko Siivet Toripolliisi Tuirasta Ruijan rannoille Valaistuksen tie

Oulun tapahtumat

• Arktiset Askeleet
• Korttelihaipakka
• Kuusrock
• Lastenelokuvafestivaali
• Qstock
• Rotuaari Piknik
• Tervahiihto
• Tervasoutu
• Valkosipuliyö
• Vectorama
• Varjo

Oulun historia

Oulun palot	v. 1652 palo v. 1655 palo v. 1705 palot v. 1715 palo v. 1773 palo v. 1822 palo v. 1882 palo
Merenkulku	Fregatti Toivo Hailuotolaiva Kiikelin hylky Laitakarin hylky Hinaaja Oulu II Sophia Marian hylky
Teollisuuden historia	Aittokoski Oy Katri Antell Merijal Oulu Oy Pateniemen saha Tervahovi Toppila Oy Toppilan Mallasjuomatehdas Typpi Oy Ab Uleå Oy Veljekset Åström
Kuntaliitokset	1965: Oulujoen kunta 2009: Ylikiimingin kunta 2013: Haukiputaan kunta Kiimingin kunta Oulunsalon kunta Yli-Iin kunta
Katso myös	Kierikkikeskus Latokankaan kivikautinen asuinalue Oulun kasarmi Oulun kristalliyö Oulun linna Oulun valtaus Pikku-Berliini Rekikylän kivikautinen asuinpaikka Typpi Oy:n räjähdysturma Ylikiimingin seurakunta

Oulun liikenne ja logistiikka

Liikenne	Oulun liikenne Oulun seudun liikenne Potnapekka
Liikennekeskukset	Kivisydän Oritkarin yhdistettyjen kuljetusten terminaali Oulun lentoasema Oulun asemakeskus Oulun rautatieasema Oulun satama Pikkaralan rautatieasema Toppilan rautatieasema Tuiran rautatieasema
Oulu kautta kulkevat tiet	Valtatie 4 Valtatie 20 Valtatie 22 Seututie 815 Seututie 816 Seututie 834 Seututie 836 Seututie 847 Seututie 849 Yhdystie 8300 E8 E75
Oulun kautta kulkevat rautatiet	Pohjanmaan rata Oulu–Tornio-rata Oulu–Kontiomäki-rata
Katuja	Aleksanterinkatu Isokatu Kauppurienkatu Kirkkokatu Pakkahuoneenkatu Rantakatu Rautatienkatu Saaristonkatu Torikatu Uusikatu Yliopistokatu
Sillat	Erkkolan silta Kiskopolun silta Joutsensilta Möljän silta Rautasilta Sangin silta Tuiran sillat
Muut kaupungin sisäiset tiet	Hetekyläntie Joloksentie Merikoskenkatu Raitotie Poikkimaantie Seututie 833 Seututie 848 Valtatie

Muuta Ouluun liittyvää

Kaupunki ja hallinto	kaupunginvaltuusto vaakuna
Media	Lehdet 65 Degrees North Forum24 Kaleva Kansan Tahto Oulu-lehti Oulun Sanomat Pohjolan Työ Radiot Radio Mega Yle Oulu Sea FM Radio Radio Kaleva Radio Pooki
Oppilaitokset	AMK Yliopisto OSAO
Muuta Ouluun liittyvää	Hätälä Kauppakeskus Galleria Katri Antell Oulun Energia Oulun Puhelin Oulun yliopistollinen sairaala Paskakaupunni Pulla-Pirtti Pelastushelikopteri Sepe Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat Ylikiimingin vaakuna Oulun radio- ja televisioasema Rotuvaari Kauppakeskus Valkea

Suomen 30 suurinta kuntaa väkiluvun mukaan (31. elokuuta 2024)

1. Helsinki	681 802	7. Jyväskylä	148 622	13. Lappeenranta	73 084	19. Porvoo	51 621	25. Lohja	45 706
2. Espoo	318 507	8. Kuopio	124 825	14. Vaasa	69 542	20. Salo	50 912	26. Nurmijärvi	44 917
3. Tampere	258 770	9. Lahti	121 202	15. Hämeenlinna	68 296	21. Kotka	50 422	27. Tuusula	42 000
4. Vantaa	250 073	10. Pori	83 334	16. Seinäjoki	66 474	22. Kokkola	48 297	28. Kirkkonummi	41 498
5. Oulu	215 530	11. Kouvola	78 587	17. Rovaniemi	65 321	23. Hyvinkää	47 035	29. Rauma	38 874
6. Turku	204 618	12. Joensuu	78 204	18. Mikkeli	51 965	24. Järvenpää	46 804	30. Kerava	38 355

Euroopan kulttuuripääkaupunki