arvata

Estonian

Verb

arvata

1. Da-infinitive of arvama.

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *arvat'ak, probably from *arvo and influenced by *arpa, or the other way around.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrʋɑtɑˣ/, [ˈɑ̝rʋɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑrʋɑtɑ
• Syllabification^(key): ar‧va‧ta

Verb

arvata

1. (transitive) to guess
2. (transitive, dialectal, chiefly Western Finnish) Synonym of uskaltaa (“to dare, venture”) [with first infinitive ‘to do’]

Conjugation

Inflection of arvata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvaan	en arvaa	1st sing.	olen arvannut	en ole arvannut
2nd sing.		arvaat	et arvaa	2nd sing.	olet arvannut	et ole arvannut
3rd sing.		arvaa	ei arvaa	3rd sing.	on arvannut	ei ole arvannut
1st plur.		arvaamme	emme arvaa	1st plur.	olemme arvanneet	emme ole arvanneet
2nd plur.		arvaatte	ette arvaa	2nd plur.	olette arvanneet	ette ole arvanneet
3rd plur.		arvaavat	eivät arvaa	3rd plur.	ovat arvanneet	eivät ole arvanneet
passive		arvataan	ei arvata	passive	on arvattu	ei ole arvattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvasin	en arvannut	1st sing.	olin arvannut	en ollut arvannut
2nd sing.		arvasit	et arvannut	2nd sing.	olit arvannut	et ollut arvannut
3rd sing.		arvasi	ei arvannut	3rd sing.	oli arvannut	ei ollut arvannut
1st plur.		arvasimme	emme arvanneet	1st plur.	olimme arvanneet	emme olleet arvanneet
2nd plur.		arvasitte	ette arvanneet	2nd plur.	olitte arvanneet	ette olleet arvanneet
3rd plur.		arvasivat	eivät arvanneet	3rd plur.	olivat arvanneet	eivät olleet arvanneet
passive		arvattiin	ei arvattu	passive	oli arvattu	ei ollut arvattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvaisin	en arvaisi	1st sing.	olisin arvannut	en olisi arvannut
2nd sing.		arvaisit	et arvaisi	2nd sing.	olisit arvannut	et olisi arvannut
3rd sing.		arvaisi	ei arvaisi	3rd sing.	olisi arvannut	ei olisi arvannut
1st plur.		arvaisimme	emme arvaisi	1st plur.	olisimme arvanneet	emme olisi arvanneet
2nd plur.		arvaisitte	ette arvaisi	2nd plur.	olisitte arvanneet	ette olisi arvanneet
3rd plur.		arvaisivat	eivät arvaisi	3rd plur.	olisivat arvanneet	eivät olisi arvanneet
passive		arvattaisiin	ei arvattaisi	passive	olisi arvattu	ei olisi arvattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		arvaa	älä arvaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		arvatkoon	älköön arvatko	3rd sing.	olkoon arvannut	älköön olko arvannut
1st plur.		arvatkaamme	älkäämme arvatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		arvatkaa	älkää arvatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		arvatkoot	älkööt arvatko	3rd plur.	olkoot arvanneet	älkööt olko arvanneet
passive		arvattakoon	älköön arvattako	passive	olkoon arvattu	älköön olko arvattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvannen	en arvanne	1st sing.	lienen arvannut	en liene arvannut
2nd sing.		arvannet	et arvanne	2nd sing.	lienet arvannut	et liene arvannut
3rd sing.		arvannee	ei arvanne	3rd sing.	lienee arvannut	ei liene arvannut
1st plur.		arvannemme	emme arvanne	1st plur.	lienemme arvanneet	emme liene arvanneet
2nd plur.		arvannette	ette arvanne	2nd plur.	lienette arvanneet	ette liene arvanneet
3rd plur.		arvannevat	eivät arvanne	3rd plur.	lienevät arvanneet	eivät liene arvanneet
passive		arvattaneen	ei arvattane	passive	lienee arvattu	ei liene arvattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		arvata		present	arvaava	arvattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvatakseni arvataksemme 2nd arvataksesi arvataksenne 3rd arvatakseen arvataksensa		past	arvannut	arvattu
2nd	inessive2	arvatessa	arvattaessa	agent4	arvaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvatessani arvatessamme 2nd arvatessasi arvatessanne 3rd arvatessaan arvatessansa		negative	arvaamaton
	instructive	arvaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	arvaamassa	—
	elative	arvaamasta	—
	illative	arvaamaan	—
	adessive	arvaamalla	—
	abessive	arvaamatta	—
	instructive	arvaaman	arvattaman
4th3	verbal noun	arvaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvaamaisillani arvaamaisillamme 2nd arvaamaisillasi arvaamaisillanne 3rd arvaamaisillaan arvaamaisillansa

Derived terms

adjectives

• arvaamaton

 

adverbs

• arvatenkaan
• arvatenkin

 

nouns

• arvaaminen
• arvaus
• arvio
• arvoitus

 

verbs

• arvailla
• arvauttaa
• arvella
• arvuuttaa

 

Further reading

• “arvata”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• aravat, arvaat, avarat, ravaat, ravata, tavara, vaarat, varaat, varata

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *arvat'ak, equivalent to arvo (“value; understanding”) +‎ -ta. Cognates include Finnish arvata and Estonian arvata.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑrʋɑtɑ/, [ˈɑrʋət]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑrʋɑtɑ/, [ˈɑrʋɑd̥ɑ]
• (Hevaha) IPA^(key): /ˈɑrʋɑtɑk/, [ˈɑrʋɑd̥ɑɡ̊]
• Rhymes: -ɑrʋɑt, -ɑrʋɑtɑ
• Hyphenation: ar‧va‧ta

Verb

arvata

1. (transitive) to guess
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 42:

     Mikä ono, arvatkaa?

     What is it, guess?

2. (transitive) to estimate
3. (transitive) to realise
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:

     Inmihiset jo aikaa senen arvaisivat ja poolija noisivat arvaamaa päivyen mukkaa.

     People realised this a long time ago and began to determine it according to the Sun.

4. (transitive) to understand
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:

     Geografiatunniloil töö oppihutta arvaamaa plaanoja, karttoja - certeƶiä paikkoist.

     In geography classes you will learn to understand schemes, maps - plans of places.

5. (transitive) to determine
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:

     Ken arvajaa matkapoolen itsest - „oikiaa“, „kurraa“, „ettee“, „takkaa“, - se kiiree öksyy veerahas paikaas.

     Whoever determines the direction of a journey from oneself - „to the right“, „to the left“, „forward“, „backward“, - that [person] will quickly get lost in an unfamiliar location.

Conjugation

Conjugation of arvata (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvaan	en arvaa	1st singular	oon arvant, oon arvannut	en oo arvant, en oo arvannut
2nd singular	arvaat	et arvaa	2nd singular	oot arvant, oot arvannut	et oo arvant, et oo arvannut
3rd singular	arvajaa	ei arvaa	3rd singular	ono arvant, ono arvannut	ei oo arvant, ei oo arvannut
1st plural	arvaamma	emmä arvaa	1st plural	oomma arvanneet	emmä oo arvanneet
2nd plural	arvaatta	että arvaa	2nd plural	ootta arvanneet	että oo arvanneet
3rd plural	arvajaat1), arvaavat2), arvataa	evät arvaa, ei arvata	3rd plural	ovat arvanneet	evät oo arvanneet, ei oo arvattu
impersonal	arvataa	ei arvata	impersonal	ono arvattu	ei oo arvattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvaisin	en arvant, en arvannut	1st singular	olin arvant, olin arvannut	en olt arvant, en olt arvannut
2nd singular	arvaisit, arvaist1)	et arvant, et arvannut	2nd singular	olit arvant, olit arvannut	et olt arvant, et olt arvannut
3rd singular	arvais	ei arvant, ei arvannut	3rd singular	oli arvant, oli arvannut	ei olt arvant, ei olt arvannut
1st plural	arvaisimma	emmä arvanneet	1st plural	olimma arvanneet	emmä olleet arvanneet
2nd plural	arvaisitta	että arvanneet	2nd plural	olitta arvanneet	että olleet arvanneet
3rd plural	arvaisiit1), arvaisivat2), arvattii	evät arvanneet, ei arvattu	3rd plural	olivat arvanneet	evät olleet arvanneet, ei olt arvattu
impersonal	arvattii	ei arvattu	impersonal	oli arvattu	ei olt arvattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvajaisin	en arvajais	1st singular	olisin arvant, olisin arvannut	en olis arvant, en olis arvannut
2nd singular	arvajaisit, arvajaist1)	et arvajais	2nd singular	olisit arvant, olisit arvannut	et olis arvant, et olis arvannut
3rd singular	arvajais	ei arvajais	3rd singular	olis arvant, olis arvannut	ei olis arvant, ei olis arvannut
1st plural	arvajaisimma	emmä arvajais	1st plural	olisimma arvanneet	emmä olis arvanneet
2nd plural	arvajaisitta	että arvajais	2nd plural	olisitta arvanneet	että olis arvanneet
3rd plural	arvajaisiit1), arvajaisivat2), arvattais	evät arvajais, ei arvattais	3rd plural	olisivat arvanneet	evät olis arvanneet, ei olis arvattu
impersonal	arvattais	ei arvattais	impersonal	olis arvattu	ei olis arvattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	arvaa	elä arvaa	2nd singular	oo arvant, oo arvannut	elä oo arvant, elä oo arvannut
3rd singular	arvatkoo	elköö arvatko	3rd singular	olkoo arvant, olkoo arvannut	elköö olko arvant, elköö olko arvannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	arvatkaa	elkää arvatko	2nd plural	olkaa arvanneet	elkää olko arvanneet
3rd plural	arvatkoot	elkööt arvatko, elköö arvattako	3rd plural	olkoot arvanneet	elkööt olko arvanneet, elköö olko arvattu
impersonal	arvattakkoo	elköö arvattako	impersonal	olkoo arvattu	elköö olko arvattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	arvannen	en arvanne
2nd singular	arvannet	et arvanne
3rd singular	arvannoo	ei arvanne
1st plural	arvannemma	emmä arvanne
2nd plural	arvannetta	että arvanne
3rd plural	arvannoot	evät arvanne, ei arvattane
impersonal	arvattannoo	ei arvattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		arvata	present	arvaava	arvattava
2nd	inessive	arvatees	past	arvant, arvannut	arvattu
	instructive	arvaten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (arvatkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	arvaamaa
	inessive	arvaamaas
	elative	arvaamast
	abessive	arvaamata
4th	nominative	arvaamiin
	partitive	arvaamista, arvaamist

Synonyms

• (to understand): ymmärtää, saavva arvoa, (folk poetic) arvoa

Derived terms

• arvaaja
• arvaavalliin

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 20
• Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 21

Karelian

Etymology

From Proto-Finnic *arvat'ak.

Verb

arvata

1. to guess