Johannes Blaskowitz
| Johannes Blaskowitz | |
|---|---|
 Johannes Blaskowitz vuonna 1944 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. heinäkuuta 1883 Peterswalde, Itä-Preussi, Saksa |
| Kuollut | 5. helmikuuta 1948 (64 vuotta) Nürnberg, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1901–1945 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Kenraalieversti |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi tammenlehvin ja miekoin |
Johannes Blaskowitz (18. heinäkuuta 1883 Peterswalde, Itä-Preussi – 5. helmikuuta 1948 Nürnberg, Baijeri) oli Wehrmachtin kenraalieversti natsi-Saksan aikana.
Varhaiset vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Blaskowitz oli ammattisotilas jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Hän kävi kadettikoulua ja liittyi armeijaan vänrikkinä marraskuussa 1901. Hän palveli aluksi 18. jalkaväkirykmentissä, kunnes jatkoi upseerinopintoja Engersin sotakoulussa, armeijan lukiossa ja viimein sotakorkeakoulussa 1908–1911. Valmistuttuaan hän kuului hetken 17. husaarirykmenttiin, kunnes sai siirron 170. jalkaväkirykmenttiin. Kapteeniksi hänet ylennettiin helmikuussa 1914.[1]
Ensimmäinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ensimmäinen maailmansota
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä 22. heinäkuuta 1914 hän toimi 28. divisioonaan kuuluneen 111. jalkaväkirykmentti Markgraf Ludwig Wilhelmin[2] henkilöstöupseerina ja saman vuoden elokuusta komppanianpäällikkönä.[1] Tässä tehtävässä hän toimi vuoden. Tänä aikana hänen yksikkönsä osallistui taisteluihin länsirintamalla muun muassa Nancyssa, Lothringenissa, Arrasissa, Flanderissa ja Artoisissa sekä Lillessa.
Elokuussa 1915 Blaskowitz siirrettiin vasta perustetun Alpenkorpsin 2. Kuninkaallisen baijerilaisen jääkäriprikaatin 3. jääkärirykmenttiin vuoristojääkärikonekiväärikomppanian päälliköksi. Lokakuussa hänestä tuli pataljoonankomentaja samaan rykmenttiin. Alpenkorps taisteli lähinnä Serbiassa ja palasi Ranskaan keväällä 1916, jolloin Blaskowitz sai siirron esikuntatehtäviin aluksi X armeijakuntaan, sitten maavoimien pääesikuntaan ja lopuksi 75. reservinjalkaväkidivisioonaan. Esikuntatehtävien ohella Blaskowitz kävi eri sota- ja johtamistaidon kursseja joulukuusta 1916 sodan loppuun saakka.[1]
Sotien välinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Blaskowitz jäi esikuntaupseeriksi typistettyyn Reichswehriin. Majuriksi hänet ylennettiin 1922, everstiluutnantiksi 1926 ja everstiksi 1929. Kenraalikuntaan hän pääsi 1932. Vuotta myöhemmin hänet ylennettiin jo kenraaliluutnantiksi. 1935 seurasi ylennys täydeksi jalkaväenkenraaliksi ja vuotta myöhemmin hän sai Saksan toisen sotilaspiirin (Wehrkreis) komennon.[1] Maaliskuussa 1939 Hitler miehitti Tšekkoslovakian. Blaskowitz osallistui operaatioon 3. armeijan komentajana.
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Toinen maailmansota
Puolan offensiivissa Blaskowitz johti 8. armeijan sitomaan Poznańissa olleet puolalaiset joukot. Täällä hän antoi myös väliaikaisen vetäytymiskäskyn Adolf Hitlerin suureksi harmiksi, sillä Hitler katsoi kaiken vetäytymisen merkitsevän maanpetosta.
Kun Puola oli vallattu syyskuun lopulla 1939, Blaskowitz sai Puolan miehitysarmeijan päällikkyyden huolimatta aikaisemmasta riidasta Hitlerin kanssa. Hän sai jopa ylennyksen kenraalieverstiksi lokakuussa. Hän kuitenkin riitaantui myös SS:n ja Saksan poliisin johdon kanssa, sillä hän yritti estää näiden julmuuksia puolalaisia ja Puolan juutalaisia kohtaan. Hän myös lähetti SS:n käytöksestä varoittavan muistion Hitlerille. Muistio kulki virkateitse ylemmän kenraalin von Brauchitschin kautta, mutta katosi matkalla[3]. On mahdollista, että von Brauchitsch kadotti muistion suojellakseen toveriaan.
Blaskowitz osallistui myös taisteluun Ranskasta Pohjois-Ranskassa kesäkuussa 1940. Lokakuusta 1940 hän toimi 1. armeijan päällikkönä vuoden 1944 toukokuuhun asti, jolloin hänestä tuli armeijaryhmä G:n päällikkö. Syyskuussa hän joutui Führer-reserviin , mutta sai komennuksen samaan tehtävään jouluaattona. Alkuvuodesta 1945 Blaskowitz toimi armeijaryhmä H:n päällikkönä ja maalis–huhtikuun vaihteessa lyhyesti 25. armeijan päällikkönä. 7. huhtikuuta hän oli ”Hollannin linnakkeen” komentaja ja tässä tehtävässä hän toimi sodan loppuun asti.
Vuonna 1944 Blaskowitzin alaisia osallistui epäonnistuneeseen heinäkuun 20. päivän salaliittoon Hitleriä vastaan. Vaikka esimerkiksi Erwin Rommel joutui tekemään itsemurhan samanlaisten olosuhteiden vuoksi, Blaskowitz kuitenkin säästyi raskauttavilta epäilyiltä. Samana syksynä hän johti armeijaryhmä G:tä kenraali Gerd von Rundstedtin alaisuudessa. Vuoden 1945 alussa hän komensi miehitysjoukkoja Hollannissa.
Sodan lopun lähestyessä Blaskowitz antautui briteille 5. toukokuuta 1945. Hän joutui Nürnbergin oikeudenkäyntiin, epäiltynä pienemmän luokan sotarikoksista. Vuonna 1948 hän teki itsemurhan vankilassa Nürnbergissä. Huhun mukaan aikanaan SS:ään kuuluneet luottovangit olisivat tappaneet Blaskowitzin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Axis Briographical Site: Generaloberst Johannes Blaskowitz Luettu 7.1.2008
- ↑ Das Infanterie-Regiment Markgraf Ludwig Wilhelm (3. Badisches) Nr. 111
- ↑ Louis L. Snyder: Encyclopedia of the Third Reich, s. 29. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johannes Blaskowitz Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
