arvaavalliin

Ingrian

Etymology

From arvaava (“guessing”) +‎ -lliin.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑrʋɑːʋɑlːine/, [ˈɑrʋɑˌʋɑlʲːĭn]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑrʋɑːʋɑlːiːn/, [ˈɑrʋɑːˌʋɑlːiːn]
• Rhymes: -ɑlːin, -ɑlːiːn
• Hyphenation: ar‧vaa‧val‧liin

Noun

arvaavalliin

1. someone who is good at guessing

Declension

Declension of arvaavalliin (type 1/jokahiin, no gradation)
	singular	plural
nominative	arvaavalliin	arvaavalliset
genitive	arvaavallisen	arvaavallisiin
partitive	arvaavallista, arvaavallist	arvaavallisia
illative	arvaavallisee	arvaavallisii
inessive	arvaavallises	arvaavallisis
elative	arvaavallisest	arvaavallisist
allative	arvaavalliselle	arvaavallisille
adessive	arvaavallisel	arvaavallisil
ablative	arvaavalliselt	arvaavallisilt
translative	arvaavalliseks	arvaavallisiks
essive	arvaavallisenna, arvaavalliseen	arvaavallisinna, arvaavallisiin
exessive1)	arvaavallisent	arvaavallisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 21