Julius Freyberg

Julius (Julio) Freyberg (ven. Юлий Эдуардович Фрейберг, Juli Eduardovitš Freiberg; 7. maaliskuuta 1854 Grodno – ?) oli venäläinen kenraalimajuri, joka toimi Suomen santarmihallituksen päällikkönä ensimmäisen sortokauden aikana vuosina 1899–1905.

Freyberg kävi reaalikoulun Białystokissa, valmistui sotilastopografikoulusta vuonna 1876 ja palveli sen jälkeen armeijan sotilastopografikunnassa. Hän osallistui vuosien 1877–1878 Turkin sotaan. Myöhemmin hän kävi Nikolain yleisesikunta-akatemian ja yleni luutnantiksi 1877, kapteeniksi 1884, kaartinkapteeniksi 1887 ja everstiksi 1892. Freyberg oli rautatiesantarmipoliisihallinnon päällikkönä Minskissä vuosina 1898–1899 ja Harkovan–Tsaritsynin radalla vuonna 1899. Suomen santarmihallituksen päälliköksi hän tuli toukokuussa 1899. Hän sai kenraalimajurin arvon vuonna 1901. Suomen santarmihallinnolle annettiin vuonna 1903 asetuksella valtuudet suorittaa rikostutkimuksia, mutta nämä poliisivaltuudet kumottiin vuoden 1905 suurlakon jälkeen. Freyberg joutui poistumaan Suomesta suurlakon jälkeen, ja ennen lähtöään hän määräsi Suomen santarmihallituksen arkistot ja muun muassa kaikki aktivisteja koskeneet asiakirjat poltettaviksi.

Freyberg oli rautatiesantarmipoliisihallinnon päällikkönä Pietarissa vuosina 1906–1908 ja Moskovassa vuosina 1908–1913 ja Suomen rautateiden santarmipoliisihallituksen päällikkönä Helsingissä vuosina 1913–1917. Hänet vangittiin vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen yhteydessä Helsingissä. Freyberg vangittiin uudelleen vuonna 1921 yhdessä poikansa kanssa Butyrkan vankilaan Moskovassa mutta vapautettiin myöhemmin. Erään tiedon mukaan hän olisi kuollut nääntymällä nälkään.

Freyberg asui vuosina 1902–1903 Villa Toivolan huvilassa Helsingissä.