Unissakävelijä

Unissakävelijä
Alkuperäinen nimi	La Sonnambula
Määritelmä	melodramma in due atti
Säveltäjä	Vincenzo Bellini
Libretto	Felice Romani
Pohjautuu	Eugène Scriben teokseen
Tyylilaji	opera semiseria
Kieli	italia
Kantaesitys	6. maaliskuuta 1831 Teatro Carcano, Milano
Aikajana Bellinin oopperoista
Capuletit ja Montecchit Unissakävelijä Norma 1830 1831 1831
Infobox OK

Unissakävelijä (it. La Sonnambula) on Vincenzo Bellinin säveltämä ooppera. Libreton on kirjoittanut Felice Romani, ranskalaisen Eugène Scriben teoksen pohjalta. Oopperaa esitetään nykyään säännöllisesti.

Oopperan synty ja musiikki

Säveltäjän alkuperäinen suunnitelma oli yhdessä Romanin kanssa työstää ooppera Victor Hugon näytelmän Hernanin pohjalta, mutta sensuurin mahdollisuus sai kaksikon kääntämään katseensa Eugène Scriben ja Jean-Pierre Aumerin baletti-pantomiimiin nimeltä La somnambule, ou L'arrivee d'un nouveau seigneur. Bellini sävelsi Unissakävelijän Milanon Teatro Carcanolle esitettäväksi kaudelle 1830–31. Bellini vaati tekstiltä paljon ja Romani saikin kirjoittaa Unissakävelijän viimeisen cabaletan uudestaan kahdeksan kertaa. Hänellä oli sävellystyössä mielessään tietyt laulajat ja Aminan (kuten Normankin) hän loi yhdelle valovoimaisimmista sopraanoista kautta aikain, Giuditta Pastalle. Hän ja Elvinon roolin luonut Giovanni Battista Rubini olivat laulaneet jo kauden aikaisemmassa menestysteoksessa, Donizettin Anna Bolenassa joulukuussa. Molempien kyvyt antoivat Bellinille mahdollisuuden kirjoittaa heidän rooleilleen osuuksia, jotka ovat vaativuudessaan huimia. Musiikin vaikeus ja luonne verrattuna säveltäjän edelliseen työhön (Capuletit ja Montecchit) olivatkin todennäköisesti osaksi varsinkin Pastan taituruuden tuomien mahdollisuuksien vaikutusta. Mihail Glinka kommentoi seuraamansa esityksen "saaneen yleisön kyynelehtimään ekstaattisessa tunnekuohussa". Aminaa on luonnehdittu yhdeksi täydellisimmistä sopraanorooleista italialaisessa oopperassa. Juonen osittaisesta epäuskottavuudesta huolimatta hahmossa ja sille sävelletyssä musiikissa on voimaa ja tunnetilojen skaala laaja – unohtamatta säihkyviä koloratuuraosuuksia. Hieman vähemmän räiskyvälle Elvinolle sävellettyä musiikkia luonnehtivat pitkät melodiat, Bellinin musiikissa myöhemmin yhä enemmän etualalle noussut piirre. Elvinon rooli kysyy poikkeuksellisen korkeaa rekisteriä ja nykyään se yleensä transponoidaan alemmas.

Musiikillisia huippukohtia

• "Care compagne...", Aminan aaria ensimmäisessä näytöksessä
• "Prendi, l'anel ti dono", Elvinon aaria ensimmäisessä näytöksessä

Hahmot

• Amina, Teresan kasvattama orpo – sopraano
• Kreivi Rodolfo, kylän kurko – basso
• Teresa, mylläri – mezzosopraano
• Elvino, rikas maanomistaja – tenori
• Lisa, majatalonemäntä – sopraano
• Alessio, kyläläinen – basso
• Notaari – tenori

Synopsis

Tapahtumapaikka ja -aika

Sveitsiläinen kylä, ajankohta tarkemmin määrittelemätön.

Ensimmäinen näytös

Kyläläiset juhlistavat orvon Aminan ja rikkaan maanviljelijän Elvinon lähestyviä häitä ('Viva Amina!'). Lisa astuu ulos majatalostaan, valitellen tätä epäonnen päivää. Vaikka kaikki ilakoivat ('Tutto è gioia, tutto è festa'), hän on suruissaan. Kyläläisiä saapuu kukkineen ja soittimineen. Lisa jatkaa lauluaan. Juhlinnan melskeessä lisäharmia Lisalle tuo hänestä kiinnostunut Alessio, jonka lähentelyt ovat epätoivottuja ja joka syyttää Lisaa hänen välttelemisestään. Lisalla ei ole kuitenkaan hänelle aikaa – Amina on voittanut Lisan ihastuksen Elvinon sydämen. Kyläläiset jatkavat tulevan avioparin ylistyslaulujen kailottamista. Amina liittyy kyläläisten joukkoon ja kiittää ystäviään ('Care compagne...') sekä eritoten äitiään joka adoptoi ja kasvatti hänet ('A te, diletta tenera madre'). Kyläläiset toivottavat hänelle onnea ja Amina sekä Teresa halaavat.

Jenny Lind Aminan roolissa.

Amina ottaa Teresan käden ja asettaa sen sydämelleen ('Sovra il sen la man mi posa'). Alessiokin onnittelee Aminaa säveltämällään laululla ('Io più di tutti') ja Amina vastaa toivovansa hänen ja Lisankin löytävän pian yhteisen onnen ('E grata a'tuoi favori'). Lisan alkaessa väittää vastaan notaari saapuu ja notaarin jälkeen Elvino, joka palaa käynniltään äitinsä haudalta. Seuraavaksi todistajien läsnä ollessa vihkisopimus solmitaan. Myötäjäisinä Elvino tarjoaa Aminalle maatilaansa ja Amina puolestaan hänelle sydämensä. Teresan ja muiden todistajien allekirjoittaessa sopimuksen Elvino antaa Aminalle sormuksen ('Prendi: l'anel ti dono'). Kaikki Lisaa lukuun ottamatta ovat iloisia.

Elvino kertoo Aminalle että seuraavana aamuna he tulisivat olemaan aviopari ('Domani, appena aggiorni'). Lähestyvä hevosen kavioiden ääni kiinnittää ihmisten huomion. Saapuva muukalainen on kreivi Rodolfo kaksine palvelijoineen. Hän valittelee matkan pituutta ja tylsyyttä ('Come noioso e lungo il cammin'). Lisa tiedottaa kreiville että linnaan on vielä kolmen virstan matka ja että hänen olisi hyvä viettää yö majatalossa. Kreivi väittää tuntevansa majatalon sekä muutkin ympäristön rakennukset ('Quello? Ah! Io conosco') – hän muistelee viettäneensä täällä aikaa kauan sitten. Kyläläiset kertovat hänelle vihkimisestä ja kreivi sanailee morsiamen viehättävyydestä ('E gentil, leggiadra molto'), muistellen omaa vanhaa rakkauttaan. Kyläläiset kiittelevät kreiviä kauniista sanoista – toisin kuin Lisa – tai Elvino, jonka uteluun kreivi vastaa olleensa paikalla aiemmin linnanherran kanssa. Teresa muistelee kuinka neljä vuotta sitten kuolleella linnanherralla oli poika, joka sittemmin katosi. Kreivi kertoo heille pojan olevan elossa ja että he jonain päivänä vielä näkisivät hänet. Säkkipillin sointi kertoo että on aika kerätä lampaat laitumilta. Teresa varoittaa kyläläisiä lähestyvästä yöstä, jolloin kokovalkoisiin pukeutunut punasilmäinen aave ilmestyy. Kreivi on epäilevä kummituksen suhteen ja ilmoittaa menevänsä vuoteeseen. Hyvästeltyään Aminan ('Addio, gentil fanciulla') hän menee Lisan kanssa sisään majataloon. Amina ja Elvino jäävät kahden ja mies on jo jättämässä hänet ilman hyvänyöntoivotuksia ('Elvino! E me tu lasci'). Elvino kertoo olevansa mustasukkainen Aminan vieraalta saaman huomion vuoksi, mutta pyytää anteeksi, kertoen miten hän on kateellinen jopa tuulelle joka hulmuttaa hänen hiuksiaan ('Son geloso del zefiro amante'). He tekevät nopean sovinnon ('Mai più dubbi!') ja lupaavat ajatella toisiaan yöllä.

Majatalon huoneessa kreivin seuraan liittyy Lisa. Hän ilmaisee tyytyväisyytensä levähdyspaikkaansa ja siihen, että on saanut tavata nämä kaksi nättiä tyttöä, Aminan ja Lisan ('Mia bella albergatrice'). Miehen harmiksi Lisa on tunnistanut hänet kreiviksi ja kertoo että kyläläiset tulevat jossain vaiheessa osoittamaan hänelle kunnioitustaan. Kreivi flirttailee Lisan kanssa, mutta ääni ulkoa keskeyttää tämän äkisti. Lisa juoksee piiloon. Amina ilmestyy huoneeseen avoimesta ikkunasta, kävellen unissaan. Kreivi ymmärtää nyt kylää vainoavan aaveen luonteen ('Saria questo il notturno fantasma?'). Unissaan, Amina kutsuu Elvinoa, vakuuttaen häntä rakkaudestaan ja huolissaan Elvinon mustasukkaisuudesta. Kreivi menee sulkemaan ikkunan sillä aikaa kun Lisa piilostaan tarkkailee tapahtumia ja tajuaa, mikä mahdollisuus hänellä nyt on mustata kilpailijansa nimeä. Amina uneksii häistään ja Elvinosta. Hän nostaa kätensä ja vannoo uskollisuutta aviomiehelleen. Kreivi on jo tekemässä lähtöä mutta kuullessaan ihmisten lähestyvän hyppää ulos ikkunasta, sulkien sen perässään ja jättäen Aminan nukkumaan sohvalle. Kyläläiset tulevat huoneeseen ja tajuavat, että sohvalla nukkuva hahmo ei olekaan kreivi vaan nainen. Lisa, Teresa ja Elvino tulevat myös sisään. Elvino ei usko Lisan tarinoita, mutta kauhistuu nähdessään Aminan. Naisen herätettyä Elvino ei ota kuuleviin korviinsakaan Aminan vakuutteluja syyttömyydestään ('D'un pensiero e d'un accento rea non sono'). Ainoa joka uskoo häntä, on Teresa joka poimii Lisan huivin lattialta ja luullen sen kuuluvan Aminalle, kietoo sen hänen kaulansa ympärille. Elvino julistaa että mitään häitä ei tule ('Non più nozze') – Amina ei voi uskoa tätä epäilyä ja vakuuttaa olevansa puhdassydäminen ('Io rea non sono'). Muut lähtevät ja Amina vajoaa Teresan syliin.

Toinen näytös

Alkuperäinen mainosjuliste.

Pieni joukko kyläläisiä matkaa metsän siimeksessä kohti linnaa, jossa he toivovat voivansa taivutella kreivin puolustamaan Aminan kunniaa. Muiden jatkaessa matkaa Amina ja Teresa jäävät paikoilleen. Elvino ilmestyy paikalle läheiseltä tilaltaan – Amina ja Elvino käyvät entisenlaisen keskustelun, joka ei johda mihinkään. Kauempaa kuuluu kreiviä ylistäviä lauluja. Elvino ottaa Aminalta takaisin antamansa sormuksen ja he eroavat surullisina eri suuntiin. Kylässä Alessio hakkailee edelleen Lisaa, joka ei lämpene hänen lähentelyilleen. Alessio toivoo saavansa kreiviltä apua hankkeeseensa. Äänet laulavat Lisan olevankin Elvinon tuleva vaimo, josta hän riemastuu ('De' lieti auguri a voi son grata'). Vähän myöhemmin Elvino on vakuuttamassa Lisalle rakkauttaan ja pyytää anteeksi aiempaa lähtemistään. Kreivi saapuu viime hetkellä ja alkaa selostaa Aminan tilasta Elvinolle ja kyläläisille, jotka eivät ole ottaa selityksiä uskoakseen. Teresa puuttuu keskusteluun ja ottaa esille kreivin huoneesta löytämänsä Lisan huivin. Elvino irrottaa otteensa Lisan kädestä.

Kreivi toistaa vakuuttelunsa Aminan syyntakeettomuudesta, mutta Elvino kaipaa vielä lisätodisteita. Samalla kaikki näkevät Aminan tulevan ulos myllyn ikkunasta, unissaan. Hän kävelee virran ylittävän kapean sillan poikki – kaikkien katsoessa lumoutuneena, mutta kauhuissaan koska Amina on hengenvaarassa. Hän jatkaa kävelyään vesipyörään yhteydessä olevan ruosteista puomia pitkin, puhuen kadotetusta miehestään ja kuinka hän haluaisi vielä kerran nähdä tämän ('Oh! se una volta sola rivederlo io potessi'). Amina polvistuu, rukoillen Elvinon onnellisuuden puolesta. Polvistuen, hän katsoo kättään, jossa ennen oli miehen hänelle antama sormus ('L'anello mio...l'anello'). Ottaen muutaman kuihtuneen kukan rinnuksiltaan hän vertaa niiden liian aikaista nääntymistä Elvinon rakkauteen ('Ah! non credea mirarti si presto estinto'). Elvino tulee hänen luokseen ja pujottaa sormuksensa uudemman kerran Aminan sormeen. Amina pyytää äitiään halaamaan häntä ja kreivi viittoo Teresan hänen luokseen antamaan halauksen. Kyläläisten spontaani reaktio ('Viva Amina!') herättää Aminan ja hän kysyy, missä hän on ('Dove son io?'). Elvino vakuuttaa Aminalle että hän on nyt hereillä. Amina julistaa lopuksi että ihmisjärki ei kykene nyt ymmärtämään hänen onnensa määrää ('Ah non giunge uman pensiero al contento ond'io so piena').

Levytyksiä

• 1953 – Pagliughi, Tagliavini, Siepi, Ruggieri; Capuana  (Fonit Cetra / Warner)
• 1955 – Callas, Valletti, Modesti, Ratti; Bernstein, live  (Opera d'Oro)
• 1957 – Callas, Monti, Zaccaria, Ratti; Votto  (EMI)
• 1971 – Scotto, Burrows, Robinson, Gomez; Cillario, live  (Myto)
• 1980 – Sutherland, Pavarotti, Buchanan, Ghiaurov, Jones; Bonynge  (Decca)
• 1988 – Devia, Canonici, Verducci, Battaglia; Viotti, live  (Nuovo Era)
• 1992 – Orgonášová, Giménez, d'Artegna, Papadjiakou, Dilbèr; Zedda, live  (Naxos)
• 1998 – Gruberová, Bros, Scandiuzzi, Kotoski; Viotti, live  (Nightingale)

Aiheesta muualla

• Libretto