Queen II
Queen II Queen | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | Trident Studios; elokuu 1973 [1][4] | |
Julkaistu | 8. maaliskuuta 1974 9. huhtikuuta 1974 [1] | |
Formaatti | LP, C-kasetti, CD | |
Tuottaja(t) | Roy Thomas Baker, Robin Geoffrey Cable ja Queen [1] | |
Tyylilaji | hard rock, glam rock, progressiivinen rock, taiderock[2] | |
Kesto | 40.42 | |
Levy-yhtiö | EMI/Parlophone Elektra, Hollywood [3] | |
Listasijoitukset | ||
5. (maaliskuu 1974)[5] | ||
Queenin muut julkaisut | ||
Queen 1973 |
Queen II 1974 |
Sheer Heart Attack 1974 |
Queen II on brittiläisen Queen-yhtyeen toinen albumi. Se äänitettiin elokuussa 1973 ja julkaistiin vuoden 1974 keväällä.[4] Roger Taylorin kirjoittamaa ”Loser in the Endiä” lukuun ottamatta kaikki albumin kappaleet ovat Freddie Mercuryn ja Brian Mayn käsialaa. Queen II on yhtyeen mittakaavassa tunnelmaltaan poikkeuksellisen synkkä albumi.[9] Albumia on monesti luonnehdittu unohdetuksi klassikoksi; se ei sisällä yhtyeen tunnetuimpia kappaleita eikä saanut kummoista vastaanottoa julkaisunsa jälkeen. Queen II on silti monien fanien, muusikoiden ja kriitikoiden mielestä yhtyeen parhaita albumeja.[10]
Yhtye sai Queen II:n äänitykseen mukaan tuottaja Roy Thomas Bakerin sanoin ”kaikki mahdolliset musiikilliset ja tuotannolliset tekniikat”. Esikoisalbumi Queen oli jouduttu tekemään kiireessä pääasiassa keskellä yötä.[9]
Albumilla esiintyvä Mercuryn säveltämä kappale ”The Fairy Feller's Master-Stroke” pohjautuu Richard Daddin samannimiseen maalaukseen. Maalaus on näytteillä Lontoon Tate-galleriassa.[4][11][12] ”Rhye”, johon kappale ”Seven Seas of Rhye” viittaa, oli Freddie Mercuryn ja hänen sisarensa lapsena luoma mielikuvitusmaailma. Kappale kertoo tästä mielikuvitusmaailmasta. Yksi Rhyen maista oli nimeltään ”Bohemia”, johon puolestaan ”Bohemian Rhapsody” viittaa.
Singlenä julkaistu Mercuryn ”Seven Seas of Rhye” nousi brittilistan kymmenennelle sijalle. B-puolen kappale ”See What a Fool I've Been” ei esiinny alkuperäisellä levyllä, mutta se lisättiin Hollywood Recordsin vuonna 1991 julkaisemaan CD-versioon.
Alkuperäisen vinyylilevyn puolet on nimetty ”valkoiseksi” ja ”mustaksi” puoleksi, eikä A- ja B-puoliksi kuten perinteisesti on ollut tapana.[4]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumi julkaistiin alun perin vinyylilevynä ja C-kasettina Britanniassa 8. maaliskuuta 1974. Se oli parhaimmillaan viidenneksi myydyin äänite 29 listaviikon aikana. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin 9. huhtikuuta 1974, jossa se 13 listaviikon aikana nousi parhaimmillaan 49. sijalle. Albumi saavutti kultalevyn myyntirajan sekä Britanniassa[13] että Yhdysvalloissa.[4]
CD-levynä albumi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1986. Hollywood Records julkaisi CD-levyn uudelleen vuonna 1991 kolmen bonuskappaleen kera. Vuoden 1986 CD-versio julkaistiin uudelleen Euroopassa ja Japanissa vuosina 1993–1994. Remasteroituna CD-levy julkaistiin Japanissa vuosina 2001 ja 2004. Euroopassa remasteroitu CD-levy japanilaisin kansin julkaistiin 12. heinäkuuta 2004.[14]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkoinen puoli
- Procession – 1.11 (säv. May)
- Father to Son – 6.11 (säv. May)
- White Queen (As It Began) – 4.31 (säv. May)
- Some Day One Day – 4.21 (säv. May)
- The Loser in the End – 4.02 (säv. Taylor)
Musta puoli
- Ogre Battle – 4.06 (säv. Mercury)
- The Fairy Feller's Master-Stroke – 2.31 (säv. Mercury)
- Nevermore – 1.24 (säv. Mercury)
- The March of the Black Queen – 6.33 (säv. Mercury)
- Funny How Love Is – 2.46 (säv. Mercury)
- Seven Seas of Rhye – 2.46 (säv. Mercury)
Vuoden 1991 CD-version bonuskappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- See What a Fool I've Been – 4.32 (säv. May)
- Ogre Battle (1991 remix) – 3.29 (säv. Mercury, sov. Nicholas Sansano)
- Seven Seas of Rhye (1991 remix) – 6.32 (säv. Mercury, sov. Freddy Bastone)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Seven Seas of Rhye” (Mercury) / ”See What a Fool I've Been'” (May) – 1974
- Japanissa julkaistun singlen B-puolena on kappale ”The Loser in the End”.
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Freddie Mercury – laulu, taustalaulu, piano, cembalo, urut
- Brian May – kitara, taustalaulu, kellot kappaleessa ”March of the Black Queen”, laulu kappaleessa Some Day One Day, piano kappaleessa ”Father to Son”
- Roger Meddows-Taylor – rummut, gongi, marimba, taustalaulu, laulu kappaleessa ”The Loser in the End”
- John Deacon – akustinen kitara, bassokitara
Lisäksi
- Roy Thomas Baker – kastanjetit kappaleessa ”The Fairy Feller's Master-Stroke”
- Robin Cable – pianoefektit Mercuryn kanssa kappaleessa ”Nevermore”
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Robert Dimery: 1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Kiina: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Queen II 2005. Queen – Royal Legend. Arkistoitu 3.9.2007. Viitattu 23.12.2006. (englanniksi)
- ↑ Queen II by Queen rateyourmusic.com. Viitattu 18.8.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Queen II 2005. Andy's Queen Page. Viitattu 23.12.2006. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Queen II 2005. QueenOnline. Viitattu 23.12.2006. (englanniksi)
- ↑ UK Top 40 Chart Database everyhit.com. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Queen - Queen II (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
- ↑ 08 1974&type=1&interval=24&PHPSESSID=hrg50o22lgammqcogv27ve6d95 Top Albums/CDs - Volume 21, No. 16, June 08 1974 collectionscanada.gc.ca. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Queen II [Bonus Tracks - Queen] allmusic.com. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Dimery 2010, s.321.
- ↑ All Queen Albums Ranked Best To Worst Ranker. Viitattu 12.11.2018. (englanniksi)
- ↑ 'The Fairy Feller's Master-Stroke' (Arkistoitu – Internet Archive) sivustolla Andy's Queen Page (englanniksi)
- ↑ Richard Daddin The Fairy Feller's Master-Stroke Tate-galleriassa (englanniksi)
- ↑ The BPI (Arkistoitu – Internet Archive) (Britannian ääniteteollisuuden kauppayhdistys)
- ↑ a b c Queen II 2005. Queen Picture Hall. Viitattu 23.12.2006. (englanniksi)
- ↑ "Seven Seas of Rhye" sivustolla Queen Picture Hall (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rolling Stone -lehden arvostelu (Arkistoitu – Internet Archive) Ken Barnes 20. kesäkuuta 1974 (englanniksi)
- Winnipeg Free Press -lehden arvostelu sivustolla Queen Archives (englanniksi)
- allmusic -internetsivuston arvostelu Greg Prato (englanniksi)