SS Keenora
| Keenora | |
|---|---|
 SS Keenora Marine Museum of Manitoban museoalueella. |
|
| Tyyppi | sisävesialus |
| Lippuvaltio | Kanada |
| Kotipaikka | Winnipeg, Manitoba |
| Omistaja | Marine Museum of Manitoba |
| Aiemmat omistajat |
1898–1917 Rainy River Navigation Co., 1917–1923 kolmen lakimiehen ryhmä, 1923–1931 Northern Fish Co., 1931–1964 Selkirk Navigation Co., 1964–1972 Marine Transport Navigation Co. |
| Tilattu | 1897 |
| Status | museolaivana kuivalla maalla |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 41,8 m |
| Nopeus | 27,8 km/h |
| Nopeus | 15 kn |
| Hyttejä | 100 |
SS Keenora muistetaan Winnipegjärven pidetyimpänä höyryaluksena. Alus aloitti liikennöinnin Lake of the Woods -järvellä Ontariossa, josta se siirrettiin Winnipegjärvelle. Nykyisin alus viettää eläkepäiviään Selkirkin kaupungissa Manitobassa, Kanadan keskilännen ainoan merenkulkumuseon, Marine Museum of Manitoban kokoelmissa.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Höyrylaiva Keenora rakennettiin vuonna 1898 Rainy River Navigation Companylle[1] hoitamaan yhdysliikennettä Lake of the Woods -järvellä, jossa se palveli menestyksekkäästi yli kymmenen vuoden ajan. Rautatien valmistuttua matkustaja- ja rahtimäärät järvellä kuitenkin vähenivät, ja alus myytiin Winnipegiin, jonne se kuljetettiin osina rautateitse vuonna 1917.
Winnipegissä alus koottiin uudelleen, ja sen pituutta lisättiin yhdeksällä metrillä 41,8 metriin. Samalla sen rakennetta muutettiin siten, että entisestä rahtilaivasta tuli risteylyalus. Ensimmäisen kauden alus palveli kelluvana tanssipaikkana Redjoella, mutta myöhemmin aluksen omistaja Colin Marland totesi aluksen olevan liian kova kilpailija hänen kelluvalle tanssipaikalleen. Vuonna 1920 alus myytiin ja se ankkuroitiin pysyvästi Winnipegiin kolmeksi vuodeksi. Huollon puute aiheutti aluksen kansien vääntymisen.
Vuonna 1923 Northern Fish Company hankki aluksen omistukseensa[1] lisätäkseen rahti- ja matkustajakapasiteettia. Yhtiön aiemmin hankkima SS Wolverine ei pystynyt yksin hoitamaan liikennettä. Alukselle rakennettiin 65 matkustajahyttiä yhteensä sadalle matkustajalle. Aluksen koneisto takasi riittävän noin 15 solmun (27,8 km/h) nopeuden. Alus asetettiin SS Wolverinen rinnalle matkustaja- ja rahtiliikenteeseen Redjoelle ja Winnipegjärvelle.
Aluksen reitti alkoi Winnipegistä, ja käännöspiste sijaitsi liki 500 kilometrin päässä Warren Landingin kylässä, Winnipegjärven pohjoispäässä. Edestakainen matka Winnipegistä Warren Landingiin kesti kuusi päivää. Warren Landingin ja Norway Housen kylän välillä Nelsonjoella liikennöi yhteysaluksena pienempi M/S Chickama II, sillä Keenora oli liian suuri alus Nelsonjoelle. Vuonna 1931 Keenora siirtyi Selkirk Navigation Companyn omistukseen.[1]
Vuonna 1959 Keenoran höyrykoneet korvattiin dieselkonein, ja vuonna 1964 se siirtyi Marine Transport Navigation Companyn omistukseen.[1] Koneistoremontista huolimatta aluksen vaiheikas ura päättyi 1966, kun tekniikaltaan vanha alus ei enää läpäissyt merenkulkulaitoksen sille asettamia tiukempia turvallisuuskriteereitä. Alusta uhkasi romutus, ja muutaman vuoden ajan se sai lahota Selkirkissä suolla, kunnes vuonna 1972 Fort Francesin ja Selkirkin asukkaat kokosivat vaaditun kymmenen tuhannen Kanadan dollarin kauppahinnan ostaakseen aluksen sen omistajalta, Marine Transportation -yhtiöltä, ja Keenora sijoitettiin Marine Museum of Manitoban kokoelmien "kruununjalokiveksi".
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Russell, Frances: Mistehay Sakahegan: The Great Lake, ISBN 1-896150-10-1 (Heartland Associates Publishing and Communications)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Canadian Prairie Steamboats (luettelon kohta Keenora) Manitoba Historical Society. Viitattu 10.09.2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SS Keenora Wikimedia Commonsissa
