Sinkkiasetaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinkkiasetaatti
Tunnisteet
IUPAC-nimi sinkki;diasetaatti
CAS-numero 557-34-6
PubChem CID 11192
SMILES C(C)(O)=O.[Zn]
Ominaisuudet
Molekyylikaava (CH3COO)2Zn
Moolimassa 183,468 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen jauhelähde?
Sulamispiste 200 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 1,84 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 300 g/l (20 °C)[1]


Sinkkiasetaatti on suola, joka on muodostunut sinkki-ionista ja siihen liittyneistä kahdesta orgaanisesta asetaatti-ionista. Sinkkiasetaatin kemiallinen kaava on Zn(O2CCH3)2, joskin yleensä suolan kiderakenteessa on myös vettä. Sinkkiasetaatin kummatkin suolamuodot ovat värittömiä, ja huoneenlämmössä kiinteitä aineita. Sinkkiasetaattia käytetään kemiallisissa synteeseissä sekä ravintolisissä. Sinkkiasetaattia voi muodostaa muun muassa etikkahapon ja sinkki­karbonaatin reaktiolla.

Käyttö lisäaineena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinkkiasetaatin E-koodi on E650. Sitä saa käyttää aromin­vahventeena vain purukumeissa.[2]

Käyttö flunssan hoidossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinkkiasetaattia käytetään erityisesti flunssan hoidossa. Helsingin yliopiston dosentin Harri Hemilän meta-analyysin perusteella suuriannoksinen sinkkiasetaattikuuri vähentää flunssan kestoa 42 %:lla plaseboon verrattuna. Meta-analyysi kokosi kolme tutkimuslaadultaan tasokasta sinkkiasetaattitutkimusta, joiden sinkkiasetaatin päiväannos oli yli 75 mg. Hemilä analysoi myös viisi muuta suuriannoksista sinkkitutkimusta (annos yli 75 mg/päivä), joissa sinkki ei kuitenkaan ollut sidottuna asetaattiin. Näiden viiden tutkimuksen koonti osoitti myös flunssan keston vähenevän (20 %), mutta ei yhtä paljon kuin asetaattikokeissa.[3]

Pieniannoksisista sinkkikuureista ei havaittu olevan hyötyä, kun meta-analyysissä koottiin yhteen viiden alle 75 mg päivässä annosteltujen sinkkitutkimuksien tulokset.[3]

Sinkin asetaattimuodon paremmuus flunssan hoidossa selittynee sinkin ja asetaatin heikolla sitoutumisella, jonka vuoksi sinkki vapautuu tehokkaasti nielun alueella. Esimerkiksi sitraattiin sidottu sinkki (sinkkisitraatti) ei todennäköisesti vapaudu läheskään yhtä tehokkaasti vielä nielun alueella, vaan vasta myöhemmin ruuansulatuskanavassa.[4][5]

Vaikutusmekanismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flunssan todennäköisin aiheuttaja on rinovirus, joita tiedetään olevan satoja erilaisia. Sinkin tehosta rhinoviruksia vastaan on näyttöä jo 70-luvun soluviljelmäkokeista, jolloin sinkkiasetaatin osoitettiin estävän useiden eri tyyppisten rhinoviruksien lisääntymistä ihmissoluissa. Tutkijat huomasivat myös, että sinkin annosteluajankohdalla ei ole merkitystä, sillä virusten lisääntymissyklin eri vaiheissa lisätyt sinkkiannokset estävät virusten lisääntymisen yhtä tehokkaasti.[6]

Korant ym. (1974) tutkivat myös rinovirusten esiasteproteiinien käsittelyä infektoituneissa ihmissoluissa ja huomasivat, että sinkki esti kyseisten proteiinien pilkkoutumisen viruksien aktiivisiksi rakenneosiksi. Normaalisti, virukset kaappaisivat ihmissolun proteiinituotannon haltuunsa, tuotetut esiasteproteiinit pilkottaisiin valmiiksi viruspartikkelien rakenneosiksi ja virukset poistuisivat soluista tavoitteenaan infektoida taas lisää terveitä soluja. Tutkijat siis ehdottivat, että sinkki estää virusten lisääntymisen häiritsemällä niiden proteiinirakenneosien käsittelyä.[6]

  1. a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 339. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  2. E650 - Sinkkiasetaatti Ruokavirasto. Viitattu 26.9.2023.
  3. a b Hemilä, Harri: Zinc Lozenges May Shorten the Duration of Colds: A Systematic Review. The Open Respiratory Medicine Journal, 23. kesäkuuta 2011, 5. vsk, nro 1, s. 51–58. PubMed:21769305 PubMed Central:3136969 doi:10.2174/1874306401105010051 Artikkelin verkkoversio. (pdf) (englanniksi)
  4. Eby, George A.: Zinc Lozenges: Cold Cure or Candy? Solution Chemistry Determinations. Bioscience Reports, Määritä ajankohta! doi:10.1023/B:BIRE.0000037754.71063.41
  5. Eby, George A.: Zinc lozenges as cure for the common cold – A review and hypothesis. Medical Hypotheses, Mar 2010, 74. vsk, nro 3, s. 482–492. PubMed:19906491 doi:10.1016/j.mehy.2009.10.017
  6. a b Korant, Bruce D.: ZINC IONS INHIBIT REPLICATION OF RHINOVIRUSES. Nature, Apr 1974, 248. vsk, s. 588-590. doi:10.1038/248588a0