Jauhosieni
| Jauhosieni | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Helttasienet Agaricales |
| Heimo: | Entolomataceae |
| Suku: | Jauhosienet Clitopilus |
| Laji: | prunulus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Jauhosieni (Clitopilus prunulus) on nimensä mukaisesti jauhontuoksuinen ja -makuinen helttasienilaji. Se on erinomainen ruokasieni.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jauhosienen 2–12 cm leveä, yläpinnalta sileä ja hieman jauheinen lakki vaihtelee väriltään luonnonvalkoisesta harmaanvaaleaan. Nuoren sienen lakki on kupera, usein keskuskohoumallinen ja reunoilta sisäänkiertynyt, mutta myöhemmin se laakenee ja on aivan vanhana suppilomainen ja mutkalaitainen. Heltat ovat tiheässä, selvästi johteiset ja nuorena vaaleanharmaat tai vaaleanruskeat, mutta vanhana punertavat. Heltasto irtoaa helposti tattien pillistön tavoin. Sienen jalka on valkoinen, 2–5 cm pitkä, hoikka ja usein tyveen suippeneva. Malto on valkoista ja haurasta. Itiöpöly on vaaleanpunertavaa. Tuoksu ja maku ovat jauhomaisia.
Kasvuaika ja -paikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jauhosienen itiöemän esiintymisaika on heinäkuusta syyskuuhun. Se on lahottajasieni ja eikä ole sikäli sienijuurien kautta sidoksissa mihinkään tiettyyn puulajiin. Sieni viihtyy lehti- ja sekametsissä, lehdoissa sekä ruohoisilla metsäaukeilla, polkujen varsilla, puistoissa ja puutarhoissa. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempia havaintoja ei tunneta.[3][4]
Käyttö ravinnoksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jauhosieni on erinomainen ruokasieni ja esimerkiksi Ranskassa hyvin arvostettu. Se on parhaimmillaan tuoreeltaan pannulla paistettuna, mutta aromikkaan maun ansiosta se sopii myös maustesieneksi. Sitä voidaan säilöä kuivaamalla tai pakastamalla.
Jauhosienen tunnistamisessa tulee kuitenkin olla erityisen tarkkana, koska se muistuttaa hyvin paljon eräitä myrkyllisiä malikoita (Clitocybe) ja rusokkaita (Entoloma), kuten myrkkymalikkaa, valkomalikkaa ja isorusokasta. Malikoilla on jauhosienestä poiketen lievemmin johteiset heltat, valkoinen itiöpöly ja erilainen tuoksu. Isorusokkaalla on jauhosienen tavoin punertava itiöpöly ja nuorena jauhomainen tuoksu, mutta isorusokkaan heltat ovat kolotyviset.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Dahlberg, A.: Clitopilus prunulus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 14.8.2008
- ↑ Esteri Ohenoja (toim.): Suomen helttasienten ja tattien ekologia, kevinneisyys ja uhanalaisuus, s. 121, 247. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-11-1996-9
- ↑ С. Ю. Афонькин: Грибы России Европейской части, Сибири и Дальнего Востока, s. 40. Vilna: Bestiary, 2013. ISBN 978-609-456-104-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Jauhosieni (Clitopilus prunulus)
- LuontoPortti: Jauhosieni (Clitopilus prunulus)
- Luonnossa.org: Jauhosieni (Clitopilus prunulus) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luontonetti: Jauhosieni (Clitopilus prunulus) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mushroom Expert: Clitopilus prunulus (englanniksi)