USS Tuscaloosa (CA-37)
| USS Tuscaloosa | |
|---|---|
 USS Tuscaloosa Iwo Jimalla 1945 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | New York Shipbuilding Company, Camden, New Jersey |
| Kölinlasku | 3. syyskuuta 1931 |
| Laskettu vesille | 15. marraskuuta 1933 |
| Palveluskäyttöön | 17. elokuuta 1934 |
| Poistui palveluskäytöstä | 13. helmikuuta 1946 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 1. maaliskuuta 1959 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 9975 t |
| Pituus |
179,27 m (kokonaispituus) 175 m (vesiraja) |
| Leveys | 18,82 m |
| Syväys | 5,92 m |
| Koneteho | 107 000 shp |
| Nopeus | 32,7 solmua |
| Miehistöä | 708 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
9 x 8"/L55 (200 mm) tykkiä 8 x 5"/L25 (127 mm) ilmatorjuntatykkiä 8 x .50" (12,7 mm) konekivääriä |
USS Tuscaloosa (runkonumero CA-37) oli Yhdysvaltain laivaston New Orleans -luokan raskas risteilijä.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: New Orleans -luokka
Alus tilattiin Camdenista New Jerseystä New York Shipbuilding Companyltä, missä köli laskettiin 3. syyskuuta 1931. Alus laskettiin vesille 15. marraskuuta 1933 kumminaan luutnantti Thomas Lee McCannin puoliso ja otettiin palvelukseen 17. elokuuta 1934 ensimmäisenä päällikkönään John N. Ferguson.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 6. risteilijäviirikköön, jonka mukana se oli aluksi Yhdysvaltain länsirannikolla Tyynenmeren laivastossa. Vuoden 1939 alussa alus siirrettiin itärannikolle, josta se teki keväällä Etelä-Amerikan purjehduksen. Sodan puhjettua Euroopassa alus aloitti puolueettomuuspartioinnin Pohjois-Atlantilla. Se muun muassa suojasi joukkojenkuljetussaattueen Islantiin elokuussa 1941.[2]
Alus oli huhtikuusta 1942 alkaen sijoitettuna Scapa Flow'hun liitettynä Britannian Kotilaivastoon, jonka mukana se suojasi Jäämeren saattueita. Alus palasi syyskuussa Yhdysvaltoihin huollettavaksi, kun valmistauduttiin marraskuiseen Pohjois-Afrikan maihinnousuun. Ollessaan maihinnousun läntisessä osastossa Casablancan edustalla alus kohtasi taisteluun pyrkiviä Vichyn Ranskan laivaston aluksia. Se vaurioitti Fougueux’tä ja vältti itse sukellusveneiden Medusen ja Antiopen laukaisemat torpedot. Maihinnoususta vapauduttuaan alus palasi kotimaahan huollettavaksi ennen Pohjois-Afrikkaan matkaavien saattueiden suojaamisen aloittamista.[2]
Syyskuussa 1943 alus oli jälleen Pohjois-Atlantilla suojaten lentotukialus USS Rangeria iskettäessä Norjassa oleviin saksalaisten tukikohtiin. Huippuvuorten operaation jälkeen lokakuussa alus jätti Kotilaivaston ja palasi Yhdysvaltoihin.[2]
Alus määrättiin Normandian maihinnousuun kesäkuussa 1944 osaksi Force A:ta, jonka tehtävänä oli Utah Beachin maihinnousualueen tukeminen. Sen viimeiseksi tehtäväksi Euroopan vesillä jäi Etelä-Ranskan maihinnousun tukeminen elokuussa 1944 ennen sen liittämistä Tyynenmeren laivastoon.[2]
Tuscaloosa liittyi tammikuussa 1945 Ulithissa Yhdysvaltain 3. laivastoon, jonka mukana se osallistui Iwo Jiman tulivalmisteluun helmikuussa. Maaliskuussa alus oli Okinawan edustalla, kunnes se siirrettiin Subic Bayhin Filippiineille Yhdysvaltain 7. laivastoon. Alus palveli sodan lopun Kiinan ja Korean vesillä ennen paluutaan Yhdysvaltoihin. Se saapui 10. tammikuuta 1946 San Franciscoon, jossa se poistettiin palveluksesta 13. helmikuuta. Alus sijoitettiin reserviin, kunnes se poistettiin 1. maaliskuuta 1959 alusluettelosta. Se myytiin 25. kesäkuuta romutettavaksi Boston Metals Companylle ja alus saapui seuraavan kuukauden aikana Baltimoreen romuttamolle.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]|
USS New Orleans – USS Astoria – USS Minneapolis – USS Tuscaloosa – USS San Francisco – USS Quincy – USS Vincennes |
| Edeltäjä: Portland-luokka – Seuraaja: Brooklyn-luokka |