Joris Ivens

Joris Ivens
Joris Ivens vuonna 1971.
Henkilötiedot
Koko nimi	George Henri Anton Ivens
Syntynyt	18. marraskuuta 1898 Nijmegen, Alankomaat
Kuollut	28. kesäkuuta 1989 (90 vuotta) Pariisi, Ranska
Ammatti	elokuvaohjaaja
Ohjaaja
Aktiivisena	1912–1988
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Joris Ivens - Rotterdams Filmfestival 1989.

George Henri Anton ”Joris” Ivens (18. marraskuuta 1898 Nijmegen, Alankomaat – 28. kesäkuuta 1989 Pariisi, Ranska) oli alankomaalainen elokuvaohjaaja ja dokumentaristi, jonka ura kesti 1910-luvulta aina 1980-luvulle saakka. Poliittisesti Ivens oli kommunisti, mikä näkyi myös hänen kantaa ottavissa töissään. Ivensiä pidetään dokumenttielokuvan merkittävänä kehittäjänä ja yhtenä sen suurista nimistä.

Elämä ja elokuvat

Nuoruusvuodet – valokuvaajasta elokuvaajaksi

Nijmegenissä vuonna 1898 syntynyt George Ivens oli katolisen perheen toinen lapsi. Hänen vanhempansa pitivät kaupungissa valokuvausliikettä, ja myös Georgen oli tarkoitus jatkaa tällä alalla. Otollisissa olosuhteissa Ivensistä tuli kuitenkin myös elokuvaohjaaja jo teini-iässä. Vuonna 1912 valmistunut lyhytfilmi De Wigwam, intiaani- ja länkkäritarina, oli koko perheen voimainkoitos.

Armeijan reserveissä ollut Ivens suuntasi ensimmäisen maailmansodan jälkeen Berliiniin jatkaakseen opintoja valokuvaajan uraa ajatellen. Nuorelle miehelle poliittisesti ja taiteellisesti aktiivinen 1920-luvun alkupuolen Berliini muodostui kuitenkin käännekohdaksi. Poliittisista vasemmisto-avant-garde-piireistä sekä ekspressionismin kyllästämistä elokuvista tuli Ivensille tuttuja.

Kotimaahansa palannut Ivens työskenteli vielä valokuvausalalla, mutta ryhtyi pian toimimaan yhä enemmän liikkuvan kuvan parissa, sillä isän valokuvausliikkeen myötä elokuvakalustoon oli helppo päästä käsiksi. Lisäksi Ivens oli ollut perustamassa elokuvayhteisöä, jonka puitteissa hän imi vaikutteita aikakautensa parhaista elokuvista.

Ensimmäiset todelliset filmikokeilut Ivens aloitti vuonna 1927, ja jo seuraavina vuosina syntyivät lyhytelokuvat Silta (De Brug, 1928) ja Sade (Regen, 1929), runollinen kertomus sateen kastelemasta kaupungista. Molemmat on mainittu usein avant-garde-klassikoiksi.

Kohti poliittista elokuvaa

Lyhytelokuvilla nopeasti mainetta hankkinut Ivens siirtyi 1930-luvulla yhä enemmän kohti poliittisesti kantaa ottavaa elokuvaa ja antoi omien poliittisten ja sosiaalisten vakaumustensa näkyä.

Neuvostoliittolaisen Vsevolod Pudovkinin maahan kutsumana Ivens ohjasi Sankareiden laulun (Pesn o gerojah, 1932), Neuvostoliiton suunnitelmatalouteen perustunutta teollistumista ihastelleen elokuvan. Mahdollisia ongelmakohtia Ivens ei käsitellyt, toisin kuin yhdessä Henry Storckin kanssa ohjaamassaan elokuvassa Misère au Borinage (tai Borinage, 1933). Belgian hiilikaivosalueen työläisten kurjia olosuhteita ohjaajat käsittelivät rehellisen suorasti tyylillistä kikkailua välttäen.

Elokuvassaan Uusi maa (Nieuwe gronden, 1934) Ivens palasi Alankomaiden patotyömaille maankuivausprojektien pariin, elokuva oli jatkoa muutamia vuosia aiemmin valmistuneelle lyhytelokuvalle Zuiderzee (1930). Ihmisen työtä ylistänyt elokuva sai myös osakseen vahvan poliittisen näkökulman. Kokoomaelokuvan metodein ja arkistomateriaalin avulla epäpoliittiselta vaikuttava kokonaisuus kääntyi kapitalismin kritiikiksi.

Espanjan sisällissota ja Kiinan–Japanin sota

1930-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa työskennellyt Ivens kiinnitti katseensa sinne minne niin monen muunkin aikalaisen huomio hakeutui: Espanjan sisällissotaan. Syntyi tasavaltalaisten näkökantoja heijastellut, mutta objektiivisuuden ja vahvan läsnäolon hengen säilyttänyt Espanjan maa (The Spanish Earth, 1937), johon selostustekstin kirjoitti ja luki kirjailija Ernest Hemingway. Elokuvaa pidetään yhtenä Ivensin laajan tuotannon tärkeimmistä.

Dokumenttielokuvan merkityksen paremmin tiedostanut Ivens halusi elokuvillaan yhä enemmän haastaa ihmisiä toimimaan yhteiskunnallisten ongelmien parissa. Elokuvaajasta kehittyi taistelukuvaaja, ja Ivens siirtyi Aasiaan uusien ongelmakohtien pariin. Japanilaisten hyökkääjien kohteeksi joutuneesta Kiinasta valmistui elokuva 400 miljoonaa (The 400 Million, 1938), jossa Kiinan–Japanin sodan äärimmäinen julmuus tallentui selkeästi ja voimakkaasti.

Indonesiasta Itä-Eurooppaan.. ja eri puolille maailmaa

Toisen maailmansodan aikana jälleen Yhdysvalloissa työskennellyt Ivens sai pian sodan jälkeen tarjouksen kotimaastaan Alankomaista. Hallituksen pyynnöstä Alankomaiden Itä-Intiaan nimitetty Ivens ajautui kuitenkin pian välirikkoon kotimaansa kanssa, sillä elokuvassa Indonesia Calling (1946) ohjaajan sympatiat olivat paikallisten asukkaiden, ei Euroopasta tulleiden siirtomaaisäntien puolella.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana Ivensin ura jatkui sodan tuhoista ylös nousevan Itä-Euroopan maissa. Syntyi tuotantoarvoiltaan vaikuttavia elokuvia, joiden taiteellinen laatu ei ollut kuitenkaan aina kohdallaan, sillä ohjaajan kädet olivat usein sidottu toimimaan kommunismin äänitorvena.

Itä-Euroopan vuosien jälkeen Ivensin ura jatkui työteliäänä, mutta 1950–1960-lukujen molemmin puolin syntyi poliittisten elokuvien vastapainoksi myös pitkästä aikaa epäpoliittisia elokuvia eri puolilla maailmaa. Elokuvassa Seine kohtaa Pariisin (La Seine a rencontré Paris, 1957) pääsi jälleen esille hänen runollinen puolensa. Samaan runollisten kuvausten sarjaan voidaan liittää elokuvat Valparaiso (...A Valparaiso, 1963) ja Mistraali (Pour le mistral, 1965), joista jälkimmäisessä Ivens kuvasi kamerallaan jotakin näkymätöntä – tuulta.

Jälleen Aasiaan

Myös viimeisinä vuosikymmeninään Ivens säilytti poliittisen puolensa ja palasi myös Aasiaan. Vietnamin sodasta syntyi elokuva 17. leveysaste (Le Dix-septième parallèle, 1967), joka toi kuuluviin pohjoisvietnamilaisten äänen ja yhdysvaltalaisten pommitusten keskellä asuvien ihmisten kärsimyksen.

Maon kulttuurivallankumouksen ravistelemasta Kiinasta syntyi puolestaan massiivinen, mutta ei juuri kriittinen, 12-tuntinen Kuinka Yukong siirsi vuoria (Comment Yukong déplaca les montagnes, 1976). Kiinassa valmistui myös lähes 90-vuotiaaksi ehtineen Ivensin viimeinen teos, jälleen tuulta käsitellyt Une Histoire du vent (1988). Viimeisinä vuosikymmeninään Ivens työskenteli usein yhdessä vaimonsa Marceline Loridanin kanssa.

Filmografia

• Une Histoire du vent 1988
• La pharmacie nr. 3: Shanghai 1980
• Les kazaks 1977
• Les ouigours 1977
• Kuinka Yukong siirsi vuoria (Comment Yukong déplaca les montagnes 1976)
• Une histoire de ballon 1976
• Le Peuple et ses fusils 1969
• 17. leveysaste (Le Dix-septième parallèle 1967)
• Loin du Vietnam 1967
• Rotterdam-Europoort 1966
• Taivas ja maa (Le Ciel, la terre 1965)
• Mistraali (Pour le mistral 1965)
• Voiton juna (Le Train de la victoire 1964)
• Valparaiso (...A Valparaiso 1963)
• Le petit chapiteau 1963
• Matkakirje (Carnet de voyage 1961)
• Aseistettu kansa (Pueblo armado 1961)
• Italia ei ole köyhä maa (L'Italia non è un paese povero 1960)
• Demain à Nanguila 1960
• Letters from China 1958
• 600 miljoonaa kanssanne (The War of the 600 million 1958)
• Seine kohtaa Pariisin (La Seine a rencontré Paris 1957)
• Die Windrose 1957
• Sankareitten sankari (Les Aventures de Till l'Espiegle 1956)
• Mein Kind 1955
• Virtojen laulu (Das Lied der Ströme 1954)
• Rauhanajo Varsova - Berliini - Praha 1952 (Wyscig pokoju Warszawa - Berlin - Prag 1952)
• Elämä on meidän (My za mir! 1951)
• Freundschaft siegt 1951
• Pokój zdobedzie swiat 1951
• Pierwsze lata 1949
• Indonesia Calling 1946
• Know Your Enemy - Japan 1945
• Action Stations 1943
• Corvette Port Arthur 1943
• Our Russian Front 1942
• Voima ja maa (Power and the Land 1940)
• 400 miljoonaa (The 400 Million 1938)
• Espanjan maa (The Spanish Earth 1937)
• Uusi maa (Nieuwe gronden 1934)
• Misère au Borinage 1933
• Sankareiden laulu (Pesn o gerojah 1932)
• Philips-Radio 1931
• Zuiderzeewerken 1930
• Aallonmurtajat (Branding 1929)
• Sade (Regen 1929)
• Silta (De Brug 1928)
• Études de mouvements 1928
• De Wigwam 1912

Lähteet

• Peter Hourigan: Joris Ivens: Witness to the 20th Century Senses of cinema. 30.12.2009. Viitattu 26.6.2012. (englanniksi)
• Joris Ivens: twentieth century documentarist ivens.nl. Viitattu 26.6.2012. (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Varjola, Markku: ”Joris Ivens – vuosisadan todistaja”. Filimihullu 6/2003.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joris Ivens Wikimedia Commonsissa