Juutalaiskielet

Juutalaiskielet on eri puolilla maailmaa elävien juutalaisyhteisöjen käyttämien, paikallisten kielten pohjalta muototuneiden kielimuotojen yhteisnimitys. Kielitieteellisesti juutalaiskielet ovat eri kieliryhmiin kuuluvia kieliä tai niiden murteita. Sosiolingvistiikan näkökulmasta ne voidaan yhdistää ryhmäksi, jolla on tiettyjä yhteisiä ominaisuuksia.

Juutalaiskieliä yhdistäviä piirteitä ovat juutalaisen uskonnon kielistä muinaishepreasta ja arameasta omaksutut rakenteelliset ilmiöt ja lainasanat sekä heprealaisen kirjaimiston käyttö. Valtaväestöltä omaksutut kielet ovat juutalaisyhteisöjen keskuudessa usein kehittyneet erillisiksi kieliksi tai murteiksi, joille on ominaista uskontoon ja kulttuuriin liittyvä terminologia sekä usein myös aikaisemmin puhutusta kielestä periytynyt substraattivaikutus.

Heprea ja aramea

Juutalaisten puhekieli Palestiinassa Raamatun syntyaikoina oli muinaisheprea, ja Raamatun vanhimmat kirjat on kirjoitettu hepreaksi. Hepreaa kirjoitettiin aluksi länsiseemiläisen aakkoskirjoituksen muinaisheprealaisella muodolla, mutta ensimmäisen vuosituhannen lopulla juutalaiset siirtyivät aramealaisten kehittämiin neliökirjaimiin. Aiemmin hallinto- ja yleiskielenä käytetty aramean kieli alkoi syrjäyttää hepreaa Israelin juutalaisten yleiskielenä Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen 500-luvulla eaa. Samalla hepreaan tuli vaikutteita arameasta, mikä näkyy myöhäisten Raamatun kirjojen kielessä. Palestiinan juutalaiset puhuivat hellenistisenä aikana myös laajalti kreikan kieltä. Raamatun heprea kuoli puhuttuna kielenä noin 200 eaa. jolloin sen oli korvannut aramean kieli tai niin sanottu Mišnan heprea, jossa oli eurooppalaisten kielten vaikutteita. Heprea kuoli kokonaan puhuttuna kielenä noin 200 jaa. kun juutalaiset joutuivat siirtymään Juudeasta muualle Palestiinaan.

Heprea säilyi juutalaisten kirjallisena pyhänä kielenä, ja juutalaiset käyttivät sitä kirjallisessa ilmaisussa 1800-luvulle asti. Silloin Eliezer Ben-Jehudan aloitteesta heprea elvytettiin nopeasti myös puhekielenä, ja se otettiin käyttöön Palestiinaan muuttaneiden juutalaisten yhteiseksi yleiskieleksi. Nykyheprea on kuitenkin monessa suhteessa hyvin erilainen kieli kuin muinaisheprea.

Juutalaiskielet

Historiansa aikana juutalaiset ovat käyttäneet puhekielenään omaa muunnelmaansa kunkin asuinmaansa paikallisesta kielestä; näitä kielellisiä variantteja on tapana kutsua juutalaiskieliksi. Juutalaiskielille on tyypillistä heprealaisen ja aramealaisen sanaston lisäksi se, että niitä kirjoitetaan heprealaisin kirjaimin, sekä se, että ne ovat usein säilyttäneet kielen vanhoja piirteitä.

• Juutalaisarabia syntyi 600-luvulla. Sitä käyttävät arabimaista kotoisin olevat juutalaiset.
• Juutalaisberberiä on puhunut osa Marokon, Algerian ja Tunisian juutalaisista (berberijuutalaiset).
• Juutalaisespanja eli ladino on Espanjasta 1400-luvulla karkotettujen sefardijuutalaisten kieli.
• Juutalaisitaliaa puhuttiin Italiassa keskiajalta lähtien.
• Karaiittien juutalaislahko on puhunut arabiaa ja kreikkaa. Itä-Euroopan karaiimeilla on oma karaiimin kielensä, joka kuuluu turkkilaisiin kieliin.
• Juutalaiskatalaania puhuivat Espanjan itäosista karkotetut juutalaiset.
• Juutalaiskreikkaa on puhuttu Kreikassa.
• Krymtšakin kieli on Krimin niemimaan krymtšakkien käyttämä krimintataarin variantti.
• Juutalaispersiaa käytettiin Iranissa ja Keski-Aasiassa.
• Juutalaisportugali oli Portugalista karkotettujen juutalaisten kieli.
• Juutalaisprovensaalia puhuttiin Ranskan eteläosissa.
• Juutalaisranskaa käytettiin keskiajalla Ranskan pohjoisosissa ja Reinin alueella.
• Juutalaissaksa eli jiddiš on aškenaasijuutalaisten kieli.
• Juutalaistadžikki on buharanjuutalaisten keskiajalta aina tähän päivään saakka puhuma kieli.
• Tatia puhuvat Kaukasian vuoristojuutalaiset.

Muun muassa jiddišillä, ladinolla, juutalaisarabialla ja juutalaispersialla on rikas uskonnollinen ja maallinen kirjallisuus. Uskonnollisissa teksteissä on enemmän heprean ja aramean vaikutusta. Karaiittien käyttämissä kielimuodoissa ei opillisista syistä ole Talmudin ajan heprean piirteitä, ja niissä on vähän aramealaisia lainoja. Eri kieliä puhuvien yhteisöjen välillä on vuosisatojen ajan ollut vilkkaita kontakteja, joiden avulla lainasanat ovat levinneet kielestä tai murteesta toiseen. Juutalaiskieliä on pitänyt koossa myös koko ajan jatkunut muinaisheprean ja vähemmässä määrin aramean taito.

Kirjallisuudessa juutalaiskielistä ja -murteista, varsinkin jiddišistä on käytetty termiä jargon (”sosiaali- tai ammattiryhmän murre, slangi”). Ne eivät kuitenkaan ole slangeja vaan kunkin kieliyhteisön kaikkia tarpeita palvelevia kielimuotoja. Toisaalta eräillä juutalaisryhmillä on ollut myös salakieliä, joita on käytetty, etteivät sivulliset ymmärtäisi. Tällaisissa salakielissä on usein paikallisen kielen rakenne, mutta paljon heprealaisia sanoja. Juutalaiskielistä on myös omaksuttu paljon lainasanoja muiden kielten slangeihin, murteisiin ja jopa kirjakieliin (esimerkiksi jiddišistä saksaan, puolaan, venäjään ja englantiin). Kielitieteen kannalta juutalaiskielet ovat kiinnostavia, koska ne ovat usein säilyttäneet kanta- ja kontaktikieltensä arkaaisia piirteitä.

Nykyään juutalaiskielet ja -murteet ovat katoamassa. Niiden puhujat siirtyvät Israelissa hepreaan ja diasporassa paikallisiin kieliin. Kielimuotojen tutkimus on keskittynyt Israelin, Yhdysvaltojen ja Ranskan yliopistoihin.

Lähteet

• Tapani Harviainen: Juutalainen kulttuuri. (toim. Tapani Harviainen & Karl-Johan Illman) Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6

Aiheesta muualla

• Jewish Language Research Website (englanniksi)