Žan Belenjuk
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Žan Belenjuk | |||
Maa:  Ukraina
| |||
| Miesten kreikkalais-roomalainen paini | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Tokio 2020 | 87 kg | |
 Hopeaa |
Rio 2016 | 85 kg | |
| Hopeaa |
Pariisi 2024 | 87 kg | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Las Vegas 2015 | 85 kg | |
| Kultaa |
Nur-Sultan 2019 | 87 kg | |
| Hopeaa |
Budapest 2018 | 87 kg | |
 Pronssia |
Taškent 2014 | 85 kg | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Vantaa 2014 | 85 kg | |
| Kultaa |
Riika 2016 | 85 kg | |
| Kultaa |
Bukarest 2019 | 87 kg | |
| Pronssia |
Belgrad 2012 | 84 kg | |
| Pronssia |
Varsova 2021 | 87 kg | |
| Pronssia |
Bukarest 2024 | 87 kg | |
| Euroopan kisat | |||
| Kultaa |
Minsk 2019 | 87 kg | |
| Hopeaa |
Baku 2015 | 85 kg | |
| Universiadit | |||
| Pronssia |
Kazan 2013 | 84 kg | |
Žan Vensanovytš Belenjuk (ukr. Жан Венса́нович Беленю́к, s. 24. tammikuuta 1991 Kiova) on ukrainalainen kreikkalais-roomalaisen tyylin painija ja poliitikko. Painiurallaan hän on voittanut olympiakultaa sekä maailman- ja Euroopan-mestaruuden.
Tausta ja yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Belenjukin isä on ruandalainen ja äiti ukrainalainen.[1] Hän on kertonut joutuneensa kiusatuksi nuorempana, mutta oppinut sittemmin olemaan välittämättä siitä ollakseen vajoamatta kiusaajien tasolle. Belenjuk on opiskellut yritysjohtamista Alueidenvälisessä henkilökohtaisen johtamisen akatemiassa.[2]
Belenjuk on 175 senttimetriä pitkä ja painaa 85 kilogrammaa.[3] Hän edustaa Sparta-seuraa ja hänen valmentajaan toimii Vitali Kiselitsa.[3][4]
Belenjuk ei ole naimisissa eikä hänellä ole lapsia.[5]
Vuonna 2016 Belenjuk osallistui kampanjaan nimeltä #яЛюблюСвоюКраїну (suom. "#minäRakastanOmaaMaatani"), jossa hän esiintyi videolla kertoen, miksi rakastaa Ukrainaa.[6]
Ura painijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Belenjuk aloitti painiuransa vuonna 2000.[5]
Vuoden 2016 kesäolympialaisista Rio de Janeirosta Belenjuk saavutti hopeaa 85-kiloisista. Hän voitti vuodelle 2021 siirretyissä Tokion olympialaisissa kultaa 87 kg:n sarjassa, ja hopealla hän oli jälleen Pariisissa 2024 87 kg:n sarjassa.[3]
MM-kilpailuista Belenjukilla on kultaa 85-kiloisista vuodelta 2015 Las Vegasista ja 87-kiloisista Nur-Sultanista 2019, hopeaa 87 kg:n painoluokasta Budapestista 2018 sekä pronssia 85 kg:n sarjasta vuodelta 2014. EM-kilpailuista hän on saavuttanut kultaa Vantaalta 2014, Riiasta 2016 ja Bukarestissa 2019 sekä pronssia Belgradista 2012, Varsovasta 2021 ja Bukarestista 2024. Euroopan kisoissa hän saavutti kultaa 87 kg:n sarjassa 2019 ja hopeaa 85-kiloisista 2015.[3] Hänellä on myös yksi pronssi kesäuniversiadeista, vuodelta 2013.
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Belenjuk valittiin Ukrainan parlamenttiin vuoden 2019 parlamenttivaaleissa Kansan palvelija -puolueen listan 10:ntenä. Hän oli ensimmäinen parlamenttiin valittu afroukrainalainen, ja sanonut haluavansa olla todiste siitä, että ukraina on suvaitsevainen maa, toisin kuin Putin on propagandassaan väittänyt.[7][8]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ansioritarikunta (Ukraina, 2021)[9]
Työn ja saavutuksien mitali (Ukraina, 2013)[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ In Modern Ukraine, People of Color Need Not Apply Observer. 11.8.2015. Arkistoitu 2015. Viitattu 16.3.2024. (englanniksi)
- ↑ "Золото" Олімпіади — єдина можливість вирішити житлове питання" Gazeta.ua. 14.4.2014. Viitattu 15.3.2024. (ukraina)
- ↑ a b c d Belenyuk, Zhan (UKR) International Wrestling Database. 2024. Viitattu 22.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Чемпіон Європи з боротьби Жан Беленюк: «Коли перемагаєш, рани загоюються швидко» Урядовий Кур’єр. 14.5.2014. Viitattu 15.3.2024.
- ↑ a b Беленюк Жан Венсанович LB.ua. 13.4.2022. Viitattu 15.3.2024.
- ↑ Жан Беленюк - Я люблю свою країну Моя країна - Україна. 22.4.2016. Viitattu 16.3.2024. (ukraina)
- ↑ Leppänen, Jelena: Ukrainalainen olympiavoittaja tyrmää Vladimir Putinin väitteet Ukrainan natseista: "Olen elävä esimerkki, että kyseessä on järjetön valhe" Yle Urheilu. 8.3.2022. Viitattu 8.4.2022.
- ↑ Dutton, Jack: ‘Ukraine is a tolerant country’, says Kyiv’s only Black MP Al Jazeera. Viitattu 15.3.2024. (englanniksi)
- ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №361/2021 Офіс Президента України. 2021. Viitattu 16.3.2024. (ukraina)
- ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №392/2013 Офіс Президента України. 2013. Viitattu 16.3.2024. (ukraina)