Tämä on lupaava artikkeli.

Florence Nightingale

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Florence Nightingale
Florence Nightingale kolmenkymmenen ikäisenä.
Florence Nightingale kolmenkymmenen ikäisenä.
Henkilötiedot
Syntynyt12. toukokuuta 1820
Firenze, Toscanan suurherttuakunta
Kuollut13. elokuuta 1910 (90 vuotta)
Lontoo, Englanti, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti sairaanhoitaja, tilastotieteilijä
Siviilisääty naimaton[1]
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Florence Nightingale, OM (12. toukokuuta 1820 Firenze, Toscanan suurherttuakunta – 13. elokuuta 1910 Lontoo, Englanti, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen sairaanhoitaja ja tilastotieteen pioneeri[1], joka tunnetaan modernin sairaanhoidon perustajana[2].

Nightingale ansioitui Krimin sodassa johtamalla Turkissa 38 sairaanhoitajasta koostunutta haavoittuneita sotilaita hoitaneiden vapaaehtoisten ryhmää. Myöhemmin hän osoitti laatimiensa tilastojen avulla, kuinka paljon ihmishenkiä ryhmä onnistui säästämään hoitamalla loukkaantuneita ammattitaitoisesti. Nightingale perusti vuonna 1860 Lontooseen sairaanhoitajia kouluttavan Nightingale Training School -oppilaitoksen (nykyisin Nightingale School of Nursing).

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nightingalen nuoruudenkoti Embley Park.

Nightingale syntyi toukokuussa 1820 Firenzessä. Hän sai nimensä Florence synnyinkaupunkinsa mukaan; Firenze on englanniksi Florence.[3] Hän oli varakkaaseen keskiluokkaan kuuluneen englantilaisen tilanomistajaperheen toinen tytär.[4] Hänen isänsä William Edward Nightingale ja äitinsä Frances Smith kiertelivät kaksi ensimmäistä avioliittovuottaan Eurooppaa. Esikoistytär Parthenope oli syntynyt Napolissa vuotta aiemmin.[1]

William Nightingale oli syntyjään Shore, mutta hän muutti sukunimensä, kun sai perinnön johon kuului tila Lea Hurst,[5]varakkaalta sukulaiseltaan Peter Nightingalelta. Perhe asui tyttöjen nuoruudessa varsinkin kesäaikaan Derbyshiren Lea Hurstissa, mutta William Nightingale osti perheen kodiksi Embley Parkin läheltä Hampshiren Romseya. Florence ja Parthenope saivat alkuun opetusta kotiopettajattarilta, mutta heidän Cambridgessa opiskellut isänsä otti vastuun pian itselleen. Isänsä opetuksessa Florence tutustui Eukleidekseen, Aristotelekseen, Raamattuun ja yhteiskunnallisiin asioihin. Usko oli merkittävä asia Nightingalen elämässä. Hänen vanhempansa olivat unitaareja, mutta äiti halusi tyttärilleen tavallisemman taustan, joten heidät kasvatettiin anglikaanisen kirkon jäseniksi.

Nightingale halusi 20-vuotiaana opiskella matematiikkaa, mihin hänen äitinsä ei aluksi suostunut, sillä alaa ei pidetty naiselle sopivana. Lopulta hänen vanhempansa suostuivat ohjaukseen, ja hänen ohjaajiinsa kuului muun muassa James Joseph Sylvester. Nightingale oppi muun muassa aritmetiikkaa, geometriaa ja algebraa, ja ennen siirtymistä sairaanhoitoalalle hän opetti matematiikkaa lapsille.[1] Nightingale kiinnostui pian hoitotyöstä,[3] mutta vuonna 1845 hänen vanhempansa olivat sairaalaharjoittelua vastaan. Sairaanhoitajan ammattia ei pidetty 1800-luvun puolivälissä sopivana hyvin koulutetulle naiselle, sillä sairaanhoitajat olivat kouluttamattomia ja heitä pidettiin karkeina, tietämättöminä ja taipuvaisina vapaisiin sukupuolisuhteisiin ja juopotteluun.[1]

Ura sairaanhoitajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Nightingale oli perhetuttaviensa kanssa matkustelemassa Euroopassa ja Egyptissä, hän pääsi tutustumaan sairaaloihin. Hän aloitti vuoden 1850 alussa harjoittelun Aleksandrian Vincent de Paulin instituutissa, joka oli katolisten ylläpitämä sairaala.[1] Samana vuonna Nightingale pääsi tutustumaan Theodor Fliednerin johtamaan Saksan Kaiserswerthissa sijaitsevaan diakonissalaitokseen.[4] Hänen vanhempansakin lopulta taipuivat, ja seuraavana vuonna Nightingale suoritti laitoksessa kolme kuukautta kestäneen koulutusjakson.[3]

Saksasta Nightingale muutti lähelle Pariisia Sisters of Mercyn ylläpitämään sairaalaan. Lontooseen hän palasi 1853 ja sai palkattoman työn Harley Streetillä olleen hienostonaisten sairaalan hoitajien esimiehenä.[1]

Krimin sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jerry Barrettin maalaus Nightingale ottaa Scutarissa vastaan haavoittuneita.

Krimin sota puhkesi 1854, ja pian sanomalehdet alkoivat kirjoittaa haavoittuneiden brittisotilaiden huonosta hoidosta. Nightingalen tuntenut sotaministeri Sidney Herbert pyysi tätä Turkkiin johtamaan hoitajaryhmää.[3] Nightingale saapui 38 hoitajan kanssa marraskuussa 1854 Konstantinopolin Aasian puoleiseen esikaupunkiin Scutariin.[1]

Turkin tilapäisissä sotilassairaaloissa työskenteli hoitajiksi soveltumattomia poikia ja eläkkeellä olevia vanhuksia. Vaikka lääkärit suhtautuivat Nightingaleen aluksi vihamielisesti, häntä kuitenkin pyydettiin apuun paljon haavoittuneita aiheuttaneen taistelun jälkeen.[4] Nightingale havaitsi, että sairaalat olivat huonosti organisoituja, ja järjesti hoitajia ja sotilaiden vaimoja puhdistamaan potilaiden vaatteita ja lakanoita sekä miehiä tyhjentämään ulostesäiliöitä. Lisäksi Nightingale pyysi jatkuvasti Herbertiltä uutta sairaalakalustoa, joita hankki myös omilla varoillaan.[6] Organisoinnin lisäksi Nightingale pyrki hoitamaan potilaita ja osallistumaan öisin sairaalan valvontaan. Hän saikin lempinimekseen ”Lady with Lamp” (suom. Nainen lampun kanssa), sillä hän kulki usein sairaalan käytävillä lamppu kädessä.[4]

Nightingalen kaavio sotilaiden kuolleisuudesta Krimin sodassa. Kiilojen pinta-ala keskipisteestä mitattuna vastaa kuolleiden määrää. Punainen osa edustaa haavoittuneina kuolleita, musta osa muihin syihin kuolleita sininen osa tauteihin kuolleita. Punainen kiila saattaa peittää mustan kiilan (esim. marraskuussa 1854). [1]

Kun Nightingale saapui Scutariin, sotasairaaloissa kuoli runsaasti potilaita sellaisiin sairauksiin kuin koleraan ja pilkkukuumeeseen. Sotilas kuolikin seitsemän kertaa todennäköisemmin sairaalassa kuin taistelussa. Nightingale kokosi Turkin sairaaloista ja niiden kuolleisuudesta merkittävää tilastotietoa. Hän havainnollisti tietojaan ympyrädiagrammilla, jota hän nimitti polaaridiagrammiksi. Hänen tilastojensa avulla pystyttiin osoittamaan, että sairaaloiden kuolleisuus oli suurimmillaan tammikuussa 1855, jolloin potilaista kuoli 60 prosenttia. Kuolleita oli yhteensä 3 168 eli yli kymmenesosa koko brittiarmeijan vahvuudesta. Kuolleisuus alkoi huippukuukaudesta vähetä, ja viemäröinnin asentamisen jälkeen se laski 2,2 prosenttiin.[1]

Nightingale matkusti Krimille ensimmäisen kerran toukokuussa 1855, jossa sairastui "Krimin kuumeeksi" kutsuttuun tautiin. Kyseessä oli todennäköisesti muun muassa maidon välityksellä levinnyt bruselloosielli Brucella-bakteerien aiheuttama infektiotauti, joka voi kroonistua hoitamattomana. Bruselloosiin ei ollut vielä kehitetty hoitoa, ja Nightingale joutui seuraavien 25 vuoden ajan usein vuoteenomaksi invalidisoivien kipujen takia.[7][8]

Krimin sota loppui maaliskuussa 1856, mutta Nightingale jäi Scutariin kunnes sairaalat voitiin sulkea. Hän palasi kotimaahansa juhlittuna sankarina elokuussa 1856.[7]

Englannissa Nightingale ei pystynyt enää jatkamaan sairaanhoitajan uraansa terveysongelmien vuoksi.[9]

Asiantuntija- ja vaikuttamistyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nightingale vuonna 1887.

Nightingale ehdotti armeijan terveydenhuoltoa tutkivan toimikunnan perustamista Intiassa 1857 puhjenneen sepoykapinan aikana ja keskusteli syyskuussa hankkeesta kuningatar Victorian ja prinssi Albertin kanssa[2]. Nightingale nimettiin toimikunnan asiantuntijaksi, ja armeijan lääkintäkoulu perustettiin vielä samana vuonna. Nightingalen kirjoittama laaja raportti brittiarmeijan terveydestä, taistelukelpoisuudesta ja sairaalajärjestelyistä julkaistiin vuonna 1858. Samaan aikaan hän tutustui kyselykaavakkeiden avulla englantilaissairaaloihin, joiden tila todettiin kyselyn perusteella ala-arvoiseksi. Nightingale julkaisi vuoden 1859 alkupuolella kirjan Notes on Hospitals, josta otettiin nopeasti kolme painosta ja jonka pohjalta sairaaloihin tehtiin monia parannuksia. Myöhemmin samana vuonna ilmestyi vielä kirja Sairaanhoidosta (Notes on Nursing, suomeksi WSOY 1938), joka tuli yleisesti käyttöön sairaanhoidon käsikirjana ja terveydenhuollon oppikirjana.[4]

Nightingalen työtä kunnioittamaan perustettiin Nightingale Fund ja aloitettiin rahankeräys. Keräysvarojen hallinnointi annettiin Nightingalen tehtäväksi. Hän käytti huomattavan osan lahjoitusvaroista perustaessaan vuonna 1860 sairaanhoitokoulun (Nightingale School of Nursing)[2], jossa annettiin opetusta myös kätilöille ja köyhäintalojen sairaanhoitajille. Koulu toimi Pyhän Thomasin sairaalan ja King’s College Hospitalin yhteydessä. Nightingale ei voinut terveysongelmiensa vuoksi ryhtyä koulun johtajaksi. Nightingale vaikutti muutenkin köyhäintalojen sairaanhoitoon. Tutkimus vuodelta 1866 paljasti, että köyhäintalojen sairashuoneet olivat heikkotasoisia ja niissä työskennelleet hoitajat olivat hoidokkeja, joilla ei ollut edellytyksiä sairaanhoidollisten tehtävien hoitoon. Seuraavana vuonna Lontoossa annettiin köyhäinhoitosääntö, joka oli kuitenkin pettymys Nightingalelle. Liverpoolista saatiin kuitenkin hiljalleen hyviä tuloksia oikeiden sairaanhoitajien käytöstä köyhäintaloissa, ja vuonna 1897 sallittiin köyhäintaloissa vain koulutettujen sairaanhoitajien työskentely.[4]

Nightingale tunnettiin osaavana asiantuntijana, ja häneltä pyydettiin neuvoja monissa terveydenhoidollisissa asioissa. Hän oli sairaanhoidon virallinen asiantuntija muun muassa Yhdysvaltain sisällissodassa 1861–1865 ja Saksan–Ranskan sodassa 1870–1871. Vuonna 1892 Nightingale oli suunnittelemassa Buckinghamshiressa niin kutsuttua ”terveydenhoidollista ristiretkeä”. Sen yhteydessä lähetettiin köyhän väen avuksi asiantuntijoita, jotka opastivat puhtauteen, tuuletukseen, viemäröintiin ja desinfiointiin liittyvissä asioissa.[4]

Nightingale kirjoitti myös naisten oikeuksista vaatien kirjassaan Suggestions for Thought to Searchers after Religious Truths (1860), että naisten työuran hankkimista haittaavat esteet pitää poistaa. Kirja vaikutti osaltaan filosofi John Stuart Milliin, joka kirjoitti aiheesta teoksessaan Naisen asema.[9]

Nightingale valittiin 1874 American Statistical Associationin kunniajäseneksi, ja kuningatar Viktoria myönsi 1883 hänelle Royal Red Crossin. Edvard VII valitsi Nightingalen ensimmäisenä naisena ansioritarikunnan jäseneksi vuonna 1907.[1]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nightingale kuoli elokuussa 1910, ja hänet haudattiin lähelle Embley Parkia Pyhän Margaretin kirkkoon. Hän oli koko ikänsä naimaton, sillä hän uskoi, että Jumala oli tarkoittanut hänen pysyvän naimattomana.[1] Nightingalella oli kuitenkin ollut kosijoita, muun muassa runoilija ja poliitikko Richard Monckton Milnes.[9]

Merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arthur George Walker, Florence Nightingalen patsas, 1915. Waterloo Place, Lontoo.

Nightingalen merkitys sairaanhoitajien koulutuksen uudistajana ja hoitajien ammatillisen aseman kohottajana on suuri. Ammatti oli vielä 1800-luvun puolivälissä useimmissa maissa aliarvostettu. Theodor Fliednerin, Valérie de Gasparinin, Nightingalen ja muiden uranuurtajien ansiosta sairaaloihin alettiin vuosisadan aikana saada osaavaa henkilökuntaa. Nightingalen asema sairaanhoitajien hoidon tason kohottajana ja ammatillisen aseman vakiinnuttajana on kaikista uranuurtajista merkittävin.[4] Hänen ajatuksensa muuttivat yhteiskuntaa ja erityisesti hoitotyötä. Nightingalen kokonaisvaltainen näkemys ihmisen sekä fyysisestä että psyykkisestä terveydestä oli aikaansa edellä, ja monet innostuivat hoitotyöstä hänen esimerkkinsä ja maineensa innoittamana.[10]

Nightingale on saanut urastaan monia kunnianosoituksia. Kansainvälinen sairaanhoitajaliitto viettää Nightingalen syntymäpäivänä Kansainvälistä sairaanhoitajapäivää.[11] Punaisen Ristin kansainvälinen komitea perusti vuonna 1912 Florence Nightingale -mitalin, jota se myöntää joko rauhan tai sodan aikana sairaiden hoitamiseen omistautuneille sairaanhoitajille.[12] Lontooseen perustettiin vuonna 1982 Florence Nightingale -museo.[13]

Kuningatar Elisabethin valtakauden 60-vuotisjuhliin vuonna 2014 valmistuneissa vaunuissa on kansainyhteisön ja Ison-Britannian historiaa. Vaunuista löytyy mm. palanen Florence Nightingalen yöpaidasta.

Nightingalen merkitystä kuvaa se, että Kuningatar Elisabethin käyttöön vuonna 2014 luovutetuissa vaunuissa on palanen Florence Nightingalen yöpaitaa. Vaunuja käytettiin myös Kuningas Charlesin kruunajaisissa toukokuussa 2023.[14]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l J. J. O’Connor ja E. F. Robertson: Florence Nightingale MacTutor. 10/2003. School of Mathematics and Statistics, University of St Andrews, Scotland. Arkistoitu 2.5.2016. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Florence Nightingale - Homecoming and legacy | Britannica www.britannica.com. Viitattu 18.1.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Florence Nightingale (1820–1910) BBC History. BBC. Viitattu 19.9.2011. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h Forsius, Arno: Florence Nightingale – sairaanhoidon ja terveydenhuollon uudistaja saunalahti.fi. Arkistoitu 18.9.2011. Viitattu 19.9.2011.
  5. ↑ Pleasley Parish Council (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ The Crimean War Lontoo: Florence Nightingale Museum. Arkistoitu 14.8.2011. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)
  7. ↑ a b Florence Nightingale | Biography & Facts | Britannica www.britannica.com. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
  8. ↑ archive.ph archive.ph. Viitattu 19.1.2023.
  9. ↑ a b c Florence Nightingale Spartacus Educational. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)
  10. ↑ Old Age Lontoo: Florence Nightingale Museum. Arkistoitu 31.12.2010. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)
  11. ↑ International Nurses Day Kansainvälinen sairaanhoitajaliitto. Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Florence Nightingale Medal 1.11.2010. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)
  13. ↑ The Florence Nightingale Museum Trust Florence Nightingale -museo. Arkistoitu 14.8.2011. Viitattu 20.9.2011. (englanniksi)
  14. ↑ Tuomaala, Erja: Kuningas Charles matkaa kruunajaisiin kaksilla rattailla – meno- ja paluumatkalla eri vaunut, katso video Yle Uutiset. 10.4.2023. Viitattu 11.4.2023.
  15. ↑ Order of Merit (O.M.) Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 12.5.2023. (englanniksi)
  16. ↑ About the Royal Red Cross UK Parliament. 2023. Viitattu 12.5.2023.
  17. ↑ Page 3185 | Issue 27677, 17 May 1904 The Gazette. 17.5.1904. Viitattu 12.5.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Moberg, Åsa: Florence Nightingale: Ihminen myytin takana. (Suomentanut Susanna Tuomi-Giddings) Helsinki: Fioca, 2012. ISBN 978-951-8944-46-4
  • Nightingale, Florence: Sairaanhoidosta. (Suomentanut Aune Brotherus) Porvoo: WSOY, 1938.
  • Tuulio, Tyyni: Florence Nightingale: Nykyaikaisen sairaanhoidon luoja. Porvoo: WSOY, 1937.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Florence_Nightingale&oldid=22465017”