James Dean Bradfield

James Dean Bradfield
Henkilötiedot
Syntynyt	21. helmikuuta 1969 Pontypool
Ammatti	laulaja ja kitaristi
Muusikko
Aktiivisena	1990–
Tyylilajit	pop, rock
Soittimet	kitara
Yhtyeet	Manic Street Preachers
Levy-yhtiöt	Columbia Records
Aiheesta muualla
www.jamesdeanbradfieldofficial.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

James Dean Bradfield (s. 21. helmikuuta 1969, Pontypool) on walesilaisen Manic Street Preachers -yhtyeen laulaja ja kitaristi.

Nuoruus

Bradfield syntyi ja varttui Walesissa. Hän oli lapsena koulukiusattu pienen kokonsa ja nimensä vuoksi. Hänet on nimetty amerikkalaisnäyttelijä James Deanin mukaan. Bradfieldin isä olisi halunnut nimetä poikansa Clint Eastwood Bradfieldiksi, mutta perheen äidin ansiosta näin ei tapahtunut. Jamesilla oli koulukiusaamisesta huolimatta kolme erityisen läheistä ystävää: hänen serkkunsa Sean Moore, joka asui lapsuutensa Bradfieldeillä vanhempiensa eron jälkeen ja on Manic Street Preachersin rumpali, sekä tulevat yhtyetoverit Nicky Wire ja Richey James Edwards.

Manic Street Preachers

Bradfield tutustui The Clashiin jo varhain ja päätti ryhtyä rocktähdeksi. Hän oli nuorena lahjakas juoksija mutta hylkäsi urheilun musiikin viedessä mukanaan. Hän opetteli soittamaan kitaraa Guns N' Rosesin Appetite for Destructionin avulla ja pian hän jo toimi katusoittajana Cardiffin kaduilla. Tuolta ajalta on peräisin myös yhtyeen nimi; satunnainen koditon kutsui häntä "hulluksi katusaarnaajaksi" (manic street preacher). Pian myös Nicky Wire liittyi Bradfieldin seuraan soittamaan kaduilla. Yhtye alkoi muodostua kun Sean Moore taivuteltiin liittymään siihen ja basistiksi saatiin Miles "Flicker" Woodward. Richey James toimi tuohon aikaan yhtyeen keikkakuskina. Useiden eri nimikokeilujen ja Flickerin bändistä eroamisen jälkeen Richey astui kuvioihin ja nimi vakiintui Manic Street Preachersiksi. Yhtye alkoi soittaa rauhattomia keikkoja epämääräisissä paikoissa ympäri maata. Noina aikoina James mursi myös leukansa yritettyään puolustaa Richeytä McDonald'sissa tämän syntymäpäivänä eikä kyennyt laulamaan kahteen kuukauteen.

Yhtye alkoi levyttää ensimmäistä albumiaan 1990-luvun alkupuolella. Kolmannen julkaisun (The Holy Bible) aikoihin vuonna 1994 Bradfield alkoi kärsiä alkoholismista, joka paheni yhtyetoveri Richey Jamesin mystisen katoamisen myötä. Bradfield muutti Lontooseen ja yhtye päätti jatkaa ilman Richeyä. He äänittivät neljännen levynsä, Everything Must Go, joka menestyi ja nosti 'Manicsit' ensimmäistä kertaa suuren yleisön suosioon. Tämän jälkeen yhtye on julkaissut neljä studioalbumia ja jatkaa toimintaansa edelleen.

Bradfield on työskennellyt useiden artistien kanssa. Hän teki yhteistyötä Tom Jonesin kanssa tämän Reload-albumilla, Kylie Minoguen kanssa Impossible Princess -albumilla, Nicky Wiren veljen Patrick Jonesin kanssa levyllä Commemoration & Amnesia ja on remixannut kappaleen Inertia Creeps Massive Attackille. Vuonna 2003 Bradfield kirjoitti musiikin Patrick Jonesin näytelmään The War Is Dead, Long Live the War.

Sooloura

Manic Street Preachersin pitäessä pidempää taukoa musiikinteosta Bradfield julkaisi 24. heinäkuuta 2006 ensimmäisen soololevynsä nimeltään The Great Western. Se menestyi melko hyvin vähäisestä mediahuomiosta huolimatta ja oli ensimmäisellä myyntiviikollaan Britannian albumilistan sijalla 22. Suomessa levy ylsi virallisen listan 19. sijalle (vko 31/2006). Levyltä julkaistiin kaksi singleä. Ensimmäinen oli That's No Way to Tell a Lie, joka oli Britanniassa julkaisuviikollaan singlelistan 18, ja toinen An English Gentleman, joka nousi Britannian singlelistalla sijalle 31.

Yksityiselämä

Bradfield asuu nykyisin Lontoossa, mutta omistaa talon myös Cardiffin satama-alueella. Hän avioitui Mylene Halsallin kanssa Firenzessä, Italiassa 11. heinäkuuta 2004. 1990-luvun alussa Bradfield oli kihloissa lähes kaksi vuotta mutta suhde päättyi eroon vuonna 1993. Politiikassa Bradfield kannattaa sosialismia.

Tuotanto

Albumit

• The Great Western (24. heinäkuuta 2006)
• The Chamber: Original Motion Picture Soundtrack (2017)
• Even in Exile (2020)

Singlet

• That's No Way to Tell a Lie (10. heinäkuuta 2006)
• An English Gentleman (25. syyskuuta 2006)
• The Boy From the Plantation (2.heinäkuuta 2020)

Aiheesta muualla

• Virallinen kotisivu