Afrikanmeriharakka
| Afrikanmeriharakka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Meriharakat Haematopodidae |
| Suku: | Meriharakat Haematopus |
| Laji: | moquini |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Haematopus moquini |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Afrikanmeriharakka (Haematopus moquini) on musta kahlaajalintu. Lajin nimesi ja kuvaili Charles Lucien Bonaparte 1856, ranskalaisen luonnontieteilijän Alfred Moquin-Tandonin kunniaksi.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meriharakan kokoinen, höyhenpuvultaan kokonaan musta kahlaaja, jonka koivet ja nokka ovat kirkkaanpunaiset. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuoren linnun puku on ruskehtavampi kuin aikuisen. Ääni muistuttaa meriharakan ääntä.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji elää eteläisen Afrikan rannikolla Natalista Angolaan. Se pesii kuitenkin vain Namibian Lüderitzin ja Etelä-Afrikan Mazeppa Bayn välisellä alueella.[1] meadewaldoi-alalaji on aiemmin esiintynyt Kanariansaarilla, mutta pesintää ei ole koskaan varmistettu.
Lajin kanta on vuonna 2015 tehtyjen arvioiden mukaan kasvussa, mihin on vaikuttanut erityisesti rannan läheisyydessä olevien saarien parempi hoito. Yksilömääräksi arvioitiin vuonna 2014 noin 6 670 yksilöä. Lajin parantuneen tilanteen ansiosta Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto nosti vuonna 2017 sen luokituksen elinvoimaiseksi. Afrikanmeriharakka kuitenkin pesii ihmisten suosimilla rannoilla, ja pesimäaikana tapahtuva rantalomailu ja maastoajoneuvoilla kruisailu tuhoavat sekä pesiä että kasvillisuuteen piiloutuneita poikasia. Myös mangustit ja etelänselkälokit (Larus dominicanus) ryöstävät pesiä, varsinkin silloin, kun emot eivät uskalla tulla pesälle lähellä oleskelevien ihmisten takia.[1]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivikkoiset ja kallioiset rannat sekä rannikolla että saarilla.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesä on kuoppa hiekassa. Munia on 2-4, molemmat emot hautovat.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nilviäiset, äyriäiset, lierot.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
- Kuvia (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c BirdLife International: Haematopus moquini IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.12.2017. (englanniksi)