Päijätsalo
Päijätsalo [3] on Päijänteen saari Päijät-Hämeessä Sysmässä. Saari sijaitsee Tehinselän itärannassa Sysmän kirkonkylän edustalla Luotikkaan lahdensuulla. Saaren huippu ja länsirinteet kuuluvat Päijänteen kansallispuistoon.[3]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saari on 2,4 kilometriä pitkä, 1,8 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 2,7 neliökilometriä [a]. Se sijaitsee Tehinselän kaakkoisosassa Luotikkaaseen, Kuhanselälle ja Majutvedelle johtavan lahdensuun edessä. Lahteen laskee Tainionvirta ja Huittilanjoki. Saaren länsipuoli on saaretonta järvenselkää ja itäpuoli on tiheää saaristoa. Manner on lähellä saaren koillisrantaa, missä sijaitsee Sulkaanlahti. Lahdelle johtaa saaren pohjoispuolelta salmi, joka on kapeammillaan 70 metriä leveä, ja etelästä Uitonsalmi, joka on vain 50 metriä leveä. Pohjoisen salmen ylittää saarelle tuleva pengertie, jossa on lyhyt silta. Pohjoispuolella sijaitsee Suopelto ja sen venesatama. Saaren kaakkoispuolella työntyy manner lähelle Letkuniemenä, jonne on 400 metriä Miestensalmen ja Pirttisaaren yli. Letkuniemen ja Päijätsalon välissä sijaitsevat Pirttisaaren lisäksi vielä Rapasaari. Uittosalmen eteläpuolella salmensuun suojana on Hietasaari. Saaren pohjoispuolella sijaitsee Rehunlahden suulla lahden suojana oleva Aittosaari, jonka lähellä on lisäksi pieniä saaria. Veneilyn kannalta niistä tärkeimmät ovat Honkasaaret.[3]
Muuten alavalla saarella on kaksi merkittävää mäkeä. Saaren länsiosissa sijaitsee pieni kalliohuippuinen mäki, joka kohoaa yli 120 metriin merenpinnasta mitattuna (mpy.) eli se kohoaa 44 metrin korkeuteen Päijänteestä. Suurimman mäen muodostaa saaren länsiosassa sijaitseva vuori, joka näkyy vaikuttavan massiivisena kauaksi Tehinselälle. Sen huippu yltää arviolta 165 metrin [3] korkeuteen mpy. eli se kohoaa noin 87 metrin korkeuteen Päijänteestä. Kallioisen huipun länsipuolella on jyrkänne, jonka yläpuolella on näkötorni, joka rakennettiin sinne Bobrikovin vastustuksesta huolimatta vuonna 1899. Se rakennettiin kohdalle, joka on 158,5 metriä merenpinnasta [4]. Torni on otettu vuonna 2019 kunnostettavaksi [5]. Siitä on hyvät näkymät läntiseen suuntaan järvenselälle.[3][6][7]
Saaren vakituinen asukasmäärä on pieni, mutta varhaisten, rannoille rakennettujen, vapaa-ajan asuntojen lisäksi saarella on suuri loma-asuntoalue, jossa on sekä kiinteitä että vapaa-ajan asuntoja. Niille tulee tie, joka haarautuu Suopellossa yhdystieltä 4131.[3][8]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarella on kaksi luonnonsuojelualuetta. Toinen on 21 hehtaarin kokoinen suojelualue [4], joka on sisällytetty osaksi Päijänteen kansallispuistoa, ja toinen on Päijänteen Osuuskunnan Metso-ohjelman kautta suojelema 10 hehtaarin metsäpalsta.[3][8][9]
Ensimmäinen suojelualue perustettiin vuonna 1985 ja se on nykyään suojeltu luonnonsuojelulailla. Alue on Metsähallituksen hallinnassa ja se on osa Natura 2000-hanketta (21 hehtaaria, F10363001). Suojelualueen metsä on kuusivaltaista mustikkatyypin kangasmetsää. Jyrkännealueella kasvaa myös mäntyä ja ranta-alueet kuusta ja koivua. Puusto on suomalaisittain vanhaa ja joukossa on jo lahopuuta. Alueen linnustoon kuuluu ikimetsien lajeja, kuten esimerkiksi pikkusieppo, palokärki, pohjantikka ja idänuunilintu. Alueella tavataan myös metso, viirupöllö, kuhankeittäjä ja tiltaltti. Kasvilajeissa on sellaisia lajeja kuin vuorimunkki, liuskaraunioinen, metsälehmus, karvakiviyrtti, kalliokohokki, isomaksaruoho, kissankäpälä ja kangasajuruoho.[4]
Saarelle, ja osin myös suojelualueelle, on rakennettu ja merkitty 4,1 kilometriä pitkä kävelyreitistö. Saaren rannassa Pyydysniemessä on nuotiopaikka, jossa on polttopuita liiterissä.[10]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1880 purjehduskartassa on saaren nimi merkitty ja sen vuori piirretty selvästi johtuen Suopellon satamasta. Laivaliikenne kävi satamassa tuomassa ja ottamassa matkustajia ja tavaraa. Pyydysniemeen on merkitty kummeli. Saaren eteläpuolella virtasi Miestensalmi, joka tuli Luolikasta (Luotikasta) [11].
Vuoden 1920 taloudellisessa kartassa on saaressa viisi peltopalstaa: Lehtoniemessä, Päijälässä, vuorten juurella keskellä saarta ja saaren kaakkoisosassa. Vuorten juurella ollut pelto on raivattu suon ympärille [12]. Saaren viljelyn osalta tilanne oli säilynyt samanlaisena kuin vuosien 1935 ja 1942 taloudellisissa kartoissa [13][14]. Vuoden 1969 peruskartoissa on saaren pohjoisosassa kolme maatilaa. Suurimpia peltopalstoja oli laajennettu, mutta suolla ollut pelto on enää niittynä ja sekin on metsitetty myöhemmin. Saaren rannoille on rakennettu muutama vapaa-ajan asunto. Saarella ei ole teitä eikä niitä myöskään tule saarelle, mutta saarella risteilee joitakin polkuja. Polkuja on eniten korkeimman vuorenhuipun ympärillä, missä sijaitsee näkötorni. Vuoden 1985 kartassa on saaren itärannoille rakennettu mökkejä ja niille tiet saarelle tulevalta sillalta. Varsinainen suurempi mökkikylä on perustettu vuosituhannen vaihteen aikoihin ja sitä rakennetaan edelleen.[2][15][16][17][18][19][20]
Päijätsalon näkötornia käytettiin sotavuosien 1939–1944 aikana lennonvalvontatehtävissä.[10]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomautukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Paikkatieto: Päijätsalo, paikkatietoalusta.fi, viitattu 19.9.2019
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3121 02 Nikkaroinen. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1969. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 20.9.2019)
- ↑ a b c d e f g Päijätsalo, Sysmä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.9.2019.
- ↑ a b c Päijätsalo Ympäristö.fi. 27.3.2014. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 7.1.2016.
- ↑ Padasjoen Sanomat 29.05.2019, s. 6: [1] (html)
- ↑ Päijätsalo, Sysmä (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.9.2019.
- ↑ Liuksiala, Viivi: Päijät-Hämeen virkistys- ja retkeilyalueiden nykytila, s. 66. Päijät-Hämeen liitto, 2010. ISBN 978-951-637-205-4 docplayer.com (PDF) (viitattu 4.1.2020).
- ↑ a b Päijätsalo, Sysmä (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.9.2019.
- ↑ Päijätsaloon uusi suojelualue, Etelä-Suomen Sanomat, 10.3.2014, viitattu 20.9.2019
- ↑ a b Päijänteen reitit, luontoon.fi, viitattu 20.9.2019
- ↑ Selin, F.W.: Segelleds karta i Päijänne från Punapää till Kätkötsalo, 1880–1881, Timo Meriluodon karttakokoelmat, viitattu 21.9.2019
- ↑ Maanmittaushallitus: Heinolan seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1920, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 20.9.2019
- ↑ Maanmittaushallitus: Heinolan seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1942, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 20.9.2019
- ↑ Maanmittaushallitus: Heinolan seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1935, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 20.9.2019
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3121 02 Nikkaroinen. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 20.9.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3121 02 Nikkaroinen. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1993. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 20.9.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3121 03 Sysmä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1969. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 20.9.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3121 03 Sysmä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 20.9.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3121 03 Sysmä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1993. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 20.9.2019)
- ↑ Hahl, Tiina & Lintukangas, Elisa & Aarrevaara, Eeva: Sysmän taajaman muutos 1970-luvulta nykypäivään, ISBN 978-951-827-183-6, s.79–81, 2014, Lahden ammattikorkeakoulu, viitattu 20.9.2019
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sysmä: Päijätsalon retkeilyalue
- Nykänen, Upe: Talviretki yli 100-vuotiaalle näköalatornille, retkipaikka.fi, 19.2.2017
- Päijätsalo (Pyydysniemi) (Arkistoitu – Internet Archive), Tehin tuolla puollen, 29.7.2017
- Paavola, Petri: Sysmän Päijätsalo (valokuvia)
- Muistutus maakuntakaavan ehdotukseen (Arkistoitu – Internet Archive)(PDF), Päijätsalon Osuuskunta, 2015
