Juri Sjomin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juri Sjomin
Juri Sjomin
Henkilötiedot
Koko nimi Juri Pavlovitš Sjomin
Syntymäaika 11. toukokuuta 1947 (ikä 77)
Syntymäpaikka Orenburg, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Seura
Seura Venäjä Lokomotiv Moskova
Tehtävä Päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1964
1965–1967
1968–1971
1972–1973
1974
1975–1977
1978–1980
Neuvostoliitto Spartak Oryol
Neuvostoliitto Spartak Moskova
Neuvostoliitto Dynamo Moskova
Neuvostoliitto FC Kairat Almaty
Neuvostoliitto Chkalovets Novosibirsk
Neuvostoliitto Lokomotiv Moskova
Neuvostoliitto FC Kuban Krasnodar
?(?)
Valmennusura
1983–1985
1986–2004
2005
2006
2007–2009
2009–2010
2010–2012
2013–2014
2014–2015
2015
2016–
Neuvostoliitto Pamir Dushanbe
NeuvostoliittoVenäjä Lokomotiv Moskova
Venäjä Venäjä
Venäjä Dynamo Moskova
Ukraina FK Dynamo Kiova
Venäjä Lokomotiv Moskova
Ukraina FK Dynamo Kiova
Azerbaidžan Gabala FK
Venäjä FK Mordovia Saransk
Venäjä FK Anži Mahatškala
Venäjä Lokomotiv Moskova

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Juri Pavlovitš Sjomin (ven. Юрий Павлович Сёмин, s. 11. toukokuuta 1947) on venäläinen jalkapallovalmentaja ja entinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja. Elokuusta 2016 lähtien hän on toiminut Lokomotiv Moskovan päävalmentajana.

Ura pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1964 Sjomin aloitti jalkapalloilijan uransa 16-vuotiaana koululaisena Neuvostoliiton kakkosdivisioonassa pelanneen Spartak Oryolin paidassa. Jo seuraavana vuonna Spartak Moskova hankki lupaavan juniorin riveihinsä ja Sjomin nousi nopeasti joukkueen tärkeiden hahmojen joukkoon. Hän pääsi historian kirjoihin ensimmäisenä spartakilaispelaajana, joka teki maalin Euro-otteluissa. Sjomin iski kaksi maalia OFK Belgradin verkkoon Cup-voittajien Cupin 1.kierroksella.

Sjomin siirtyi 1967 Spartakista arkkivihollisen Dynamo Moskovan riveihin. Dynamossa Sjomin voitti uransa ainoan pokaalin, Neuvostoliiton Cupin 1970. Hän jätti Dynamon 1971 ajauduttuaan riitoihin valmentajien kanssa. Tämän jälkeen Sjominin ura lähti alamäkeen ja hän lopetti 33-vuotiaana FC Kuban Krasnodarin paidassa 1980.

Meriitit pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Neuvostoliiton Cup: 1970

Ura valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sjomin ryhtyi valmentajaksi 1983 kun hänen entinen seuransa SKA-Pamir Dushanbe palkkasi Sjominin pelastamaan joukkueen putoamiselta Neuvostoliiton pääsarjasta. Sjomin onnistui tehtävässä ja hänestä tuli Tadžikistanin sosialistisen neuvostotasavallan kunniavalmentaja.

1986 Sjomin siirtyi Lokomotiv Moskovan päävalmentajaksi. Sjomin jäi Lokomotiviin peräti 18 vuoden ajaksi luotsaten joukkuetta sekä Neuvostoliiton että Venäjän sarjoissa. Sjominin ura Lokomotivissa huipentui Venäjän mestaruuteen 2002 ja 2004. Sjomin johdatti Lokomotivin voittoon myös neljästi Venäjän Cupissa. Eurokentillä parhaaksi saavutukseksi jäi kaksi välieräpaikkaa Cup-voittajien Cupissa 1998 ja 1999.

Kauden 2004 jälkeen Sjomin siirtyi Lokomotivista Venäjän maajoukkueen päävalmentajaksi. Hän ei kuitenkaan onnistunut johdattamaan Venäjää MM-kisoihin 2006 ja hän erosi tehtävistään syksyllä.

Marraskuussa 2005 Sjomin palasi Dynamo Moskovaan valmentajaksi. Menestystä ei kuitenkaan tullut ja Sjomin sai potkut marraskuussa 2006. Hän palasi seuraavana vuonna Lokomotiviin puheenjohtajan tehtäviin, mutta sai lähteä marraskuussa 2007 kehnojen tulosten vuoksi. 88 Joulukuussa 2007 Ukrainan liigassa neljäntenä majaileva FK Dynamo Kiova palkkasi Sjominin päävalmentajakseen. Sjominista tuli jo neljäs päävalmentaja kaudella 2007–08. [1] Huonojen tulosten vuoksi potkut olivat saaneet aiemmin Anatoli Demjanenko ja Oleh Lužnyi sekä terveydellisistä syistä oli eronnut Jožef Sabo.

Sjominin johdolla Dynamo Kiova voitti kaudella 2008/09 Ukrainan mestaruuden. UEFA Cupissa se eteni välieriin, joissa se koki tappion toiselle ukrainalaisseuralle FK Šah’tar Donetskille.

Kauden jälkeen Sjomin kertoi jättävänsä Dynamon ja palaavansa Venäjälle Lokomotiv Moskovan päävalmentajaksi. [2] Sjominin johdolla Lokomotiv sijoittui Venäjän liigassa kaudella 2009 neljänneksi ja 2010 viidenneksi. Kohtuullisesta menestyksestä huolimatta Lokomotiv antoi Sjominille potkut kauden 2010 jälkeen. Liigasijoituksen lisäksi seurajohto oli tyytymätön seuran putoamiseen Eurooppa-liigan karsinnoissa sveitsiläiselle kakkosdivisioonaseura FC Lausanne-Sportille. [3]

Joulukuun lopulla 2010 Sjomin palasi puolentoista vuoden tauon jälkeen FK Dynamo Kiovan valmentajaksi kesään 2012 ulottuvalla sopimuksella. [4] Sjominin johdolla Dynamo ei onnistunut kukistamaan FK Šah’tar Donetskia mestaruustaistelussa, vaan jäi toiseksi sekä kaudella 2010/11 että 2011/12. Kaudella 2012/13 sama meno näytti jatkuvan. Dynamon pudottua Donetskille Ukrainan cupissa sekä hävittyä Mestarien liigan lohkovaiheen avausottelussa Paris Saint-Germainille 4-1 sai seurajohto tarpeekseen ja erotti Sjominin syyskuun lopulla 2012. [5]

Toukokuussa 2013 Sjomin aloitti Azerbaidžanin valioliigassa pelaavan Gabalan päävalmentajana. [6] Sjominin johdolla Gabala sijoittui maan liigassa kolmanneksi ja cupissa toiseksi. Hän jätti tehtävänsä kauden jälkeen. [7] Toukokuun lopussa 2014 hänestä tuli Venäjän liigaan nousseen FK Mordovia Saranskin päävalmentaja. [8] Sjomin valmensi nousijajoukkueen kaudella 2014/15 liigassa kahdeksanneksi, mikä tiesi sarjapaikan säilymistä. Kauden jälkeen hän siirtyi FK Anži Mahatškalan päävalmentajaksi. [9] Joukkueen kausi alkoi kuitenkin erittäin heikosti ja kuusi pistettä kauden 10 ensimmäisestä ottelusta johtivat lopulta Sjominin lähtöön seurasta syyskuun lopussa 2015. [10]

Elokuussa 2016 Sjomin palasi Lokomotiv Moskovan päävalmentajaksi.[11] Kokenut Sjomin luotsasi Lokomotivin Venäjän Cupin loppuotteluun, jossa joukkue kukisti FK Ural Ekaterinburgin maalein 2–0.[12] Cupin mestaruus oli Sjominin uran viides ja ensimmäinen pokaali kahdeksaan vuoteen. Kaudella 2017/18 Sjomin johdatti Lokomotivin Venäjän liigan mestaruuteen 14 vuoden tauon jälkeen. Mestaruus oli Lokomotivin seurahistorian kolmas, ja kolmas myös edelliset mestaruudet vuosina 2002 ja 2004 voittaneelle Sjominille.[13]

Meriitit valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Venäjän mestaruus (3): 2002, 2004, 2018
    • Hopeaa (5): 1995, 1999, 2000, 2001, 2019
    • Pronssia (3): 1994, 1998
  • Venäjän Cup (6): 1996, 1997, 2000, 2001, 2017, 2019
  • Venäjän Supercup (3): 2003, 2005, 2019
  • Neuvostoliiton Cup
    • Hopeaa: 1990
  • Cup-voittajien Cup
    • Välierät (2): 1998, 1999
  • Ukrainan mestaruus: 2009
    • Hopeaa (3): 2008, 2011, 2012
  • Ukrainan Cup
    • Hopeaa: 2008

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]