Louis Malle

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Louis Malle
Henkilötiedot
Syntynyt30. lokakuuta 1932
Thumeries, Ranska
Kuollut23. marraskuuta 1995 (63 vuotta)
Ammatti elokuvaohjaaja
Ohjaaja
Aktiivisena 1958–1995
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Louis Malle (30. lokakuuta 1932 Thumeries, Ranska – 23. marraskuuta 1995 Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat[1]) oli ranskalainen elokuvaohjaaja, joka teki elokuvia niin ranskaksi kuin englanniksikin.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis Malle syntyi 30. lokakuuta 1932 varakkaaseen perheeseen Thumeries’ssä. Hän aloitti opinnot pariisilaisessa elokuvakoulussa vuonna 1950. Valmistuttuaan koulusta hän työskenteli ohjaaja Robert Bressonin avustajana ja osallistui dokumentin Le Monde du silence (1956) ohjaamiseen meritutkija Jacques-Yves Cousteaun kanssa.[2]

Mallen ensimmäinen pitkä elokuva oli psykologinen trilleri Hissillä mestauslavalle (1958). Sitä seurannut Yö kuuluu rakkaudelle (1958) oli kaupallinen menestys, joka teki Mallesta arvostetun ohjaajan. Elokuvassa on Mallelle tyypillistä aistillisten teemojen rohkeaa ja estotonta käsittelyä. Mallen kolmas elokuva, Virvatuli (1963) käsitteli sosiaalista vieraantumista ja eristyneisyyttä, ja sitä kutsuttiin Mallen kypsimmäksi ja hienostuneimmaksi työksi. Pariisin varas (1967) kertoo varkaaksi ryhtyneestä porvarismiehestä. Mallen muita 1960-luvun elokuvia olivat muun muassa kreisikomedia Zazie – Pariisin päiviä (1960) ja musiikkisatiiri Viva Maria! (1965).[2]

Malle asui Intiassa puoli vuotta ja julkaisi sen jälkeen pitkän dokumenttielokuvan Calcutta (1969) sekä seitsenosaisen televisiosarjan Intiasta. Mallen 1970-luvun alun elokuvia olivat yksinkertaiset Rakas sydän (1971), joka on komedia nuoresta miehestä, ja Lacombe, Lucien (1974), tarina Gestapon vakoojaksi ryhtyneestä nuorukaisesta.[2]

Malle muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1975. Siellä hän ohjasi elokuvan Pretty Baby (1978), joka kertoo 12-vuotiaasta bordellin asukkaasta New Orleansissa. Mallen myöhemmistä filmeistä arvostettuja ovat Atlantic City (1980), komediadraama pikkurikollisesta; Ilta Andrén kanssa (1981), erikoinen elokuva ruokapöytäkeskustelusta; sekä Näkemiin lapset (1987), omaelämäkerrallinen muistelu roomalaiskatolisesta poikakoulusta miehitetyssä Ranskassa. Mallen viimeiseksi elokuvaksi jäi 42. kadun Vanja (1994), jossa teatteriseurue esittää Vanja-eno-näytelmää.[2]

Malle oli kaksi kertaa naimisissa, joista avioliitto Candice Bergenin kanssa kesti aina Mallen kuolemaan asti. Hänellä oli suhde näyttelijä Susan Sarandonin kanssa, jonka läpimurtoelokuva oli Mallen Atlantic City[3]. Mallella on kolme lasta. Hän kuoli lymfoomaan 63-vuotiaana.

Filmografiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bfi (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ a b c d Louis Malle Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.2.2018.
  3. ↑ Elämäkerta, Yahoo.com (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Classical Reprint: Louis Malle Phip Frenchin haastateltavana”, Filmihullu 3/1999.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Louis_Malle&oldid=21379093”