Kirkkopuistikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirkkopuistikko kulkee pohjoisesta etelään Vaasan kirkon molemmin puolin.
Kirkkopuistikkoa Vaasanpuistikon eteläpuolella.

Kirkkopuistikko (ruots. Kyrkoesplanaden) on yksi Vaasan ydinkeskustan puistokaduista. Etelä-pohjoissuuntainen, noin kilometrin mittainen katu katkeaa Vaasan kirkkokorttelin kohdalla Vaasanpuistikon ja Hovioikeudenpuistikon välillä ja jatkuu taas kirkon toisella puolella. Katu alkaa Pikkukadun kulmasta lähellä Onkilahden rantaa ja päättyy Kasarmikatuun Kasarmintorin kohdalla. Pikkukadun ohella muut poikkikadut ovat Museokatu, Kirjastonkatu, Hietasaarenkatu ja Hovioikeudenpuistikko sekä kirkon eteläpuolisella osuudella Vaasanpuistikko, Rauhankatu ja Kasarminkatu.

Vaasan kaupunginarkkitehti Carl Axel Setterbergin vuoden 1855 asemakaavaan suunnittelema viiden puistokadun kokonaisuus – Hovioikeudenpuistikko, Kauppapuistikko, Kirkkopuistikko, Korsholmanpuistikko ja Vaasanpuistikko – kuuluu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[1]

Merkittäviä rakennuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Vaasan keskuspuistikot ja palokadut Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.. Viitattu 1.10.2017.
  2. Kytölä, Anne: Vaasan Sähkön uusi toimitalo rakennettiin osittain meren päälle Nette, Vaasan Sähkön asiakaslehti. 1/2015. Arkistoitu 2.10.2017. Viitattu 1.10.2017.
  3. Vaasan kulttuuriympäristöselvitys, s. 103. Vaasan kaupunkisuunnittelu, 2010. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b c d e f g Öst, Susanne: Vaasan modernin arkkitehtuurin inventointi, s. 52. Vaasa: Pohjanmaan museo, 2010. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Haapalinna, Peku: Kaivojen kaupunki Vaasalaisia.info. 30.8.2007. Viitattu 2.10.2017.
  6. a b Leppäaho, Riina: Arvokkaita sisätiloja Vaasassa. Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2003. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.10.2017).
  7. Vaasan seudun kulttuurikohteet Vaasan ympäristöseura, Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 2.10.2017.