Tavallisia ihmisiä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tavallisia ihmisiä
Ordinary People
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Robert Redford
Käsikirjoittaja Alvin Sargent
Perustuu Judith Guestin romaaniin
Tuottaja Ronald L. Schwary
Säveltäjä Marvin Hamlisch
Kuvaaja John Bailey
Leikkaaja Jeff Kanew
Pääosat Donald Sutherland
Mary Tyler Moore
Timothy Hutton
Judd Hirsch
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Wildwood Enterprises
Paramount Pictures
Levittäjä Paramount Pictures
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 19. syyskuuta 1980
Suomi 6. maaliskuuta 1981
Kesto 124 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 6 000 000 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Tavallisia ihmisiä (Ordinary People) on yhdysvaltalainen vuoden 1980 draamaelokuva, joka on näyttelijänä paremmin tunnetun Robert Redfordin esikoisohjaus. Elokuva perustuu Judith Guestin samannimiseen romaaniin, joka on julkaistu suomeksi alun perin nimellä Samat kasvot peilissä (Tammi 1977) ja elokuvan myötä nimellä Tavallisia ihmisiä (Femi 1981)[1]. Tavallisia ihmisiä kertoo Chicagon esikaupungissa asuvan ylemmän keskiluokan perheen hajoamisesta vanhimman pojan tapaturmaisen kuoleman jälkeen. Elokuvan pääosissa ovat Donald Sutherland, Mary Tyler Moore, Timothy Hutton ja Judd Hirsch. Elokuva voitti neljä Oscaria ja viisi Golden Globea.

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin toimeentuleva pariskunta Calvin (Sutherland) ja Beth Jarrett (Moore) on kokenut tragedian, kun heidän teini-ikäinen esikoispoikansa Buck on kuollut purjehdusonnettomuudessa, josta pikkuveli Conrad (Hutton) on selviytynyt. Conrad kuitenkin kärsii selviytyjän syyllisyydestä ja traumaperäisestä stressihäiriöstä. Conrad on yrittänyt itsemurhaa viiltämällä ranteensa auki.

Elokuvan alussa Conrad on juuri palannut psykiatrisesta sairaalasta pitkän hoitojakson jälkeen, mutta tuntee olevansa vieraantunut ystävistään ja perheestään. Calvin-isä ponnistelee, jotta saisi yhteyden poikaansa. Hän ei kuitenkaan saa apua vaimoltaan Bethiltä, joka pysyy kylmänä ja itsekkäänä ja ainoastaan pyrkii pakkomielteisesti säilyttämään elämänsä täydellisenä ja normaalina. Hän näyttää olevan hautautunut rakkauteensa kuollutta Buckia kohtaan.

Ystävän itsemurhan jälkeen Conrad on jälleen lähellä vaipua masennukseen. Vastuu perheen pelastamisesta laskeutuu Calvinin harteille, mutta se tuntuu kovin painavalta. Psykiatri Berger (Hirsch) auttaa Conradia selviytymään syyllisyydentunteestaan ja vihastaan. Perheen vanhempien aviokriisi kärjistyy.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Donald Sutherland … Calvin Jarrett  
 Mary Tyler Moore … Beth Jarrett  
 Timothy Hutton … Conrad Jarrett  
 Judd Hirsch … tohtori Tyrone C. Berger  
 Elizabeth McGovern … Jeannine Pratt, Conradin ihastus  
 M. Emmet Walsh … valmentaja Salan  
 Dinah Manoff … Karen, Conradin sairaala-aikainen ystävä  

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan musiikin laati Marvin Hamlisch, ja keskeisenä teemana soi Johann Pachelbelin D-duurikaanon.[2]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisia ihmisiä voitti yhteensä neljä Oscar-palkintoa. Se palkittiin vuoden 1981 gaalassa parhaana elokuvana, parhaasta miessivuosasta (Timothy Hutton), parhaasta ohjauksesta (Robert Redford) ja parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta (Alvin Sargent).[3] Lisäksi elokuva toi tekijöilleen viisi Golden Globea: kaksi Timothy Huttonille (paras miessivuosa ja vuoden tulokas) sekä Mary Tyler Moorelle (paras naispääosa), Robert Redfordille (paras ohjaus) ja tuottaja Ronald L. Schwarylle (paras draamaelokuva).[4]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Tavallisia ihmisiä vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[5] Elokuva kuitenkin jakoi aikalaisarviojien mielipiteitä: esimerkiksi Suomen Kuvalehden Ywe Jalander piti sitä pinnallisena ja yksiulotteisena ”miesten nyyhkyleffana”, johon aloitteleva ohjaaja Redford ei kykene lisäämään mitään mitä käsikirjoituksessa ei jo olisi[6]. Helsingin Sanomien Mikael Fränti taas piti elokuvaa kahden katsomiskerran jälkeen todella lupaavana esikoisohjauksena sekä keskittyneenä, intiiminä ja rajattuna ihmissuhdekuvauksena joka puraisee läheltä monia nykyihmisiä: ”Tavallisia ihmisiä on sairaskertomus, mutta se on myös tarkka läpivalaisu perheestä tavarakulttuurin, kaksinaismoraalin ja puhdistetun julkisivun maailmassa. Elokuvan kysymykset herättävät laajempaakin pohdintaa, niillã on yleispätevää merkitystä.”

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Haku: Ordinary People Guest, Judith Finna. Viitattu 27.9.2024.
  2. ↑ Fink, Robert: ”Prisoners of Pachelbel: An Essay in Post-Canonic Musicology”, Hamburg Jahrbuch, s. 92. academia.edu, 2010. Artikkeli verkossa (PDF) (viitattu 29.8.2021). (englanniksi)
  3. ↑ Haku 'Ordinary People' awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 27.9.2024.
  4. ↑ Ordinary People goldenglobes.com. Viitattu 27.9.2024.
  5. ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Jalander, Ywe: Miehistä nyyhkyleffaa. Suomen Kuvalehti, 1981, nro 10, s. 52. Näköislehti (maksullinen). (PDF) Viitattu 29.8.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tavallisia_ihmisiä&oldid=22658800”