Trakyytti

Trakyytti on vulkaaninen magmakivi, jonka rakenne vaihtelee afaniittisestä porfyyriseen. Suurin osa trakyytin sisältämästä päämineraaleista on alkalimaasälpää. Plagioklaasia ja kvartsia esiintyy myös pieninä määrinä, ja myös joitakin foideja, kuten nefeliiniä, voi löytyä trakyytista. Biotiitti, klinopyrokseeni ja oliviini ovat tavallisia lisämineraaleja.

Trakyytti sisältää vähemmän piidioksidia kuin ryoliitti, ja enemmän (Na₂O + K₂O):ta kuin dasiitti.

Trakyytit koostuvat yleensä etupäässä sanidiinistä eli monokliinisestä kalimaasälvästä. Ne sisältävät usein pieniä, epäsäännöllisiä höyryonkaloita, jotka aiheuttavat trakyyttien poikkileikkauksien rikkonaisen pinnan, josta niiden nimi on peräisin. Nimi annettiin alun perin Auvergnestä peräisin oleville ryhmän tietyille kiville, ja pitkään sitä käytettiin paljon laajemmassa merkityksessä niin, että trakyyteiksi kutsuttiin myös kaikkia kvartsi-trakyytteja (joita nykyään kutsutaan lipariiteiksi ja ryoliiteiksi) sekä oligoklaasi-trakyytteja, joika nykyään sanotaan asianmukaisemmin andesiiteiksi. Trakyyttien sanotaan olevan plutonisten syeniittien vulkaanisia vastineita. Niiden päämineraali, sanidiininen maasälpä, esiintyy usein kahdessa sukupolvessa, toisin sanoen sekä suurina hyvinmuodostuneina kiteinä että pienempinä epätäydellisinä sauvoina, jotka muodostavat hienosti kiteytyneen tiheän maamassan. Sanidiinin ohella esiintyy myös pienempiä määriä plagioklaasia, yleensä oligoklaasia. Sanidiini taasen sisältää usein huomattavan määrän albiittia, ja se muistuttaa pikemminkin mikrokliiniä tai kryptokiteistä pertiittiä.

Kvartsi on melko harvinaista trakyytissä, mutta tridymiitti (joka sekin kvartsin tavoin koostuu piistä) sen sijaan ei ole epätavallista trakyytissä. Sen kiteet ovat harvoin kyllin suuria nähtäväksi muuten kuin mikroskoopilla. Toisinaan se kuitenkin muodostaa ohuita, kuusikulmaisia limittäisiä laattoja, jotka muodostavat tiivitä mosaiikin tai kattotiilien kaltaisia kasaumia. Ne peittävät usein suurempien maasälpien pinnan tai reunustavat trakyyttien höyryonkaloita, jolloin ne voivat olla sekoittuneita amorfiseen opaaliin tai säikeiseen kalsedoniin. Vanhemmissa trakyyteissa esiintyy myös sekundääristä kvartsia, joka luultavasti on toisinaan tridymiitin jälleenkiteytymisen seurausta.

Mafisista mineraaleista augiitti on yleisin. Se on tavallisesti vaaleanvihreää, ja se on kiteytynyt täydellisiksi, pieniksi kiteiksi. Myös ruskeaa sarvivälkettä ja biotiittia esiintyy, ja niitä ympyröi magnetiitista ja pyrokseenista koostuvat mustat korroosiorajat. Joskus korvautuminen on täydellinen, eikä sarvivälkettä tai biotiittia ole jäljellä, vaikkakin magnetiitti- ja augiittirykelmän ulkoreunat voivat selvästi näyttää mistä mineraalista se on peräisin. Oliviini on epätavallista, vaikka sitä esiintyykin mm. Isthian trakyyteissa. Joissain italialaisissa trakyyteissa esiintyy myös plagioklaasin peruskivilajityyppien, kuten labradoriitin, suurikokoisia kiteitä. Tummanruskeaa augiittia ja rombista pyrokseenia (hypersteeni tai bronsiitti) on havaittu, mutta ne eivät ole missään nimessä tavallisia. Apatiittia, zirkonia ja magnetiittia on käytännössä katsoen aina jonkin verran lisämineraaleina.