Yhdysvaltain senaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltain senaatti
Tyyppi
Tyyppi ylähuone
Johto
Senaatin puheenjohtaja Kamala Harris (D)
Enemmistöjohtaja Chuck Schumer (D)
Vähemmistöjohtaja Mitch McConnell (R)
Kokoonpano
Edustajia 100
Puolueet
Enemmistö (51)

     Demokraatit (48)
     Sitoutumattomat (3)

Vähemmistö (49)
     Republikaanit (49)
Vaalit
Viimeisimmät vaalit 8. marraskuuta 2022
Kokouspaikka
Yhdysvaltain kongressitalo, Washington D.C.
Kotisivut
http://www.senate.gov

Yhdysvaltain senaatti (engl. United States Senate) on Yhdysvaltain kaksikamarisen kongressin ylähuone.

Senaatilla on muutamia kongressin alahuoneelta eli Yhdysvaltain edustajainhuoneelta puuttuvia oikeuksia, kuten ratifioinnin ehtona olevien sopimusten hyväksyminen. Molemmat huoneet voivat esitellä lakiehdotuksia, mutta perustuslain mukaan senaatti ei voi kuitenkaan tehdä aloitetta veroja koskevista laeista. Tullakseen voimaan kaikki ehdotukset vaativat sekä edustajainhuoneen että senaatin hyväksynnän.

Senaatissa on sata jäsentä. Jokaista osavaltiota edustaa asukasmäärästä riippumatta kaksi senaattoria.[1] 3. tammikuuta 2023 lähtien senaatti on koostunut 48 demokraatista, 49 republikaanista ja kolmesta sitoutumattomasta jäsenestä, jotka äänestävät demokraattien mukana.

Puheenjohtaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain varapresidentti on senaatin puheenjohtaja. Hän saa äänestää vain senaatin äänten mennessä tasan. Hänen poissa ollessaan virkaa hoitaa senaattorien keskuudesta valittu puheenjohtaja pro tempore,[1] joka on tavan mukaan enemmistöpuolueen virkaiältään vanhin senaattori. Käytännön puheenjohtajan työ delegoidaan yleensä virkaiältään nuoremmille senaattoreille (toisinaan myös vähemmistöpuolueelle), jotta toimintatavat tulisivat heille tutuksi.[2]

Senaattorien valinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunkin senaattorin kausi kestää kuusi vuotta. Vaalit järjestetään joka toinen vuosi, ja senaattoreista valitaan kerralla kolmasosa. Senaattorit on jaettu kolmeen "luokkaan" (engl. class), ja kunkin osavaltion senaattorit kuuluvat joko luokkiin 1 ja 2, 1 ja 3 tai 2 ja 3: esimerkiksi vuonna 2000 valittiin ykkösluokan senaattorit, vuonna 2002 kakkosluokan senaattorit ja vuonna 2004 kolmosluokan senaattorit.

Osavaltioiden senaattipaikat on jaettu luokkiin niin, että kussakin luokassa on mahdollisimman lähelle sama määrä senaattoreita. Jotta uuden osavaltion mahdollisesti liittyessä Yhdysvaltoihin taataan, että senaatista valitaan jatkossakin kerralla kolmasosa, uuden osavaltion senaattoriparista ainakin toinen istuu alle kuusi vuotta ja toinen istuu häntä kaksi tai neljä vuotta vähemmän. Jos yhdessä luokassa on vähemmän senaattoreita kuin kahdessa muussa, yksi uusi senaattori tulee siihen luokkaan ja toisen senaattorin luokka valitaan kolikonheitolla; jos kahdessa luokassa on vähemmän senaattoreita kuin yhdessä, he tulevat noihin kahteen luokkaan ja kummankin senaattorin luokittelu päätetään kolikonheitolla.

Senaatin vaalissa koko osavaltio on yhtä vaalia. 44 osavaltiossa puolueet järjestävät esivaalit, joiden voittajat ovat ehdolla varsinaisessa vaalissa. Puolueen senaattoriehdokkaaksi valitaan useimmissa osavaltioissa eniten esivaalissa ääniä saanut ehdokas. Joissakin osavaltioissa järjestetään esivaalien toinen kierros, jos kukaan ehdokas ei saa enemmistöä annetuista äänistä. Yleisessä vaalissa senaattoriksi valitaan eniten ääniä saanut ehdokas (pluraliteettijärjestelmä). Kuudessa muussa osavaltiossa vaalitapa on erilainen:

  • Georgiassa ja Louisianassa on käytössä kaksivaiheinen kierrosvaalitapa. Georgiassa kaksivaiheinen kierrosvaalitapa on sekä puolueen sisäisessä esivaalissa että varsinaisessa vaalissa. Louisianassa ei järjestetä puolueiden omia esivaaleja lainkaan, vaan kaikki ehdokkaat ovat samalla äänestyslipulla ensimmäisellä kierroksella puolueesta riippumatta. Kummassakin osavaltiossa järjestetään toinen kierros, jos kukaan ei saa äänten enemmistöä.
  • Kaliforniassa ja Washingtonissa esivaalit ovat kaikille ehdokkaille yhteiset puolueesta riippumatta.
  • Mainessa ja Alaskassa edustajat valitaan siirtoäänivaalitavalla järjestettävässä enemmistövaalissa, jossa äänestäjä asettaa ehdokkaat vaalilippuun paremmuusjärjestykseen. Jos kukaan ei saa enemmistöä ykköspaikoista, vähiten ykköspaikan ääniä saanut karsitaan ensimmäisessä laskennassa. Seuraavassa laskennassa lasketaan kakkospaikan äänet, ja jos kukaan ei saa niistäkään enemmistöä, vähiten kakkospaikan ääniä saanut karsitaan ja niin edelleen. Kussakin laskennassa karsitaan yksi ehdokas niin kauan, kunnes jollakulla ehdokkaista on laskennan päätteeksi enemmistö äänistä. Mainessa vaalitapaa käytetään sekä puolueiden sisäisissä esivaaleissa että varsinaisessa vaalissa. Alaskassa esivaalit ovat kaikille ehdokkaille yhteiset puolueesta riippumatta, ja neljä eniten ääniä saanutta ehdokasta etenevät varsinaiseen vaaliin.

Nykyiset senaattorit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tilanne lokakuussa 2024
  • Nimen edessä oleva järjestysnumero tarkoittaa senaattorin luokkaa. Ensimmäisen luokan kongressikausi päättyy 2025, toisen 2027 ja kolmannen 2029.
  • Suluissa oleva kirjain tarkoittaa senaattorin puoluetta: D = demokraatit, R = republikaanit, I = sitoutumaton (independent). DFL on Minnesotan paikallispuolue, joka on osa demokraattista puoluetta.

Alabama

Alaska

Arizona

Arkansas

Kalifornia

Colorado

Connecticut

Delaware

Florida

Georgia

Havaiji

Idaho

Illinois

Indiana

Iowa

Kansas

Kentucky

Louisiana

Maine

Maryland

Massachusetts

Michigan

Minnesota

Mississippi

Missouri

Montana

Nebraska

Nevada

New Hampshire

New Jersey

New Mexico

New York

Pohjois-Carolina

Pohjois-Dakota

Ohio

Oklahoma

Oregon

Pennsylvania

Rhode Island

Etelä-Carolina

Etelä-Dakota

Tennessee

Texas

Utah

Vermont

Virginia

Washington

Länsi-Virginia

Wisconsin

Wyoming

Senaatti kokoontui ensimmäisen kerran 4. maaliskuuta 1789 New Yorkin Federal Hallissa. Vuosina 1790–1800 kongressi kokoontui Philadelphiassa, ja vuodesta 1800 se on kokoontunut Washingtonissa.[1]

Vuonna 1856 demokraatteja edustanut kongressiedustaja Preston Brooks pieksi republikaaneja edustaneen senaattori Charles Sumnerin kävelykepillään senaatin istuntosalissa. Charles Sumnerin kepitys -niminen tapaus oli vähällä aiheuttaa senaattorin kuoleman.[3]

Senaatissa työskentelevä henkilökunta on perinteisesti vaatinut senaattoreita noudattamaan pukukoodia, jonka mukaan miesten tulee noudattaa business attire -pukukoodia, eli heillä on oltavaa yllään puku ja solmio. Pukukoodi koskee myös vierailijoita. Enemmistöjohtaja Chuck Schumer kuitenkin ilmoitti 19. syyskuuta 2023, että "senaattorit saavat päättää, miten he pukeutuvat istuntosalissa. Minä tulen pitämään jatkossakin pukua". Erityisesti demokraattien ensimmäisen kauden senaattorin John Fettermanin pukeutuminen on herättänyt keskustelua pukukoodista. Fetterman suosii huppareita ja shortseja, joita hän on käyttänyt esimerkiksi tavatessaan presidentti Joe Bidenin.[4][5][6] 27. syyskuuta 2023 senaatti kuitenkin äänesti aiemman pukukoodin käyttöönotosta. Pukukoodista tuli senaattoreita sitova, kun se oli aiemmin ollut vain epävirallinen käytäntö.[7]

Senaatilla on monenlaisia perinteitä. Näihin kuuluvat mm. seuraavat:[8]

  • karkkipulpetti[9]
  • senaatin papusoppa (senaatin keittiössä on joka päivä oltava tarjolla papusoppaa; yli satavuotinen perinne, jonka alkuperästä on lukuisia tarinoita)
  • Senate Spouses -järjestö (senaattorien puolisoille tarkoitettu yhdistys)
  • uusille senaattoreille jaettiin ns. Jeffersonin Raamattu vuodesta 1904 alkaen 1950-luvulle saakka.[10]
  1. a b c Gill, Kathy: US Senate: Organization About.com: US Politics. Arkistoitu 17.8.2012. Viitattu 16.7.2015. (englanniksi)
  2. Dana Bash: Hillary takes Senate gavel – for an hour Cnn.com AllPolitics. 24.1.2001. Viitattu 29.6.2010. (englanniksi)
  3. The Caning of Charles Sumner C-SPAN Classroom. 2023. Viitattu 20.9.2023. (englanniksi)
  4. Martel, Cate & Mastrangelo, Dominick: Senate dress code change draws GOP barbs toward Fetterman The Hill. 19.9.2023. Viitattu 20.9.2023. (englanti)
  5. Breaking with tradition, U.S. senators may now wear pretty much whatever suits them National Public Radio. 19.9.2023. Viitattu 20.9.2023. (englanniksi)
  6. Senate rules change to lift dress code stirs up controversy over Fetterman's attire CBS Pittsburgh. 18.9.2023. Viitattu 20.9.2023. (englanniksi)
  7. In a Sartorial About-Face, Senate Reverts to Tradition on Its Dress Code The New York Times.
  8. Traditions and Symbols United States Senate. 2023. Viitattu 17.12.2023. (englanniksi)
  9. The Senate’s Candy Desk(s) United States Senate. 2023. Viitattu 17.12.2023. (englanniksi)
  10. 1904 Edition National Museum of American History. 2023. Viitattu 17.12.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • MacNeil, Neil – Baker, Richard A.: The American Senate: An Insider’s History. Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-536761-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]