Peltoleinikki
| Peltoleinikki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Leinikit Ranunculus |
| Laji: | arvensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ranunculus arvensis |
|
| Katso myös | |
Peltoleinikki (Ranunculus arvensis) on lähinnä Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa tavattava yksivuotinen, keltakukkainen leinikkilaji. Peltoleinikki on myrkyllinen kasvi.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltoleinikki kasvaa 15–50 cm pitkäksi, joskin Suomessa laji jää yleensä matalakasvuiseksi. Varsi on pysty, harvaan sirottavakarvainen ja tavallisesti runsashaarainen. Ruodillisia tyvilehtiä on 1–6 kappaletta. Niiden lehtilapa on ehyt, vastapuikea ja isohampainen. Ylemmät lehdet ovat lähes ruodittomia, lapa on toistamiseen kolmiosainen, liuskat pitkulaisia tai tasasoukkia. Kukkaperä on sileä ja kukkapohjus karvainen. Kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Sekä verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Mesikuoppaiset terälehdet ovat 2–6 mm pitkiä ja väriltään vihertävänkeltaisia. Suomessa peltoleinikki kukkii kesä-elokuussa, toisinaan jopa syyskuussa. Hedelmistö koostuu 3–6 mm pitkistä piikkisistä ja nystypintaisista pähkylöistä, joissa on 2–3 mm pitkä lähes suora ota. Pähkylöitä on kuitenkin vähän.[2][3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peltoleinikin päälevinneisyysalue ulottuu Euroopassa Pyreneiden niemimaalta Isoon-Britanniaan, Etelä-Tanskaan, Puolaan, Romaniaan, Bulgariaan ja Lounais-Ukrainaan. Lisäksi sitä esiintyy erillisenä esiintymänä Kaukasuksen alueella sekä Pohjois-Afrikassa Tunisiasta Marokkoon. Satunnaisena lajia tavataan Fennoskandian etelä- ja keskiosista, Turkista, Lähi-idästä, Iranista ja Keski-Aasiasta. Peltoleinikkiä tavataan myös Japanissa. Pohjois-Amerikassa se on tulokaslaji, jota tavataan paikoin mantereen itä- ja länsiosissa.[4]
Suomessa peltoleinikki on harvinainen tulokaslaji, jota on tavattu eri puolilla rannikkoa sekä paikoin Etelä-Suomen sisämaassa. Suuri osa Suomessa tehdyistä lajin havainnoista on 1900-luvun alkupuolelta.[1][5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimensä mukaisesti peltoleinikki kasvaa päälevinneisyysalueellaan erityisesti pelloilla. Laji on kalkinsuosija. Suomessa laji kasvaa tulokaslajeille tyypillisesti ratapihoilla, myllyillä, satamissa ja kaatopaikoilla.[1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 79.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 75, 79.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 178.
- ↑ Den virtuella floran: Åkerranunkel (myös levinneisyyskartat) Viitattu 22.11.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Peltoleinikin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 22.11.2011.