Tämä on lupaava artikkeli.

Calamity Jane

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Calamity Jane
Martha Jane Canary
Calamity Jane tiedustelijan varusteissa. Hänellä oli tapana pukeutua miesten vaatteisiin.
Calamity Jane tiedustelijan varusteissa. Hänellä oli tapana pukeutua miesten vaatteisiin.
Henkilötiedot
Syntynyt1. toukokuuta 1852 tai 1856
Princeton, Missouri
Kuollut1. elokuuta 1903
Terry, Etelä-Dakota
Ammatti tiedustelija ja villin lännen legenda

Martha Jane Canary (tai Cannary) alias Calamity Jane (1. toukokuuta 1852 tai 1856 Princeton, Missouri − 1. elokuuta 1903 Terry, Etelä-Dakota) oli legendaarinen villin lännen hahmo.[1] Hän sai mainetta seikkailijana, sotilastiedustelijana ja pyssysankari Wild Bill Hickokin ystävänä. Janen epätavallisesta ja värikkäästä elämäntarinasta, sankariteoista ja tempauksista tuli jo hänen elinaikanaan suosittu villin lännen legenda, joka tosin perustuu vain pieneltä osin todellisuuteen.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oman kertomansa mukaan Calamity Jane eli Martha Jane Canary (tai Cannary) syntyi Princetonissa Missourissa 1. toukokuuta 1852. Virallista syntymätodistusta ei kuitenkaan ole olemassa. Joidenkin aikalaisväitteiden mukaan Canary olisikin syntynyt Iowassa ja hänen syntymävuotensa olisi jotain vuosien 1844 ja 1860 välillä. Vuoden 1860 väestönlaskenta-asiakirjojen mukaan Mercerin piirikunnassa asuneella Robert W. Canarylla ja hänen vaimollaan Charlottella oli nelivuotias, Missourissa syntynyt Martha-tytär. Tämän perusteella Janen todellinen syntymävuosi olisikin todennäköisimmin 1856 eikä 1852.[2]

Varhaisten elämäkerturien mukaan Janen kapinallinen ja villi luonne näkyi jo lapsuudessa.[3] Myytyään maatilansa Canaryt muuttivat joskus vuoden 1863 tienoilla Keskilännestä Oregonin reittiä pitkin länteen Kalliovuorten kaivosseudulle Montanaan. Pitkän vankkurimatkan aikana Jane opetteli metsästämään miesten mukana.[4]

Montanassa Canaryt asuivat useassa pikkukaupungissa, kuten Virginia Cityssä, Nevada Cityssä ja Blackfootissa. Robert ja Charlotte Canary kuolivat vuosien 1866–1867 aikana, ja lapset jäivät orvoiksi. Janen arvellaan lähteneen isänsä kuoleman jälkeen kiertelemään seutua ja asuneen eri paikoissa Montanassa ja Wyomingissa. Yksittäisten ja historiallisesti epäluotettavien havaintojen mukaan hän olisi muun muassa työskennellyt bordellissa ja saluunatyttönä, ryöstänyt kaupan, ostanut tarvikkeita sairaille kaivosmiehille sekä johtanut rahtaajia rautateillä. Vuoden 1869 väestönlaskennassa Janen kerrottiin olleen 15-vuotias ja asuneen Piedmontissa Wyomingissa.[5]

Custerin tiedustelijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jane kertoo elämäkerrassaan liittyneensä vuonna 1870 kenraali Custerin joukkoihin Fort Russellissa Wyomingissa. Sieltä joukot siirtyivät Arizonaan, missä Jane työskenteli tiedustelijana ja tottui samalla pukeutumaan ratsuväen univormuun. Jane palveli useissa linnakkeissa ja oli mukana monella vaarallisella sotaretkellä. Hän väitti olleensa tunnettu koko lännen rohkeimpana ratsastajana ja yhtenä parhaista ampujista. Janen sotilasurasta ei kuitenkaan ole mitään historiallisia todisteita – häntä ei mainita armeijan palkkalistoilla tiedustelijana, eivätkä hänen antamansa paikannimet ja vuosiluvut täsmää Custerin todellisiin liikkeisiin. Erinäiset silminnäkijähavainnot kertovat hänen sen sijaan työskennelleen erilaisissa sekalaisissa töissä noina vuosina.[6]

Lempinimen tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jane sai nimensä ”Calamity Jane” yleisimmän tarinan mukaan Goose Creekissä Wyomingissa vuosina 1872–1873 tapahtuneen välikohtauksen seurauksena. Jane kertoo tuolloin pelastaneensa kapteeni Eganin intiaanien väijytyksestä, minkä ansiosta kapteeni antoi hänelle sankaruuteen viittaavan lempinimen ”Calamity Jane, tasankojen sankaritar”. Kapteeni Egan tosin kiisti tämän tarinan todenperäisyyden. Monia muitakin tarinoita nimeämisestä on kerrottu. ”Calamity Jane” oli esimerkiksi uudisraivaajien usein käyttämä lempinimi rääväsuisista ja omaperäisesti pukeutuvista naisista, joskin on mahdollista, että Jane oli nimen alkuperäinen haltija. Calamity-sanaa käytettiin myös sukupuolitaudin synonyyminä. Janen itsensä mukaan suuronnettomuuteen viittaava nimi tuli siitä, että hänellä oli aina paha tapa joutua kaikenlaisiin vaikeuksiin. Oli lempinimen alkuperä mikä tahansa, se on ollut yksi Janen sankarillisen ja salaperäisen legendan tärkeistä osatekijöistä. Hänen esimerkiksi kerrottiin usein ilmoittaneen ovella nimensä astuessaan saluunaan.[7]

Crookin tiedustelijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Calamity Jane saapui Mustille kukkuloille vuonna 1875 Newton–Jenneyn retkikunnan mukana, ja hän palasi seudulle seuraavana vuonna mainareiden suojaksi lähetettyjen kenraali Crookin joukkojen mukana. Jane kertoo elämäkerrassaan työskennelleensä Crookin tiedustelijana. Sotilasjoukkojen mukana matkanneesta ja tiedustelijan vaatteisiin pukeutuneesta Janesta tuli sotilaille eräänlainen maskotti, joka viihdytti miehiä kepposillaan sekä auttoi jokapäiväisissä askareissa ja metsästi näille riistaa.[8]

Janesta alkoi tulla kuuluisuus, sillä sotilasretkikunnan mukana kulkenut epätavallinen nainen herätti huomiota. Ensimmäisenä hänet mainitsi nimeltä Chicago Tribune kesäkuussa 1875, ja varhaisin tunnettu valokuva hänestä on saman vuoden heinäkuulta French Creekiltä, missä sotilasretkikunta leiriytyi. Janen seikkailut ja anarkistiset tempaukset päätyivät tästä lähtien usein paikallislehtien sivuille. Hänen mainettaan kasvattivat hänen tapansa pukeutua miesten vaatteisiin sekä hänen juopottelunsa, kiroilunsa ja purutupakan käyttönsä. Hänen mukaansa nimettiin jopa eräs vuori, ”Calamity Peak”.[8]

Deadwoodissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jane tapasi kesäkuussa 1876 Fort Laramien linnoituksessa revolverisankari ja peluri Wild Bill Hickokin ja tämän ystävän Charlie Utterin ja lähti näiden mukana Deadwoodin kaupunkiin Mustille kukkuloille. Janen maine ylitti jopa Hickokin maineen, sillä paikallislehti Black Hills Pioneer uutisoi seurueen saapumisen Deadwoodiin otsikolla ”Calamity Jane on saapunut!”. Jane hankki elantonsa Deadwoodissa tiettävästi saluunatyttönä ja prostituoituna, tosin tästä hän ei omassa elämäkerrassaan puhu.[9] Vuonna 1876 Deadwoodin alueella oli isorokkoepidemia, jonka aikana Jane toimi sairaanhoitajana.[1]

Janen kansallinen maine epätavallisena lännensankarina jatkoi kasvamista hänen vaiheitaan seuranneiden lehtijuttujen kautta. Hänen hahmonsa alkoi esiintyä vuodesta 1877 alkaen myös huokeissa pulp-novelleissa, kuten Edward Wheelerin ”Deadwood Dick” -nimisen sankarin apurina ja parina.[10]

Deadwoodin jälkeen, avioliitot ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jane palasi syksyllä 1877 ratsuväkijoukkoihin. Sen jälkeen hän kaivoi jonkin aikaa kultaa ja toimi rahtaajana Fort Pierressä. 1880-luvun alussa hän piti karjatilaa ja majataloa Yellowstonen piirikunnassa. Sieltä hän lähti pitkälle matkalle Kaliforniaan, Texasiin ja Arizonaan. Vuonna 1885 hän meni kertomansa mukaan naimisiin texasilaisen Clinton Burken kanssa ja sai kaksi vuotta myöhemmin tämän kanssa tyttären. Vuonna 1889 Jane jatkoi kiertelyään Wyomingissa ja Dakotassa aina 1890-luvun puoliväliin asti.[11]

Jane oli vuonna 1888 papereiden mukaan naimisissa William Steers -nimisen miehen kanssa ja sai hänen kanssaan Jessie-nimisen tyttären. Erään aikalaistodistajan mukaan Janen yhteiselo Clinton Burken kanssa tapahtui vasta 1890-luvun alkuvuosina.[12]

Pian Wild Bill Hickokin kuoleman vuonna 1876 jälkeen Jane väitti olleensa naimisissa tämän kanssa ja että tämä oli Janen 1873 syntyneen lapsen isä. Janen mukaan hän oli antanut lapsen adoptoitavaksi. Ei ole olemassa tietoa siitä, onko lapsi todellinen vai ei. Sen sijaan Hickokin lapsen isyys on melko varmasti perätön, koska Jane toimi tuohon aikaan armeijassa tiedustelijana ja Hickok työskenteli villin lännen show’ssa. Varmasti tiedetty ystävyysaikakin oli vain kuusi viikkoa. Kuitenkin vuonna 1941 eräs Jean Hickok Burkhardt McCormick väitti olevansa Martha Jane Cannaryn ja James Butler Hickokin jälkeläinen, ja hän esitti todisteita siitä että Calamity Jane ja Wild Bill olivat olleet naimisissa. Todiste oli kirjoitettu Raamattuun ja siinä oli lukuisien todistajien allekirjoituksia.[13][14][15]

Lavaesiintyjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Calamity Jane noin vuonna 1895 aloitellessaan lavaesiintyjän uraansa.

Palattuaan 17 vuoden jälkeen Deadwoodiin syksyllä 1895 Jane kertoi aikovansa luopua kiertelevästä elämästään ja asettuvansa aloilleen tyttärensä kanssa. Hän oli kuitenkin edelleen hyvin kuuluisa niin Deadwoodissa kuin koko maassakin, ja hänet palkattiin Kohlin ja Middletonin viihdenäytökseen, joka lähti kiertueelle itärannikon suurkaupunkeihin.[16] Janea markkinoitiin teatterishow’n vetonaulana, ”Yhdysvaltain kuuluisimpana naisena”. Hän näyttäytyi lavalla kahdesti päivässä korostetun miehekkäissä tiedustelijan varusteissaan revolvereineen, kertoili urastaan ja sankariteoistaan sekä esitteli tarkka-ampujan kykyjään.[17]

Jane palasi takaisin länteen keväällä 1896. Hän vietti seuraavat vuodet eri paikoissa Wyomingissa ja Montanassa, teki sekalaisia töitä sekä myi valokuviaan ja pientä elämäkertakirjastaan.[18]

Kesällä 1901 Jane teki paluun lännenesiintyjänä itärannikon Buffalon Pan-American Exposition -näyttelyssä, jossa mukana oli myös kuuluisa intiaanipäällikkö Geronimo. Show’ssa Jane esitteli ratsastus- ja ampumistaitojaan. Paluumatkansa länteen alkoholiriippuvuudesta kärsinyt Jane rahoitti esiintymällä matkan varrella teattereissa.[19]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Calamity Jane Wild Bill Hickokin haudalla vuonna 1903 vain kuukausi ennen omaa kuolemaansa. Jane haudattiin Hickokin viereen.[20]

Calamity Jane kuoli muutaman päivän sairasteltuaan hotellissa Terryssä Etelä-Dakotassa 1. elokuuta 1903, luultavasti 47-vuotiaana. Kuolinsyy oli suolistotulehdus, joka oli luultavasti aiheutunut alkoholin liikakäytöstä. Janen hautajaisiin saapui paljon väkeä, ja hänet haudattiin Wild Bill Hickokin viereen Deadwoodiin, yhden tarinan mukaan oman toiveensa mukaisesti.[21]

Legenda

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janen kuoleman jälkeen lehdet julkaisivat muistokirjoituksia, joissa surtiin tämän villin lännen suuren persoonan kuolemaa. Janen legenda jäi kuitenkin elämään, ja hänestä on julkaistu lukemattomia kirjoja ja elokuvia, joissa hänen tarinansa kerrotaan eri näkökulmista ajan kulloisenkin hengen mukaisesti.[22]

Suuri osa Calamity Janen elämään liittyvistä kertomuksista on peräisin hänen itsensä sanelemasta kirjasesta Life and Adventures of Calamity Jane, By Herself. Seitsensivuinen kirjanen julkaistiin vuonna 1896 markkinointimateriaalina viihdenäytökseen, jossa Jane tuolloin esiintyi. Sävyltään kirjanen on tiivis ja asiallinen. Siinä Jane kuvailee ampuma- ja ratsastustaitojaan, kokemuksiaan kenraali Custerin tiedustelijana ja Pony Expressin kuriirina sekä Wild Bill Hickockin murhaajan kiinniottamista ja Deadwoodin postivaunujen pelastamista. Näitä tarinoita hän oli aiemmin kertonut itse suullisesti. Niistä suurin osa on kuitenkin todettu keksityksi myytinrakentamiseksi. Todellisuudessa Jane ei ollut tiettävästi koskaan toiminut Custerin tai armeijan tiedustelijana tai Pony Expressin kuriirina, eikä hän ollut Bill Hickockin murhaajan kiinniottaja. Totta tarinassa oli se, että Jane oli ollut armeijan tutkimusretkillä 1875–1876, asunut Northern Pacificin ja Union Pacificin rautatieleireillä, kaivanut kultaa Mustilla kukkuloilla ja noussut kuuluisuudeksi Deadwoodissa. Calamity Janen tarina oli kuitenkin niin kiehtova, että lukijat eivät välittäneet sen puutteista. Myöhemmät elämäkerturit ovat kuitenkin pyrkineet erottamaan toden sepitteestä ja havainneet, että todisteita mistään väitetyistä sankariteoista ei löydy.[23] Janella oli tapana väittää olleensa useiden kuuluisien lännen hahmojen ystävä vasta näiden kuoleman jälkeen.[15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Calamity Jane”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 46. (Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985) Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4
  2. ↑ Jones 2020, s. 14.
  3. ↑ Jones 2020, s. 16–17.
  4. ↑ Jones 2020, s. 17–19.
  5. ↑ Jones 2020, s. 21–26.
  6. ↑ Jones 2020, s. 29–30.
  7. ↑ Jones 2020, s. 31–33.
  8. ↑ a b Jones 2020, s. 37–46.
  9. ↑ Jones 2020, s. 58–66.
  10. ↑ Jones 2020, s. 67–84.
  11. ↑ Jones 2020, s. 56–57.
  12. ↑ Jones 2020, s. 91–92.
  13. ↑ Who Was Wild Bill Hickok? (Arkistoitu – Internet Archive) Essortment, Your Source for Knowledge, Demand Media 2011. Viitattu 30.7.2015.
  14. ↑ Johnson Lewis, Jone: Calamity Jane aka Martha Jane Cannary Burke (Arkistoitu – Internet Archive), About.com. Viitattu 30.7.2015.
  15. ↑ a b Martha Jane "Calamity Jane" Cannary, Women in History, Lakewood Public Library, Ohio, USA. (Internet Archive, viitattu 30.7.2015.)
  16. ↑ Jones 2020, s. 98–104.
  17. ↑ Jones 2020, s. 107–110.
  18. ↑ Jones 2020, s. 112–113.
  19. ↑ Jones 2020, s. 118–121.
  20. ↑ Jones 2020, s. 140–141.
  21. ↑ Jones 2020, s. 138–141.
  22. ↑ Jones 2020, s. 12–13.
  23. ↑ Jones 2020, s. 4–9.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Calamity_Jane&oldid=22770646”