Paul Hazoumé

Paul Hazoumé (15. huhtikuuta 1890 Porto-Novo, Ranskan Dahomey – 18. huhtikuuta 1980 Cotonou, Beninin kansantasavalta) oli beniniläinen kirjailija, opettaja, kansatieteilijä ja poliitikko.

Elämä ja tuotanto

Paul Hazoumé oli syntyisin Porto Novon kuningaskunnan aatelistosta. Hänen isänsä Alamavo Hazoumé oli kuningas Toffan pääneuvonantaja Porto-Novossa. Hän menestyi koulussa hyvin, ja etnografi, lähetyssaarnaaja Francis Aupiais auttoi häntä pääsemään Dakariin William Pontyn normaalikouluun, jota pidettiin aikansa parhaimpana Länsi-Afrikassa.

Palattuaan Dahomeyhin Hazoumé ryhtyi opettamaan Ouidahissa ja eteni siellä kouluhallinnon johtajaksi. Vuonna 1917 hänet nimitettiin vastaavaan virkaan Abomeyssa. Hänelle myönnettiin Ranskan kansalaisuus vuonna 1919, mikä oli harvinainen saavutus afrikkalaiselle ennen toista maailmansotaa.

Vuonna 1931 hän edusti Dahomeyta Kansainvälisessä siirtomaiden näyttelyssä sekä myös Kansainvälisessä siirtomaiden välisessä ja alkuperäiskansojen kongressissa. Palattuaan hän työskenteli Cotonoun kouluhallinnossa.

Hazoumé alkoi kirjoittaa historiallisten teosten sarjaa ollessaan Ouidahissa ja Abomeyssä, ja hän julkaisi artikkeleita Ouidahin historiallisesta dynastiasta arvovaltaisissa Ranskan Länsi-Afrikan julkaisuissa. Ranskan kenraalikuvernööri palkitsi hänen etnograafisen kirjoituksensa La pacte de sang du Dahomey (1937).

Hazoumé julkaisi historiallisen romaanin Doguicimi vuonna 1938. Sitä pidetään ensimmäisenä beniniläisenä romaanina. Hän selostaa romaanissa Dahomeyn kuningaskunnan inhimillisiä uhrauksia ja sen julmuutta sekä osoittaa, miten Atlantin orjakauppa ja kilpailu muiden kuningaskuntien kanssa vaikuttivat Dahomeyn kuningaskuntaan. Hazoumélle myönnettiin romaanista kaksi palkintoa, ja Ranskan hallitus tarjosi hänelle työpaikan Pariisin Musée de l’Hommessa, jossa hän toimi vuodesta 1937 toisen maailmansodan syttymiseen asti.

Sodan loppuvaiheessa hänestä tuli arvostetun lehden Présence Africainen toimittaja. Négritude-liikkeen muiden kirjailijoiden tavoin hän piti itseään afrikkalaisena humanistina. Hän osallistui Mustien kirjailijoiden ja taiteilijoiden ensimmäiseen kansainväliseen konferenssiin Pariisissa vuonna 1956.

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina Hazoumé osallistui paikalliseen politiikkaan, jolloin hänestä tuli Cotonoun vaalilautakunnan sihteeri. Hän oli Dahomeyn Progressiivisen Unionin (UPD), nykyisen Beninin suuren poliittisen puolueen perustajia. Hän toimi Ranskan unionin jäsenenä vuodesta 1947, kunnes se hajotettiin vuonna 1958. Hän oli sen kulttuurikomission ja ulkomaisten kulttuurien komission varapuheenjohtajana. Hazoumé oli Alueellisen kokouksen varaedustaja 1952–1957. Hänestä tuli yhdistyksen Association des Anciens du Dahomeyn puheenjohtaja vuonna 1964.

Itsenäistymisen jälkeen monet afrikkalaiset kirjailijat ja kriitikot Dahomeyn tasavallassa pitivät Hazouméa liian läheisesti liittyneenä Ranskan kolonialismiin ja kielsivät hänen teoksensa.

Hazoumé pyrki presidentiksi kiistanalaisissa vaaleissa toukokuussa 1968, mutta sai äänistä vain 11 091 ääntä eli 3,9 prosenttia, mikä johtui vahvasta regionalismista. Paul Hazoumé kuoli 90-vuotiaana 18. huhtikuuta 1980.

Julkaisuja

• Le Pacte de sang au Dahomey, Paris, Institut d’Ethnologie, 1937 (ranskaksi)
• Doguicimi, préface de Georges Hardy, Larose, 1938 (Doguicimi de Paul Hazoumé, essais rassemblés et présentés par Robert Mane et Adrien Huannou, L’Harmattan, 1987 2-85802-957-1(ranskaksi)
  • Doguicimi, The First Dahomean Novel (1937), 1990, Three Continents Pess (käänn. ranskasta Richard Bjornson) (englanniksi)

Katso myös

• Beninin kirjallisuus

Kirjallisuutta

• Mohamadou Kane, Roman africain et tradition, Les Nouvelles Editions Africaines, Dakar 1982 (ranskaksi)
• Jean-Louis Jouberta, Littératures francophones d’Afrique de l’Ouest, Paris, Nathan, 1994 (ranskaksi)

Aiheesta muualla

• Doguicimi(ranskaksi)
• Paul Hazoumé, patriarche de la littérature négro-africaine d'expression française(ranskaksi)