Timo Partanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Timo Partanen (13. maaliskuuta 1938 Helsinki1. toukokuuta 2015 Helsinki) oli suomalainen psykologi, epidemiologi, biostatistikko ja professori. Hän oli Työterveyslaitoksen Epidemiologian ja biostatistiikan osaston vanhempi tutkija vuoteen 2001, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hän jatkoi sittemmin työuraansa Costa Ricassa vierailevana professorina.[1]

Partanen opiskeli yhdysvaltalaisessa Cincinnatin yliopistossa biostatistiikkaa ja valmistui maisteriksi 1966.[1] Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, valmistuen psykologiksi (gradu Vastasyntyneen ja imeväisikäisen äänisignaalien ilmaisuarvo ja tunnistettavuus, 1969)[2] ja väitteli tohtoriksi Tampereen yliopistosta (1993).[1] Hänen englanninkielinen, väitöskirjansa (1993) tarkasteli mekaanisen puuteollisuuden syöpiä. Tutkimus oli otsikoitu Epidemiology of respiratory cancer in woodworkers (suom. Hengityselinten syöpien epidemiologiaa mekaanisen puuteollisuuden työntekijöillä).[3][4]

Partanen on osallistunut kansainväliseen tutkimusyhteistyhön osallistumassa äkillisten torjunta-ainemyrkytysten selvittelyyn Tansaniassa, Keniassa ja Ugandassa. Hän on työskennellyt myös Maailman terveysjärjestön WHO:n syöväntutkimuslaitoksessa.[4]

  1. a b c Harri Vainio & Hilkka Riihimäki: Lahjakas tutkija pysyi uteliaana. Timo Partanen 1938–2015. Helsingin Sanomat, 10.6.2015, s. B15. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.6.2015, päivitetty 2.1.2021.
  2. Timo Partanen: Vastasyntyneen ja imeväisikäisen äänisignaalien ilmaisuarvo ja tunnistettavuus (psykologian pro gradu / Helsingin yliopisto) 1969. Helsingin yliopisto, teostiedot via finna.fi. Viitattu 2.1.2022.
  3. Timo Partanen: Epidemiology of respiratory cancer in woodworkers (Väitöskirja / Tampereen yliopisto; ISBN 951-44-3290-8; julkaistu sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Ser. A, vol. 360) 1993. Tampereen yliopisto, teostiedot via finna.fi. Viitattu 2.1.2022.
  4. a b Formaldehydi voi aiheuttaa nenänielun syöpää, uskoo mekaanisen puuteollisuuden tutkija Helsingin Sanomat, hs.fi. 30.1.1993. Viitattu 2.1.2022.