Somalian kirjallisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Varhaisimmasta kertomusperinteestä kertoo Laas Geelin luolamaalaukset.
Nuruddin Farah kirjailijapäivillä Montovassa 2008.

Somalian kirjallisuus pohjaa vahvaan suulliseen perinteeseen. Kansanrunous on tallentanut ja välittänyt somalialaisten perinnettä sukupolvelta toiselle vuosituhansien ajan. Runous ja runonlausunta on klassista somalialaista kirjallisuutta. Modernia kirjallisuutta edustavat englaniksi kirjoittava Nuruddin Farah ja suomen kielellä kirjoittava Nura Farah.

Uskonnollisten tekstien kirjallisia muistiinpanoja alettiin tehdä arabiaksi islamin tulon jälkeen 1300-luvulla. 1800 ja 1900-luvuilla tekstien tallentamiseen kehitettiin useita kirjoitusjärjestelmiä. Latinalaisen kirjaimiston käyttöönotto 1972 oli alkuna somalian kirjakielelle ja kirjallisuudelle.

Vanha suullinen perinne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somalian paimentolaiskulttuurissa suullinen perinne on korkealle kehittynyttä. Puhetaitoa arvostetaan korkealle. Koska ylpeys on tärkeää somalikulttuurissa, sanankäyttö kasvojen säilyttämiseksi on tärkeä taito. Huumori pohjautuu usein erilaisiin sanaleikkeihin, Sitä käytetään niin arvosteluun kuin kiusallisista tilanteista selviytymiseen.

Runoutta käytetään kilpailuun tiedoissa, haastamaan kilpakosijaa, tai poliittisiin tavoitteisiin. Runous, työ- ja tanssilaulut on tärkeä osa somalikulttuuria. Runoilijat ja tarinain ja satujen kertojat on perinteisesti esiintyneet toreilla. Arvoitukset ja laulut kuuluu muun muassa häitten ja naisten saar-rituaalien ohjelmaan. Itsenäisyyden jälkeen esityksiä on kuultu teatterissa. Kirjallisuuden levityksessä painetut kirjat häviävät suulliselle perinteelle ja radio lähetyksille. Suullista perinnettä pitää nykyään yllä mantereelta toiselle ulottuvat satelliittipuhelin- ja kännykkäyhteydet.

Aakkostot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Somalian aakkostot
Osmanya-aakkosto.

Somaliassa pn syntynyt monia aakkostoja tarpeesta kirjoittaa runoja muistiin. Somalian nykyinen aakkosto ja kirjakieli on nuori, vaikka kielellä on vuosisadat kirjoitettu kirjallisuutta, runoutta, kaupallisia ja uskonnollisia tekstejä. Ensimmäiset somalian kielen tekstit kirjoitettiin arabialaisilla aakkosilla. Arabian aakkosia käytettiin pitkään, vaikka ne eivät sellaisenaan sovellu täysin somalin kielen ääntämykseen. Somalialaiset runoilijat ja kirjoittajat kehittivät omia somalian kieleen paremmin soveltuvia aakkostoja. Arabiasta muokattu wadaad, Obbion alueella käytetty Osmanya, Gadabuursien Borama-aakkosto ja nykyinen latinalainen aakkosto ovat näistä tunnetuimmat. Somalian latinalainen kirjoitus vastaa lähes täysin kielen ääntämystä, on säännönmukainen ja muistuttaa siinä suhteessa suomen kirjakieltä.

Runoperinne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runouden avulla on talletettu ja jaettu perimätietoa. Perinteiset kansanrunot ovat säilyneet etenkin ogadenin alueen paimentolaisten parissa. Monet tarinat ja suufilaiset uskomukset ovat säilyneet esi-islamilaiselta ajalta.[1]

Perinteinen runoilija luo ajankohtaisia runoja tärkeisiin tapahtumiin. Kun runo esitetään myöhemmin, aluksi esitellään ne olosuhteest, jossa runo on syntynyt. Runojen viestit on siirtyneet muistajien, xafidayaai, mukana paikasta toiseen.[2]

Somalirunoutta Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somalinaisten runoantologia Yhdeksän syyssadetta syntyi Suomessa osana Teatteri Raivoisien Ruusujen toteuttamaa Kassandra 2000 -projektia, jonka tavoitteena oli tarkastella monikulttuurisemmaksi muuttuvaa suomalaista todellisuutta tieteen ja taiteen keinoin ja naisten elämänkokemukseen keskittyen. Kokoelman runoista mainittakoon Amran Maxamed Axmedin tanssilaulu “Oma rakas” ja Suomen talousongelmista kertova Hibo Garaad Ibraahinin runo "Siunaus".[3]

Klassinen somalirunous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten harjoittamaa runoutta kutsutaan klassiksi runoudeksi. Se on julkisesti toreilla esitettyä poliittisia, uskonnollisia tai filosofisia aiheita käsittelevää kertomarunoutta. Somalirunous on alkusointuista runoutta. Runon jokaisella riviila tulee olla yksi tai kaksi samalla konsonantilla tai vokaalilla alkavaa sanaa. Klassisen runouden on noudatettava tarkkaa rytmikuviota.[4]

Saar-runous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rummuilla säestetyt buraanbur-runot ovat naisille tyypillinen saar-runouden laji. Naisten runot käsittelevät arkisempia ja konkreettisempia aiheita kuin klassiset miesten runot. Aiheena on usein avioliitto, kuolema ja ystävyys. Somalialainen mystinen Saar-riitti on naisten omaa kulttuuria. Aiemmin sitä ei tunnettu, sillä eurooppalaiset kulttuurintutkijat olivat miehiä ja naisten saar-perinne jäi heiltä kokematta. Saar-runous jakaa naisten kokemusta naisille ja puberteetti-ikäisille tytöille. Se sisältää usein elämän ohjeita ja neuvoja tulevalle äidille, vaimolle ja anopille.

Yleisö valvoo lausuntaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisö valvoo, että lausuja esittää runon alkuperäisessä muodossa. Runonlausujan omia lisäyksiä tai poistoja ei hyväksytä. Jos joku kohta unohtuu, tai lausutaan väärin, yleisö korjaa asian heti. Alkuperäisen runoilijan nimi ja tilaisuus, jossa teos alun perin esitettiin pitää mainita ennen esitystä. Alkuperäisen tekijän mainitsematta jättäminen on somaleista tekijänoikeusrikkomus.

Nuori kirjallinen perinne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somaliankielinen kirjallisuus alkoi runoilijoiden tarpeesta kirjoittaa tarinat ja runot muistiin. Aluksi somalia kirjoitettiin arabialaisilla kirjainmerkeillä. Ne eivät sisältäneet kuitenkaan kaikkia somalin äänteitä – niinpä arabialaista aakkostoa täydennettiin tai useampi runoilija loi oman aakkoston.

Somaliankielinen kirjallisuus ei kuitenkaan juuri levinnyt ruonoilijoiden muuistiinpanoista. Painettu kirjallisuus saattoi alkaa vasta, kun hyväksyttiin yksi yhteinen kirjoitustapa. Aakkostoksi valittiin latinalainen aakkosto ja kirjoitusjarjestelrna virallistettiin vuonna 1972. Somalian uusi kirjakieli on äänteenmukainen ja helppo oppia kuten suomen kieli.

Kirjallisuushan tarvitsee myös lukijansa. Somalista tuli koulujen opetuskieli ja Unescon tuella järjestettiin lukutaitokampanjoita ja painettiin koulukirjoja. Noin neljännes väestöstä oli saavuttanut somalin kielen lukutaidon vuoteen 1990 mennessä, jolloin nykyinen kaaos ja sisällissota alkoi.

Somaliassa kerätään sodankin aikana paimentolaisrunoilijoiden tuotoksia radio-ohjelmiin. Alkuperäiset runot saatetaan kerätä maaseudulla kiertävien muistajien välityksellä. Radioasemat nauhoittavat muistajien esittämät runot. Tämän jälkeen ne arvioidaan. Vain riittävän hyvät runot esitetään.

Pienet transistoriradiot ovat somalian tärkein viestintäväline. Ne kulkevat paimentolaisten matkassa. Kaivoilla, joissa kamelit pysähtyvät juomaan paimentolaiset keskustelevat juuri kuullun runon kirjallisia ansioita. Suurin osa uudesta kirjallisuudesta on ilmestynyt sarjoina sanomalehdissä. Kirjailijat ja lukijat omaksuivat nopeasti uuden tekniikan kirjallisuuden välittämisessä painotuotteista radioon ja maanpaossa eläville satelliittipuheluin ja internetiin.

Islamilainen kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somaliassa ovat aikaisempien vuosisatojen oppineet luoneet runsaasti islamilaista runoutta ja haditheja.[5] Islamilainen kirjallisuus Somaliassa alkoi islamin tulon myötä 14. vuosisadalla Shaykh Al-Zayla'i kirjoittamasta Tabayin al-Haqa’iq li Sharh Kanz al-Daqa’iq, Hanafi koulukunnan selitysteoksesta. Maineikas Sayyid Abdullah Hassan (1864-1921), jätti jälkeensä huomattavan määrän käsikirjoituksia. Eräs tunnetuimpia somalialaisen islamilaisen kirjallisuuden teoksia on Shaykh Abdullah al-Qalanqoolin Kairossa 1918 julkaistu Maja'mut al-Mubaraka. Shaykh Abd Al-Rahman bin Ahmad al-Zayla'i kirjoitti monia islamilaisia tekstejä 19. vuosisadalla. Tuhannet qasidat oli profeetta Muhammadin kunniaksi kirjoitettuja tekstejä.

Satuperinne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somaleilla on rikas suullinen perinne joka on tallentanut vanhat sadut ja tarinat tämän päivän kuulijoille. Tarinat kuten "Dhegdheer" 'ihmissyöjä nainen' kerrotaan lapsille, jotta he olisivat tottelevaisia. Lapsille uskotellaan, että "Dhegdheer" vierailisi tuhmien lasten luona illalla. "Coldiid" 'viisas soturi' on toinen suosittu satu, jossa on myönteinen viesti. "Waranle" (soturi) välttää väkivaltaa. Aluksi hanta pidetään pelkurina, mutta tapahtumat osoittavat, että väkivallalla ei voiteta rakkautta. "Caraweelo" on tarina varoitukseksi feminismistä. "Satu leijonasta" kertoo tarinan somalien diasporasta jossa kaksi somalisiirtolaisten lasta etsii identiteettiään. He löytävät tiensä muinaiseen Somaliaan jossa he kokevat itse kaikki suositut somalisadut. "Satu leijonasta" on tehty myös koulunäytemän muotoon.

Moderni kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Waris Dirien Aavikon kukka julkaistiin suomeksi 1999.

Latinalaisen kirjaimiston omaksumisen jälkeen monet somalialaiset kirjailijat ovat julkaiseet tekstejään niin painettuina kuin internetissä. Nämä eivät ole niinkään vaikuttaneet Somaliassa asuvien ihmisten kirjallisuustottumuksiin. Moderni kirjallisuus leviää enemmän Somalian ulkopuolella asuvien ulkosomalien joukossa ja käännöksinä jopa Suomessa. I. M. Lewisin mukaan Siad Barren oppositio luotti propagandassaan runouteen, joka levisi kasettinauhoina tai BBC:n somaliankielisinä lähetyksinä kannattajilleen.

Kun brittiläiset aikoivat sulkea somaliankielisen palvelun vedoten kannattavuuteen, vaikutusvaltaiset somalialaiset johtajat ilmoittivat, että heidän mielestään olisi kannattavampaa sulkea Britannian lähetystö kuin BBC:n lähetykset.[6]

Nuruddin Farah on uuden sukupolven huomattavin kirjailija. Hän kirjoitti alun perin somaliksi, mutta on sittemmin siirtynyt englantiin.[7] Hänen tuotantoaan on käännetty myös suomeksi. Farahin teoksiin kuuluu muun muassa vuonna 1999 suomennettu Perhesalaisuuksia, joka kertoo elämästä Somaliassa ennen verisen sisällissodan syttymistä. Farahin muut suomennetut julkaisut ovat romaanit Karttoja (1988) ja Elämisen lahja(1990).[8] Hänen romaanejaan, ainoaa Somaliassa julkaistua From a Crooked Rib sekä Links, pidetään merkittävinä saavutuksina, ja hänelle on myönnetty 1998 elämäntyöstä Neustadt-kirjallisuuspalkinto.[9]

Ranskaksi kirjoittava Abdourahman A. Waberin teos Le Pays Sans Ombre (”Varjoton maa”) julkaistiin vuonna 1994 ja voitti uusien ranskan kielen ja kirjallisuuden palkinnon.

Vuonna 1997 somalialainen malli Waris Dirie julkaisi englanniksi muistelmansa Aavikon kukka. Kirjasta otettiin yli 50 kansainvälistä painosta ja se nousi monissa maissa lista ykköseksi. Saksassa se oli 10 myydyimmän kirjan joukossa 120 viikkoa.[10]

Somalialainen kirjallisuus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diasporan tuomat somalialaiset ovat julkaisset kirjallisuutta Suomessa niin somalian kielellä, kuin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

  • Amran kertoo tarinoita ja tiedonjyviä Somaliasta (1993) Amran Mohamed Ahmed kertoo tarinoita ja tiedonjyviä Somaliasta niin lapsille kuin varttuneille.[11]
  • Iltatarinoita lapsille Somaliasta (1999) koonnut ja tallentanut Ahmed M. Mahdi, suom. Pirjo Rinne ja Sinikka Ingo, Kaah Books.[12].
  • Yhdeksän syyssadetta (2001) Sagaal Dayrood, Nio höstregn, toimittaneet Marja Tiilikainen ja Amran Mohamed Ahmed. Suomessa asuvien somalinaisten runoa ja proosaa, Kassandra. Runoantologian tekstejä Muddle Suzanne Liliuksen ruotsinnoksista suomentanut Liisa Ryömä kuvaa suomennostyötään yritykseksi raottaa kamelin silmäluomea, jotta kamelin katse ripsien lomasta välittyisi[13].
  • Somalialainen keittokirja (2001) suomeksi ja somaliaksi julkaistiin vuonna 2001.[14]
  • Aavikon tyttäret(2014) ensimmäisen somalialaisen romaanin Suomessa on kirjoittanut Nura Farah[15] Kirjan päähenkilö on nuori nainen, joka on sidottu somaliperinteisiin, mutta rohkeudellaan hän pystyy vaikuttamaan omaan onneensa.

Somalialaisia kirjailijoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Brown, Jonathan A.C.: The Social Context of Pre-Islamic Poetry: Poetic Imagery and Social Reality in the Mu c Allaqat. Arab Studies Quarterly, 2003, 25. vsk, nro 3, s. 29–50. Pluto Journals. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.1.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Samatar, Said S.: Oral Poetry and Somali Nationalism: The Case of Sayid Mahammad 'Abdille Hasan, s. 56. Cambridge: Cambridge University Press, 1982. ISBN 9780511735370 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.1.2020).
  3. ↑ Tiilikainen, Marja & Ahmed, Amran Mohamed & Lilius, Muddle Suzanne (toimittaneet): Sagaal dayrood : suugaanta haweenka Soomaaliyeed ee Fiinlaan = Nio höstregn : prosa och poesi av finlandssomaliska kvinnor = Yhdeksän syyssadetta : Suomessa asuvien somalinaisten runoa ja proosaa. Suomentanut Ryömä, Liisa. Helsinki: Yliopistopaino, 2001. ISBN 9515704855 (somaliksi), (ruotsiksi), (suomeksi)
  4. ↑ Samatar's brief description of the traditional poetic rhythm cncludes with the admission that "theories concerning Somali scansion rules would be too involved to relate here" and "a coherent explanation of how these systems [of prosody] scan remains to be formulated." (Samatar, Oral poetry, s. 64)
  5. ↑ Hadeeth Encyclopedia الموسوعة الحديثية Hadeeth.webs.com. Arkistoitu 16.4.2010. Viitattu 13.1.2020. (englanniksi)
  6. ↑ A Modern History of the Somali : Nation and State in the Horn of Africa, s. 251. Boydell & Brewer, 2002. ISBN 9781782049876 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.1.2020).
  7. ↑ Nuruddin Farah (b. 1945) Authorscalendar.info. Viitattu 13.1.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Waarala, Hannu: Perhesalaisuuksia Maailman Kuvalehti. 31.5.2000. Viitattu 13.1.2020.
  9. ↑ 1998 – Nuruddin Farah The Neustadt Prize. Viitattu 13.1.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Waris Dirie Desertflowerfoundation.org. Viitattu 13.1.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Taikaratsu – kulttuurikasvatusopas VIII, toim. Leena Haapaniemi, suom. Outi Huttunen, Suomen YK-liitto ry:n julkaisusarja n:o 12, 1993
  12. ↑ Iltatarinoita lapsille Somaliasta (1999) koonnut ja tallentanut Ahmed M. Mahdi, suom. Pirjo Rinne ja Sinikka Ingo, Kaah Books, Vaasa, 1999
  13. ↑ Niina Hakalahti: "Jumala, mikset lopeta Suomen itkua" Kiiltomato. 17.6.2002. Viitattu 13.1.2020.
  14. ↑ Somalialainen keittokirja/ Buugga cuntokaris Soomaaliyeed. Toimittanut Mölsä, Mulki Elmi. Rauhankirjat 2001 ISBN 9519872426
  15. ↑ Farah Nura (2014) Aavikon tyttäret. Otava ISBN 9789511278283

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahmed, Ali Jimale, Daybreak is Near - the Politics of Emancipation in Somalia: Literature, Clans, and the Nation State, Lawrenceville, 1996.
  • Andrzejewski, Bogumil M., Somali Poetry, Oxford 1969.
  • Galaal, Muuse, I., Hikmad Soomaali, London 1956.
  • Kabjits, Georgij L., Waxaa la yidhi, Köln 1996.
  • Lawrence, Margaret, A Tree of Poverty: Somali Poetry and Prose, Nairobi 1954.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Dirie, Shamsa: Somali Legends Africa and the Ancient World. Viitattu 13.1.2020. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Somalian_kirjallisuus&oldid=22691661”