Leisel Jones

Mitalit
Leisel Jones
Maa:  Australia
Naisten uinti
Olympialaiset
Kultaa	Ateena 2004	4 × 100 m sekauinti
Kultaa	Peking 2008	100 m rintauinti
Kultaa	Peking 2008	4 × 100 m sekauinti
Hopeaa	Sydney 2000	100 m rintauinti
Hopeaa	Sydney 2000	4 × 100 m sekauinti
Hopeaa	Ateena 2004	200 m rintauinti
Hopeaa	Peking 2008	200 m rintauinti
Hopeaa	Lontoo 2012	4 × 100 m sekauinti
Pronssia	Ateena 2004	100 m rintauinti
MM-kilpailut (pitkä rata)
Kultaa	Fukuoka 2001	4 × 100 m sekauinti
Kultaa	Montreal 2005	100 m rintauinti
Kultaa	Montreal 2005	200 m rintauinti
Kultaa	Montreal 2005	4 × 100 m sekauinti
Kultaa	Melbourne 2007	100 m rintauinti
Kultaa	Melbourne 2007	200 m rintauinti
Kultaa	Melbourne 2007	4 × 100 m sekauinti
Hopeaa	Fukuoka 2001	100 m rintauinti
Hopeaa	Barcelona 2003	200 m rintauinti
Hopeaa	Melbourne 2007	50 m rintauinti
Hopeaa	Shanghai 2011	100 m rintauinti
Pronssia	Barcelona 2003	100 m rintauinti
Pronssia	Barcelona 2003	4 × 100 m sekauinti
Pronssia	Shanghai 2011	4 × 100 m sekauinti
MM-kilpailut (lyhyt rata)
Hopeaa	Dubai 2010	100 m rintauinti
Pronssia	Dubai 2010	4 × 100 m sekauinti
Kansainyhteisön kisat
Kultaa	Manchester 2002	100 m rintauinti
Kultaa	Manchester 2002	200 m rintauinti
Kultaa	Manchester 2002	4 × 100 m sekauinti
Kultaa	Melbourne 2006	50 m rintauinti
Kultaa	Melbourne 2006	100 m rintauinti
Kultaa	Melbourne 2006	200 m rintauinti
Kultaa	Melbourne 2006	4 × 100 m sekauinti
Kultaa	Delhi 2010	100 m rintauinti
Kultaa	Delhi 2010	200 m rintauinti
Kultaa	Delhi 2010	4 × 100 m sekauinti
Hopeaa	Delhi 2010	50 m rintauinti

Leisel Marie Jones (30. elokuuta 1985 Katherine) on australialainen uimari. Jones osallistui 15-vuotiaana vuoden 2000 kesäolympialaisiin Sydneyssä. Vuoden 2004 kesäolympialaisiin Ateenassa hän voitti kultamitalin Australian joukkueessa 4 × 100 metrin sekauintiviestissä. Pekingissä 2008 hän saavutti kaksi kultaa. Jones on tunnettu klassisesta rintauintitekniikastaan ja hitaasta lähdöstään. Hän on normaalisti lähtönsä viimeinen uimari vedessä ja nousee viimeisenä pintaan alun sukelluksen jälkeen.

Jones valittiin Australian uintimaajoukkueeseen neljätoistavuotiaana hänen selviydyttyään Australian mestaruuskilpailujen karsinnoista 100 metrin rintauintiin. Hän voitti Sydneyssä 2000 olympiahopeaa 100 metrin rintauinnissa sekä 4 × 100 metrin sekauintiviestissä. Jones lopetti koulun 15-vuotiaana ja päätti keskittyä uintiin.

Vuoden 2001 uinnin maailmanmestaruuskilpailuissa Jones oli vakiinnuttanut paikkansa uinnin huipulla ja häneltä odotettiin paljon, mutta hän jäi kuitenkin hopealle erikoismatkallaan 100 metrin rintauinnissa. Hän voitti kuitenkin kultaa 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.

Vuoden 2002 Kansainyhteisön kisoissa Jones saavutti kolme mestaruutta voittamalla sekä 100 että 200 metrin rintauintimatkat sekä 4 × 100 metrin sekauintiviestin.

Seuraavana vuonna järjestetyissä uinnin maailmanmestaruuskilpailuissa Jones halusi pyyhkiä pois edellisten maailmanmestaruuskilpailujen epäonnistumisen paraatimatkallaan 100 metrin rintauinnissa. Hän aloitti varmasti ja teki välierässä uuden maailmanennätyksen ajalla 1.06,38. Finaalissa hän kuitenkin jäi kolmanneksi. Hän voitti myös hopeaa 200 metrin rintauinnissa ja pronssia 4 × 100 metrin sekauinnissa.

Heinäkuussa 2004, kuukautta ennen Ateenassa järjestettyjä olympialaisia, Jones teki maailmanennätyksen 200 metrin rintauinnissa ajalla 2.22,96. Tämä nostatti odotuksia vielä paremmasta suorituksesta olympialaisissa. Ennätyksen aikaisempi haltija Yhdysvaltain Amanda Beard kuitenkin otti ennätyksen takaisin haltuunsa vain muutaman päivän kuluttua.

Ateenan olympialaisissa Jones oli alkuerien nopein uimari 100 metrin rintauinnissa ja teki välieräuinnissa uuden olympiaennätyksen ajalla 1.06,78. Finaalissa hän kuitenkin jälleen epäonnistui ja jäi pronssille. 200 metrin matkalla Jones aloitti vahvasti, mutta voimat ehtyivät lopussa ja hän jäi hopealle.

Jessica Hardy rikkoi Jonesin 100 metrin rintauinnin maailmanennätyksen 2005 maailmanmestaruuskilpailuissa Montrealissa ajalla 1.06,20. Tällä kertaa Jones kuitenkin onnistui ensimmäisen kerran arvokilpailujen finaalissa ja voitti maailmanmestaruuden. Muutaman päivän kuluttua hän voitti 200 metrin matkalla toisen mestaruutensa ja rikkoi samalla maailmanennätyksen ajalla 2.21,72.

Swimming World Magazine -lehti valitsi Jonesin vuoden 2005 uimariksi.

Vuonna 2006 Australiassa järjestetyissä Kansainyhteisön kisoissa Jones vei mestaruuden kaikilla henkilökohtaisilla rintauintimatkoilla (50 m, 100 m ja 200 m) sekä lisäksi sekauintiviestissä. Aiemmin vastaavaa ei ollut tapahtunut rintauinnissa. Petria Thomas oli ensimmäinen uimari, joka voitti mestaruuden perhosuinnissa kaikilla kolmella matkalla.

Vuoden 2007 uinnin maailmanmestaruuskilpailuissa Jones voitti kultaa 100 ja 200 metrin rintauinnissa sekä 4 × 100 metrin sekauintiviestissä ja hopeaa 50 metrin rintauinnissa.

Vuoden 2008 kesäolympialaisissa Pekingissä Jones voitti olympiakultaa sadan metrin rintauinnissa ja voitti seuraavaksi tulleen Rebecca Sonin vartalonmitalla. Jones sai hopeaa 200 metrin rintauinnissa ja hävisi tällä kertaa Sonille selvästi. Australian joukkue voitti Pekingissä toistamiseen 4 × 100 metrin sekauintiviestin kultaa. Joukkueessa uivat Jonesin lisäksi Emily Seebohm, Jessicah Schipper ja Lisbeth Trickett.

Delhin Kansainyhteisön kisoissa 2010 Jones voitti kultaa 100 ja 200 metrin rintauinnissa sekä 4 × 100 metrin sekauintiviestissä. Lisäksi hän sai hopeaa 50 metrin rintauinnissa. Saman vuoden Dubain lyhyen radan MM-kilpailuissa hän oli toinen 100 metrin rintauinnissa ja kolmas 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.

Jones sai Shanghain MM-kilpailuissa 2011 hopeaa 100 metrin rintauinnissa ja pronssia sekauintiviestissä. Lontoon olympialaisissa 2012 hän kuului toiseksi sijoittuneeseen Australian sekauintiviestijoukkueeseen.

Lähteet

• Profiili swimrankings.net (Arkistoitu linkki)(englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leisel Jones Wikimedia Commonsissa

Naisten 100 metrin rintauinnin olympiavoittajat

Naisten 4 × 100 metrin sekauintiviestin olympiavoittajat

1960:  Yhdysvallat: Burke, Kempner, Schuler, von Saltza 1964:  Yhdysvallat: Ferguson, Goyette, Stouder, Ellis 1968:  Yhdysvallat: Hall, Ball, Daniel, Pedersen 1972:  Yhdysvallat: Belote, Carr, Deardurff, Neilson 1976:  Itä-Saksa: Richter, Anke, Ender, Pollack 1980:  Itä-Saksa: Reinisch, Geweniger, Pollack, Metschuck 1984:  Yhdysvallat: Andrews, Caulkins, Meagher, Hogshead 1988:  Itä-Saksa: Otto, Hörner, Weigang, Meißner 1992:  Yhdysvallat: Ahmann-Leighton, Loveless, Nall, Thompson, Wagstaff*, Kleine*, Sanders*, Haislett* 1996:  Yhdysvallat: Botsford, Beard, Martino, Van Dyken, Fox*, Hedgepeth*, Quance*, Thompson* 2000:  Yhdysvallat: Torres, Bedford, Quann, Thompson, Shealy*, Stitts*, Tappin* 2004:  Australia: Rooney, Jones, Thomas, Henry, Hanson*, Mills*, Schipper* 2008:  Australia: Seebohm, Jones, Schipper, Trickett, Galvez*, Reese*, White* 2012:  Yhdysvallat: Franklin, Soni, Vollmer, Schmitt, Bootsma*, Larson*, Donahue*, Hardy* 2016:  Yhdysvallat: Baker, King, Vollmer, Manuel, Smoliga*, Meili*, Worrell*, Weitzeil* 2020:  Australia: McKeown, Hodges, McKeon, Campbell, Seebohm*, Throssell*, O’Callaghan* 2024:  Yhdysvallat: Smith, King, Walsh, Huske, Berkoff*, Weber*, Shackell*, Douglass* * = uivat vain alkuerissä

Naisten 100 metrin rintauinnin pitkien ratojen maailmanmestarit

Naisten 200 metrin rintauinnin pitkien ratojen maailmanmestarit