Vitus Bering
| Vitus Bering | |
|---|---|
 Vitus Bering, postuumi muotokuva. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. elokuuta 1681 Horsens,Tanska-Norja |
| Kuollut | 19. joulukuuta 1741 (60 vuotta) Beringinsaari Kamtšatkan niemimaan lähellä |
| Kansalaisuus | tanskalainen |
| Ammatti | tutkimusmatkailija |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Vitus Jonassen Bering (ven. Витус Ионассен Беринг, tunnetaan myös nimellä Ivan Ivanovitš Bering, ven. Иван Иванович Беринг; 12. elokuuta 1681 Horsens, Tanska-Norja –19. joulukuuta (J: 8. joulukuuta) 1741 Beringinsaari, Kamtšatkan niemimaan lähellä) oli tanskalaissyntyinen löytöretkeilijä, joka tutki Venäjän palveluksessa Siperian rannikoita ja löysi Alaskan sekä Aleuttien saariston. Beringinmeren oli jo aiemmin löytänyt kasakka Semjon Dežnjov vuonna 1648, mutta Bering julkaisi siitä selonteon. Samoin Dežnjov purjehti Beringinsalmen läpi jo 1648 (pohjoisesta etelään) ja Bering vuonna 1728, mutta vasta James Cook totesi vuonna 1778 salmen erottavan Aasian Amerikasta.
Bering lähti merille jo 15 vuoden ikäisenä, ensiksi Intiaan lähtevällä laivalla. Hän vietti merillä yhteensä kahdeksan vuotta tanskalaisilla ja hollantilaisilla aluksilla. Lisäksi hän opiskeli merenkulkua Amsterdamissa. Vuonna 1704 amiraali Cornelius Cruys värväsi Beringin Venäjän laivastoon.[1] Bering palveli suuressa Pohjan sodassa Itämerellä ja vuosina 1710–1712 turkkilaisia vastaan Asovanmerellä.
Pietari Suuren ehdotuksesta Bering teki matkan Kamtšatkaan. Hän matkusti retkikuntineen vuonna 1725 Siperian halki Ohotskiin ja rakensi siellä kaksi alusta, joilla hän kiersi Kamtšatkan niemimaan. Hän rakennutti varsinaisen tutkimusretkilaivansa Tyynenmeren rannikolla Kamtšatkajoen suulla. Vuonna 1728 hän purjehti pohjoiseen, kunnes ei enää havainnut maata pohjoisessa eikä idässä kuljettuaan Beringinsalmen läpi. Samana vuonna hän löysi Saint Lawrencen saaren. Seuraavana vuonna hän purjehti itään.
Bering palasi Pietariin vuonna 1730. Paluumatkalla Siperian halki hän sairastui vakavasti ja viisi hänen lapsistaan kuoli.
Bering sai 1730-luvun alussa Venäjän keisarinna Annalta tehtäväksi etsiä meritien Amerikkaan ja ottaa selvää mantereen rannikosta. Matkan alullepanemisen taustalla oli Venäjän halu laajentaa imperiumiaan kohti Amerikkaa. Bering rakennutti Siperiassa laivat Svjatoi Pjotr (”Pyhä Pietari”) ja Svjatoi Pavel (”Pyhä Paavali”).[1] Vuonna 1740 hän perusti Kamtšatkaan Petropavlovskin asutuksen, josta hän johti seuraavana vuonna tutkimusmatkan Alaskaan. Alukset pääsivät lähtemään matkalle 29. toukokuuta 1741.[1] Paluumatkalla hän löysi Aleutit. Beringistä tuli liian sairas komentamaan laivaansa, ja retkikunta rantautui asumattomalle saarelle (nyk. Beringinsaari) Beringinmeren lounaisrannalla, missä Bering ja 28 hänen miestään kuoli. Myrsky hajotti laivan, josta puuseppä S. Starodubtsev sai rakennettua hengissä selvinneiden kanssa pienemmän aluksen. Svjatoi Pjotrin 77 miehestä vain 46 selvisi retkestä.
Suomeen Beringin yhdistää hänen vaimonsa, Anna Christina Bering, jonka isä oli viipurilainen kauppias Mathias Pülse.
Tanskalais-venäläinen tutkimusretkikunta löysi Beringin ja viiden muun merimiehen haudan elokuussa 1991.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kim MacQuarrie: Bering Island www.pbs.org
