Robert Kajanus
| Robert Kajanus | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. joulukuuta 1856 Helsinki |
| Kuollut | 6. heinäkuuta 1933 (76 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | säveltäjä, kapellimestari |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | länsimainen taidemusiikki |
 Nimikirjoitus |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Robert Kajanus (2. joulukuuta 1856 Helsinki – 6. heinäkuuta 1933 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, kapellimestari ja musiikkiorganisaattori. Hän kuului Suomen musiikkielämän keskeisimpiin henkilöihin lähes puolen vuosisadan ajan.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kajanus opiskeli musiikin teoriaa ja sävellystä aluksi Helsingissä Richard Faltinin johdolla ja sen jälkeen Leipzigissa, Dresdenissä ja Pariisissa vuosina 1877–1882. Vuonna 1882 hän perusti Helsingin Orkesteriyhdistyksen, jonka orkesterin johtajana hän toimi kuolemaansa saakka. Orkesteri muuttui vuonna 1914 Helsingin kaupunginorkesteriksi. Vuonna 1885 Kajanus perusti orkesterikoulun, joka oli toiminnassa vuoteen 1914 saakka, sekä vuonna 1888 sinfoniakuoron. Vuonna 1897 Kajanus nimitettiin Richard Faltinin seuraajaksi Helsingin yliopiston musiikinopettajaksi, ja hän toimi tässä virassa vuoteen 1926.
Vuonna 1900 Kajanus teki orkestereineen konserttimatkan Länsi-Eurooppaan ja esiintyi Pariisin maailmannäyttelyssä. Hän johti suomalaista musiikkia ulkomailla useaan otteeseen myöhemminkin. Kajanus tuli orkestereineen tunnetuksi erityisesti Jean Sibeliuksen sävellysten tulkitsijana. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1908.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Robertin äiti oli Agnes Ottilia Flodin ja isä oli maanmittausylihallituksen apulaisjohtaja, asessori Georg August Kajanus.[1]
Robert Kajanuksen ensimmäinen puoliso vuodesta 1881 oli Johanne Müller (k. 1883) ja toinen vuodesta 1884 Inez Johanna Paulina Bärlund (k. 1888). Hänen toisesta avioliitostaan syntyneitä lapsia olivat harpputaiteilija Lilly Kajanus-Blenner (1885–1963) ja harpputaiteilija Aino Kajanus-Mangström (1888–1951). Robert Kajanuksen kolmas puoliso vuodesta 1889 oli laulajatar Lilli Kurikka; tämä avioliitto päättyi eroon vuonna 1900. Kajanuksen neljäs puoliso vuodesta 1907 oli kuvanveistäjä Helena Sofia (Ella) Sahlberg (k. 1952). Kajanuksen viimeisestä avioliitosta syntyi poika, viulisti Kai Kajanus (1908–1994). Robert Kajanuksen sisar oli pianisti Selma Kajanus (1860–1935).
Robert Kajanuksen hautapatsas paljastettiin Hietaniemen hautausmaalla helatorstaina 18. toukokuuta 1939.[2]
Robert Kajanuksen 3. polven jälkeläinen Georg Kajanus toimi Sailor-popyhtyeen johtajana 1970-luvulla.
Tuotantoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Robert Kajanuksen sävellystuotanto käsittää pari sataa teosta, joista tosin enää esitetään lähinnä vain kahta Suomalaista rapsodiaa sekä sinfonista runoa Aino mieskuorolle ja orkesterille.
Kajanuksen säveltämä Sotamarssi on usean Ilmavoimien joukko-osaston kunniamarssi.[3]
Kajanuksen sauna ja huvila
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1897 Kajanus ihastui purjehtimassa ollessaan Kirkkonummen Porkkalassa sijaitsevan Upinniemen kärjen maisemiin. Hän osti Obbnäsin kartanolta 25 hehtaaria rantakallioita ja rakennutti alueelle lomanviettopaikan. Eliel Saarinen laati piirustukset graniittikivisestä saunasta. Mittava rakennushanke jäi osin kesken ja sauna valmistui lopulliseen mittaansa vasta Kajanuksen kuoltua. Päärakennukseksi Kajanus suunnitteli, tiettävästi Akseli Gallen-Kallelan avustamana, hirsihuvilan joka valmistui vuonna 1898. Rakennus vaurioitui Porkkalan vuokra-aikana korjauskelvottomaksi ja se hävitettiin.[4][5]
Arkkitehtuuriltaan merkittävään linnamaiseen pyöreään saunaan kuuluvat saunatilat, takkatupa, keittiö ja kivitornia ympäröivä kattoterassi. Myös sauna rapistui merkittävästi, kunnes Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti ja sen kilta aloittivat entisöinnin vuonna 1980. Korjauksia tehtiin useaan otteeseen vuoteen 1991 saakka.
Symposion
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdessä ystäviensä Akseli Gallen-Kallelan ja Jean Sibeliuksen kanssa Kajanus oli mallina Gallen-Kallelan maalauksessa Symposion vuodelta 1894.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Robert Kajanus biografiasampo.fi. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ Robert Kajanuksen hautapatsaan paljastus, Helsingin Sanomat, 20.05.1939, nro 133, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 18.05.2024
- ↑ Ilmavoimien kunniamarssit (ilmavoimat.fi) .mil.fi. Arkistoitu 18.4.2008. Viitattu 25.7.2009.
- ↑ Kajanuksen sauna (Arkistoitu 15.6.2011) Suomenlinnan Rannikkotykistökilta ry. Arkistoitu 15.6.2011. Viitattu 31.10.2010.
- ↑ Wäre, Ritva: Rakennettu suomalaisuus (1991) s. 150–151.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vainio, Matti: Nouskaa aatteet! – Robert Kajanus. WSOY, 2002.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Kajanus Wikimedia Commonsissa
- http://www.divine-art.com/AS/27801artists.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- Seija Lappalainen: Kajanus, Robert (1856–1933) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Robert Kajanus 375 humanistia -sivustolla 5.6.2015. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.
- E. Granit-Ilmoniemi : Robert Kajanuksen esivanhempia, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 29.11.1931, nro 48, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Robert Kajanus : Tänä keväänä 50 vuotta täyttävän Helsingin kaupunginorkesterin perustaja, Suomen Kuvalehti, 28.05.1932, nro 22, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
