Venstre (Norja)

Venstre
Perustettu	28. tammikuuta 1884
Johto	Guri Melby (pj.)
Ideologia	liberalismi sosiaaliliberalismi
Poliittinen kirjo	keskusta
Suurkäräjät	8 / 169
Saamelaiskäräjät	0 / 39
Kansainväliset jäsenyydet	– Euroopan liberaalidemokraattinen puolue – Liberal International – Keskiryhmä
Nuorisojärjestö	Unge Venstre
Kotisivu	www.venstre.no
Infobox OKNimi-testi OK

Venstren toimitalo Youngstorgetin laidalla Oslossa.

Eva Kolstad toimi Venstren puheenjohtajana 1974–1976. Hän oli Norjan ensimmäinen naispuolinen suurkäräjäpuolueen puheenjohtaja.

Venstre (suom. vasemmisto) on norjalainen liberaalipuolue ja Norjan vanhin poliittinen puolue, joka on perustettu vuonna 1884. Venstre on "vasemmistoa" tarkoittavasta nimestään huolimatta sosiaaliliberaali, keskustalainen puolue, joka korostaa politiikassaan yksilönvapauksia, sosiaalista vastuuta ja ympäristökysymyksiä. Venstre on ollut yhtenäinen vuodesta 1988, kun siitä vuonna 1972 irtautunut Liberaali kansanpuolue (norj. Det Liberale Folkepartiet) yhdistyi takaisin siihen.

Venstren puheenjohtajana toimi vuosina 2010–2020 Trine Skei Grande. Syyskuussa 2020 puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Guri Melby.

Historia

Alkuvuodet (1884–1913)

Venstre perustettiin tammikuussa 1884, ja se muodosti heti samana vuonna hallituksen Johan Sverdrupin johdolla. Puolue kuitenkin jakautui vuosikymmenen lopulla kahteen leiriin, kun Johannes Steenin johtama radikaali siipi piti Sverdrupin asennetta ruotsalaisia kohtaan liian suopeana unionin ulkopolitiikan hoitoa koskevassa kiistassa. Sverdrupin hallitus kaatui 1889 ja Steenistä itsestään tuli pääministeri vuosiksi 1891–1893 ja uudelleen 1898–1902.

Suuruuden aika ja maailmansotien väliset vuodet (1913–1945)

Vuosina 1913–1920 Venstre oli Tanskan johtava puolue ja pääministerinä toimi Gunnar Knudsen. Maailmansotien välisinä vuosikymmeninä Venstre vuorotteli vallassa muiden puolueiden kanssa, kun enemmistöhallituksia oli vaikea saada aikaiseksi. Johan Ludwig Mowinckel on toistaiseksi viimeinen Venstreä edustanut pääministeri. Hän oli virassa kolmeen otteeseen, viimeisen kerran 1933–1935.

Kannatuksen lasku, sisäiset kiistat ja jakautuminen (1945–1985)

Toisen maailmansodan jälkeen Venstren merkitys Norjan politiikassa väheni ja sille olivat varsinkin 1960-luvulta alkaen tyypillisiä maltillisen ja radikaalin siiven väliset kiistat. Muun muassa suhtautuminen Vietnamin sotaan jakoi puoluetta. Lopulta kysymys norjan EY-jäsenyydestä yhdessä puolueen johdon keskinäisten kiistojen kanssa johti EY-jäsenyyden kannattajien irtautumiseen Rørosissa pidetyssä puoluekokouksessa marraskuussa 1972 omaksi Uudeksi kansanpuolueekseen (vuodesta 1980 Liberaali kansanpuolue) Helge Seipin johdolla. Venstren paikkamäärä suurkäräjillä tippui seuraavan vuoden vaaleissa kolmestatoista kahteen. Uusi kansanpuolue sai yhden paikan. Vuonna 1974 Venstren johtajaksi valittiin Eva Kolstad, josta tuli Norjan ensimmäinen naispuolinen suurkäräjäpuolueen puheenjohtaja.

Pohjakosketus, jälleenyhdistyminen ja asema pienpuolueena (1985–)

Uusi kansanpuolue menetti ainoan paikkansa vuoden 1977 vaaleissa ja vuonna 1985 Venstrekin putosi kokonaan suurkäräjiltä. Tämä johti puolueiden jälleenyhdistymiseen vuonna 1988. Seuraavalla vuosikymmenellä puolue vakiinnutti uudelleen asemansa Norjan politiikassa Lars Sponheimin johdolla. Vuoden 1997 vaaleissa Venstre ylsi kuuteen paikkaan. Seuraavissa, vuoden 2001 vaaleissa, puolue kärsi tappion jääden äänikynnyksen alle ja saaden vain kaksi paikkaa. Se osallistui silti Kjell Magne Bondevikin hallitukseen ja kykeni nostamaan kannatustaan niin, että vuoden 2005 vaaleissa se sai 5,9 prosenttia äänistä ja kymmenen paikkaa.

Vuoden 2009 vaaleissa Venstre kärsi jälleen tappion, ei ylittänyt äänikynnystä ja sai vain kaksi paikkaa. Myös Lars Sponheim putosi suurkäräjiltä, ja hänen tilalleen Venstren puheenjohtajaksi nousi Trine Skei Grande. Sponheim oli suhtautunut hyvin kielteisesti Edistyspuolueeseen ja kampanjoinut iskulauseella "Mieluummin Jens (Jens Stoltenberg) kuin Jensen (Siv Jensen)". Vuoden 2013 vaaleissa Venstre sai 5,2 prosenttia äänistä ja yhdeksän paikkaa. Se neuvotteli aluksi hallitukseen menemisestä Høyren, Edistyspuolueen ja Kristillisen kansanpuolueen kanssa, mutta Venstre sekä Kristillinen kansanpuolue jättäytyivät lopulta Solbergin hallituksen tukipuolueiksi.

Vuoden 2017 vaaleissa Venstre menetti kannatustaan ja sai kahdeksan paikkaa. Ennen vaaleja se oli ilmoittanut haluavansa muodostaa oikeistohallituksen ilman Edistyspuoluetta, mutta vaalien jälkeen se menikin hallitukseen Høyren ja Edistyspuolueen kanssa. Myös Kristillinen kansanpuolue liittyi myöhemmin hallitukseen. Edistyspuolue puolestaan lähti hallituksesta tammikuussa 2020, jolloin Venstren ministeripaikkojen määrä nousi neljään. Viimeisimmissä, vuoden 2021 vaaleissa Venstre säilytti kahdeksan paikkaansa suurkäräjillä, mutta hallituskumppanien tappioiden vuoksi Solbergin hallitus joutui eroamaan ja tilalle tuli Støren hallitus.

Puheenjohtajat

• 1884 – Johan Sverdrup
• 1884–1889 – Anton Qvam
• 1889–1893 – Johannes Steen
• 1893–1894 – Viggo Ullmann
• 1894–1896 – Anton Qvam
• 1896–1900 – Viggo Ullmann
• 1900–1903 – Lars Holst
• 1903–1909 – Carl Christian Berner
• 1909–1927 – Gunnar Knudsen
• 1927–1943 – Johan Ludwig Mowinckel
• 1945–1952 – Jacob S. Worm-Müller
• 1952–1964 – Bent Røiseland
• 1964–1970 – Gunnar Harbo
• 1970–1972 – Helge Seip
• 1972–1974 – Helge Rognlien
• 1974–1976 – Eva Kolstad
• 1976–1982 – Hans Hammons Rossbach
• 1982–1986 – Odd Einar Dørum
• 1986–1990 – Arne Fjørtoft
• 1990–1992 – Håvard Alstadheim
• 1992–1996 – Odd Einar Dørum
• 1996–2010 – Lars Sponheim
• 2010–2020 – Trine Skei Grande
• 2020– Guri Melby

Venstreä edustaneet Norjan pääministerit

• 
  Johan Sverdrup (1884–1889)
• 
  Johannes Steen (1891–1893 ja 1898–1902)
• 
  Otto Blehr (1902–1903 ja 1921–1923)
• 
  Jørgen Løvland (1907–1908)
• 
  Gunnar Knudsen (1908–1910 ja 1913–1920)
• 
  Johan Ludwig Mowinckel (1924–1926, 1928–1931 ja 1933–1935)

Vaalimenestys

Suurkäräjävaalit

Lähteet:

Vuosi	Paikat	Kannatus
1882	83 / 114
1885	84 / 114
1888	39 / 114
1891	63 / 114
1894	59 / 114
1897	79 / 114
1900	77 / 114
1903	50 / 117
1906	73 / 123		45,4 %
1909	45 / 123		30,7 %
1912	70 / 123		40,2 %
1915	74 / 123		33,3 %
1918	51 / 126		28,3 %
1921	37 / 150		20,1 %
1924	34 / 150		18,6 %
1927	30 / 150		17,3 %
1930	33 / 150		20,2 %
1933	24 / 150		17,1 %
1936	23 / 150		16,0 %
1945	20 / 150		13,8 %
1949	21 / 150		13,1 %
1953	15 / 150		10,0 %
1957	15 / 150		9,7 %
1961	14 / 150		8,8 %
1965	18 / 150		10,4 %
1969	13 / 150		9,4 %
1973	2 / 155		3,5 %
1977	2 / 155		3,2 %
1981	2 / 155		3,9 %
1985	0 / 157		3,1 %
1989	0 / 165		3,2 %
1993	1 / 165		3,6 %
1997	6 / 165		4,5 %
2001	2 / 165		3,9 %
2005	10 / 169		5,9 %
2009	2 / 169		3,9 %
2013	9 / 169		5,2 %
2017	8 / 169		4,4 %
2021	8 / 169		4,6 %

Aiheesta muualla

• Puolueen verkkosivut (norjaksi)