Operaatio Koltso
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Operaatio Koltso | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Stalingradin taistelua ja toisen maailmansodan itärintamaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
250 000 sotilasta, 4 130 tykkiä ja kranaatinheitintä, 300 panssarivaunua ja 100 lentokonetta |
212 000 sotilasta, 6 860 tykkiä ja kranaatinheitintä, 257 panssarivaunua ja 300 lentokonetta | ||||||
Operaatio Koltso (Sormus) oli Stalingradin taistelun viimeinen vaihe, jossa puna-armeija käynnisti ratkaisevan hyökkäyksen Saksan 6. armeijaa vastaan.
Hyökkäys alkoi massiivisella tykistötulella saksalaisten asemiin 10. tammikuuta 1943 seitsemän Neuvostoliiton armeijan piirittäessä kaupunkia. Ensimmäisen kolmen päivän aikana puna-armeija menetti 26 000 miestä ja puolet panssarivaunuistaan. Läntinen puoli Stalingradin motista oli menetetty 17. päivä. Tämän jälkeen taistelut laantuivat neljäksi päiväksi, jolloin puna-armeijan joukot järjestettiin uudelleen seuraavaa vaihetta suunniteltaessa. 20. päivä taistelut käynnistyivät uudelleen. Gumrakin lentokenttä vallattiin saksalaisilta kaksi päivää myöhemmin, minkä jälkeen saksalaiset eivät enää voineet evakuoida haavoittuneita ilmateitse. 25. tammikuuta Saksan LI armeijakunnan komentaja Walther von Seydlitz-Kurzbach käski divisiooniensa komentajien päättää antautumisista. Seydlitz itse pakeni saksalaisten linjojen läpi tulitusta ja antautui Neuvostojoukoille. 26. tammikuuta Neuvostoliiton 21. armeijan ja 13. kaartindivisioonan joukot kohtasivat toisensa Mamajevin kurgaanin pohjoispuolella jakaen motin kahteen osaan Pauluksen joukkoihin etelässä ja kenraali Karl Streckerin XI armeijakuntaan pohjoisessa. Neuvostojoukot puhdistivat kaupungin keskustan 31. tammikuuta mennessä, jolloin Paulus antautui joukkoineen. Streckerin joukot antautuivat 2. helmikuuta päättäen Stalingradin taistelun Neuvostoliiton voittoon.