Epilä
| Epilä | |
|---|---|
 |
|
| Kaupunki | Tampere |
| Suuralue | Lounainen suuralue |
| Suurpiiri | Raho |
| Koordinaatit | |
| Osa-alueet | Winterin alue |
| Postinumero(t) | 33270 |
| Lähialueet | Epilänharju, Hyhky, Kaarila, Rahola |
Epilä on kaupunginosa Tampereella. Alue rajoittuu pohjoisessa Tampere-Pori-rataan ja Lielahteen, idässä Hyhkyn Vaakonkatuun, lännessä Raholaan sekä etelässä Kaarilaan.
Epilässä on ollut pysyvää asutusta 1500-luvulta lähtien. Nykyisellä Winterin alueella selvennä sijainnut Epilä mainitaan vuoden 1540 maakirjassa Pirkkalan pitäjän Tohlopin kylään kuuluneena talona, jonka omisti tuolloin Heikki Epi. Nimi pohjautuu mahdollisesti ruotsalaiseen miehennimeen Ebbe. Vuosina 1759–1836 Epilä oli Harjun kappeliseurakunnan kappalaisen virkatalo.[1] Alueella on ollut Kaarilan kartanon laidunmaita. Suomen sisällissodan aikana maalis-huhtikuussa 1918 Epilässä käytiin ankaria taisteluja; Aatto Koivusen komentama punakaarti voitti ruotsalaisen eversti Hjalmarsonin johtamat valkoiset useaan otteeseen. Ankarin hyökkäystaistelu käytiin 26. maaliskuuta 1918.
Tampere–Pori-radan valmistuttua vuonna 1895 avattiin Epilän rautatieasema,[2] jonka ympäristöön alkoi kehittyä uusi asunto- ja teollisuusalue. Näin talonnimestä oli tullut alueennimi. Epilän alue siirrettiin muiden Tampereen läntisten esikaupunkialueiden mukana siihenastisesta Pohjois-Pirkkalasta Tampereen kaupunkiin vuoden 1937 alussa. Epilän, Kaarilan ja Hyhkyn kaupunginosien yhteinen asemakaava vahvistettiin vuonna 1953.[1] Epilän seisake poistettiin käytöstä vuonna 1979, oltueen henkilöliikenteen käytössä avaamisestaan tuohon asti.[2]
Valtaosan 1900-lukua Epilä oli teollisuusvaltainen alue, mutta nykyään se on lähinnä pientalovaltainen asuinalue[3]. Teollisuusajalla Epilässä toimivat mm. Uusi Kivipaino Oy ja Winterin maalitehdas.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet (= Tampereen museoiden julkaisuja, ISSN 1237-5276; 51). Tampere: [Tampereen kaupunki], 1999. ISBN 951-609-105-9 (nidottu). Sivut 229–230
- ↑ a b Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat. 2. painos. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3. Sivut 117–118
- ↑ Ympäristöuutiset - Juttuarkisto (arkistoitu)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Epilä Wikimedia Commonsissa
