Mari Vaattovaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mari Vaattovaara
Henkilötiedot
Syntynyt19. tammikuuta 1967 (ikä 57)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Arvonimikaupunkimaantieteen professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Oulun yliopisto, Wisconsin-Madisonin yliopisto
Tutkimusalue kaupunkimaantiede
Palkinnot

Mari Kaarina Vaattovaara (o.s. Lahtinen, s. 19. tammikuuta 1967 Helsinki)[1] on suomalainen kaupunkitutkija ja kaupunkimaantieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän johtaa myös Kaupunkitutkimusinstituuttia.[2]

Vaattovaara valmistui filosofian maisteriksi suunnittelumaantieteestä Oulun yliopistosta 1991[1]. Hän opiskeli Yhdysvalloissa Wisconsin-Madisonin yliopistossa, josta hän valmistui maisema-arkkitehdiksi (M.Sc 1993)[1]. Hän valmistui lisensiaatiksi 1994[1] ja väitteli tohtoriksi 1998 aiheenaan pääkaupunkiseudun sosiaalinen erilaistuminen.[3]

Vaattovaara on toiminut vuodesta 2014 alkaen matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaanina.lähde? Vuonna 2013 Vaattovaaralle myönnettiin Helsingin yliopiston J. V. Snellman -palkinto ansiokkaasta toiminnasta tieteellisen tiedon välittäjänä.[4] Vaattovaara valittiin vuonna 2007 kansainvälisen asunto- ja yhdyskuntasuunnittelun kattojärjestön IFHP:n hallitukseen.[5] Vuonna 2015 Helsingin kaupunginhallitus myönsi Vaattovaaralle kultaisen Helsinki-mitalin tunnustuksena toiminnasta kaupungin hyväksi.[6]

Vaattovaaran puoliso on vuodesta 1994 tekniikan tohtori Matti Vaattovaara. Heillä on kolme lasta.[1]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pääkaupunkiseudun sosiaalinen erilaistuminen: ympäristö ja alueellisuus, Helsingin kaupungin tietokeskus, 1998 (Väitöskirja)
  • Pääkaupunkiseudun sosiaalinen erilaistuminen : ympäristö ja alueellisuus. Helsingin kaupungin tietokeskus, 1998 - (Tutkimuksia / Helsingin kaupungin tietokeskus, ISSN 1455-724X; 1998, 7). ISBN 951-718-175-2.
  • Vesa Keskinen, Martti Tuominen, Mari Vaattovaara (toim.), Helsinki - pohjoinen metropoli : 16 ajankohtaisnäkökulmaa Helsingistä suurkaupunkina, Helsingin kaupungin tietokeskus, 2002 ISBN 951-718-994-X.
  • Mari Vaattovaara, Matti Kortteinen & Rami Ratvio (toim.). Miten kehittää lähiötä? Tapaustutkimus Riihimäen Peltosaaresta, metropolin laidalta, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2010. - (Suomen ympäristö, ISSN 1238-7312 ; 46/2009.). ISBN 978-952-11-3669-6.
  • Jaana Keränen, Mari Vaattovaara, Matti Kortteinen, Rami Ratvio, Hannu Koski & Tuija Rantala (toim.). Turvalliset kaupunkiympäristöt : rakenteelliset taustat, asukkaiden kokemukset ja arjen turvallisuusratkaisu, VTT, 2013 - (VTT technology, ISSN 2242-1211 ; 88.). ISBN 978-951-38-7972-3.
  • Laaksonen, S., Kemppainen, T., Stjernberg, M., Kortteinen, M., Vaattovaara, M. & Lönnqvist, H.: Tackling city-regional dynamics in a survey using grid sampling.  13 huhtikuuta 2015. Survey Research Methods. 9, 1, s. 45-55 

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on 2015, s. 968–969. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Yhteisö Kaupunkitutkimusinstituutti. Viitattu 1.1.2022.
  3. ↑ Päivi Ängeslevä: "Mari Vaattovaara", Suomen Kuvalehti 13/2007
  4. ↑ Kuokkanen, Katja: Kaupunkimaantieteilijä Vaattovaara sai huippupalkinnon yliopistolta HS.fi. 26.3.2013. Viitattu 1.1.2022.
  5. ↑ Professori Mari Vaattovaara valittiin IFHP:n hallitukseen Rakennuslehti. 8.10.2007. Viitattu 6.9.2020.
  6. ↑ Kultaiset Helsinki-mitalit Kolalle, Saisiolle, Vesalalle ja seitsemälle muulle Helsingin kaupunki. Arkistoitu 6.11.2016. Viitattu 5.11.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mari_Vaattovaara&oldid=22601396”