Suvereniteetti
Suvereniteetti tarkoittaa täydellisen, ehdottoman ja riippumattoman vallan omaamista jollain maantieteellisellä alueella tai valtaa päättää jostain tietystä asiasta.[1][2] Suvereeni on toisin sanoen taho: joko konkreettinen (kuten ”keisari”) tai abstrakti, (kuten ”valtio”), jolla on ehdoton valta päättää alueen laista ja hallinnosta. Ulkoinen suvereniteetti tarkoittaa valtion riippumattomuutta toisista valtioista ja sisäinen suvereniteetti oikeutta käyttää omaa valtiovaltaa omalla alueellaan. Etymologisesti sana juontaa juurensa latinankielen sanasta ”super”.
Kansainvälisessä oikeudessa on olemassa kaksi suvereniteetin käsitettä: todelliseen valtaan viittaava de facto -suvereniteetti ja de jure -suvereniteetti, mikä viittaa tämän vallan oikeutukseen. Suvereniteetti de jure on jotain, minkä valtio voi myöntää toiselle tunnustamalla sen itsenäisyyden mutta yhtä hyvin kiistää sen. Suvereniteetti tässä merkityksessä on vain symbolista. De facto kytkeytyy oleellisesti väkivallan monopoliasemaan, sekä sotilaalliseen että taloudelliseen valtaan. Valtiollinen suvereniteetti on de jure kansainvälisen oikeuden näkökulmasta suhteellista, sillä sitä rajoittavat kaikkia valtioita sitovat yleiset kansainvälisen oikeuden normit sekä valtion käyttämä sopimuksenteko-oikeus. De facto -suvereniteetti ei kuitenkaan voi olla suhteellista, vaan suvereniteetin voi de facto kyseenalaistaa vain toinen sen sijalle asettuva suvereeni valta. Esimerkiksi kansainyhteisö voi toimia tällaisena yksittäisten valtioiden yläpuolelle asettuvana tahona.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvereniteetti antiikin aikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roomalainen Domitius Ulpianus totesi, että laki ei koske keisaria, koska keisarin sana on laki.
Suvereniteetti keskiajalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskiajalla suvereniteetti koski aatelia ja kuninkaallisia, joiden oikeudet oli määritelty de jure. Noin vuosina 1380–1400 julkaisu naisten suvereniteetista oli osoitettu Geoffrey Chaucerin keskienglantilaisessa kokoelmassa Canterburyn tarinoita, erityisesti The Wife of Bath’s Tale.[3] Myöhemmin englantilaisen artturilaisessa romaanissa The Wedding of Sir Gawain and Dame Ragnell (noin 1450), käytettiin paljon samoja elementtejä kuin Wife of Bath Talessa, muutokset on osoitettu kuningas Arthurin ja Pyöreän pöydän ritarien oikeudelle.[4]
Reformaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvereniteetti kansainvälisessä oikeudessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eri näkemyksiä:
Kuninkaiden jumalallisen oikeuden kannattajat pitävät monarkin oikeutta suvereeniin valtaansa Jumalalta, ei kansalta saatuna. Tätä näkemystä kannatti esim. Jean Bodin. Tästä on seurauksena absoluuttinen monarkia
Demokraatit perustavat näkemyksensä kansan suvereniteettiin. Edustukselliset demokraatit (vastoin Rousseuan ajatusta) kannattavat harjoitetun suvereniteetin siirtämisestä kansalta parlamentille tai hallitukselle.
Anarkistit ja jotkut libertalismin kannattajat kiistävät hallitusten ja valtioiden de jure -suvereniteetin.
Imperialistit pitävät suvereniteettia näkemyksenä, jossa itsenäiset valtiot käyttävät erilaisia toimenpiteitä kuten sanallisia tai kirjallisia kannanottoja, julkilausumia, sanktioita, nootteja tai aseellista voimaa valtion omien tavoitteiden saavuttamiseksi.
Internationalistit uskovat kansallisen suvereniteetin olevan tarpeetonta ja vanhentunutta rauhan saavuttamiseksi, heidän tavoitteenaan on globaalin yhteisön luominen.
Realistien näkemys suvereniteetista on, että vakuuksien saaminen laillistaa kansallisvaltiot.
Rationalistien näkemys että kansallisvaltion suvereniteetin turvaamiseksi voi käyttää väkivaltaa äärimmäisissä olosuhteissa, kuten ihmisoikeuksien rajoittamisessa.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Valtion suvereniteetti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsitettä itsemääräämisoikeus käytetään kansallisessa oikeudessa ja oikeustieteessä määrittämään valtion korkeimman toimielimen vallankäyttöä. Kun valtiossa toimivalta on vain yhdellä henkilöllä, puhutaan suvereenista, kun taas demokraattisessa valtiossa on kyseessä itsemääräämisoikeus. lähde? Valtion suvereniteetti luo perustan sille, että kansansuvereenisuus toteutuu valtion puitteissa.[5]
Valtiosuvereniteetti on kansainvälisestä oikeudesta valtiosääntöoikeuteen omaksuttu käsite, jolla tarkoitetaan valtion itsenäistä ja tasa-arvoista asemaa suhteessa muihin valtioihin. [6]
Valtion suvereniteetti on yleistetty yksilön itsemääräämisoikeudesta.lähde?
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sovereignty - Definition WordIQ Dictionary and Encyclopedia (wordiq.com). Arkistoitu 11 joulukuu 2010. Viitattu 5 August 2010.
- ↑ sovereignty (politics) Britannica Online Encyclopedia. Viitattu 5 August 2010.
- ↑ Chancer's tale of the Wife of Bath dhushere.com.[vanhentunut linkki]
- ↑ The Wedding of Sir Gawain and Dame Ragnell lonestar.net.
- ↑ Antero Jyränki: Uusi perustuslakimme, s. 55. Turku: Iura nova, 2000. ISBN 952-91-1788-4
- ↑ Oikeustiede:valtiosuvereenisuus. Tieteen termipankki. Viitattu 2.02.2018.