Eil ja Eilf
| Eil, Eilf | |
|---|---|
 Eilf-vaunu uudessa vihreässä värityksessä. |
|
Perustiedot |
|
| Tyyppi | lähiliikennevaunu |
| Liikennöitsijä | VR |
| Valmistaja | VR Pasilan konepaja |
| Lukumäärä | 49 (Eil), 8 (Eilf) |
| Valmistusvuodet | 1982–1987 |
| Peruskorjattu | 2003–2005 |
| Romutettu | 33 (Eil), 4 (Eilf) |
| Numerointi | 25001–25049 (Eil), 25201–25208 (Eilf) |
| Istumapaikkoja | 113 (Eil), 93 (Eilf) |
Tekniset tiedot |
|
| Huippunopeus | 140 km/h /160 km/h |
| Paino | 42,5 t |
| Pituus | 26 400 mm |
| Leveys | 3 066 mm |
| Korkeus | 4 130 mm |
| Pyörästön pituus | 2 500 + 19 000 mm |
| Telit | Minden-Deutz |
 Sisäkuva Eil-vaunusta. |
|
Eil ja Eilf ovat VR:n antamat kalustosarjatunnukset 1980-luvulla valmistetuille lähiliikennevaunuille. VR Pasilan konepaja valmisti 50 Eil-lähiliikennevaunua ja seitsemän Eilf-konduktöörivaunua vuosina 1982–1987. Eil- ja Eilf-vaunut tehtiin korvaamaan viimeisetkin puuvaunut pääkaupunkiseudun ruuhkaliikenteessä 1980-luvun loppuun mennessä. Vaunut olivat väritykseltään alun perin punavalkoisia, mutta ne muutettiin VR:n uuden yritysilmeen myötä vihervalkoisiksi vuodesta 2011 alkaen.
Lähiliikennevaunujen ovien sijoittelu ja ovijärjestelmät ovat sellaisia, että matkustajien nousu junaan ja poistuminen junasta on nopeaa, vaivatonta ja mahdollisimman väljää. Vaunuissa on kummallakin puolella kaksi ovea sijoiteltu keskelle samalla lailla kuin Sm1- ja Sm2-sähkömoottorijunissakin. Vaunuja käytettiin ennen pääasiassa ruuhka-ajan veturivetoisissa junissa. 19. kesäkuuta 2017 kuitenkin lähiliikennevaunut korvattiin Sm2-yksiköillä. Eil- ja Eilf-vaunuista koottuja junia ajettiin pääosin Riihimäeltä ja Kouvolasta Helsinkiin ja päinvastoin. Kesän 2017 jälkeen kyseiset junat ajetaan kolmella Sm2-yksiköllä. Yhdessä junassa oli aina yksi Eilf-vaunu, joka oli sijoitettu junan keskelle ja toimi lipunmyyntivaununa. Kesällä 2017 lippujen myynti junissa loppui.
Eil-vaunut ovat tavallisia lähiliikennevaunuja. Niissä on 113 istumapaikkaa istumajärjestyksessä 2+3. Kummallakin puolella vaunua on kaksi sähkötoimista pariovea. Eilf-vaunut ovat muuten täysin Eil-vaunujen kaltaisia, mutta niissä on konduktööriosasto ja siksi vain 93 istumapaikkaa, sekä lisäksi Eilf-vaunuissa on sininen lipunmyynnistä kertova kylkiraita. Molemmat vaunusarjat on saneerattu 2000-luvun alussa. Saneerauksessa niiden vanhat paineilmakäyttöiset haitari- ja pariovet vaihdettiin nykyaikeisempiin sähkökäyttöisiin parioviin ja vaunut varusteltiin 160 km/h nopeutta varten. Lisäksi Eilf-vaunuihin liimattiin suuret lipunmyyntiosastosta kertovat tarrat oviin. Eil- ja Eilf-junien käyttö loppui käytännössä kokonaan 19.6.2017 voimaan tulleiden aikataulujen myötä. Vaunut palasivat säännölliseen liikenteeseen 27.1.2020 alkaen Kouvolan ja Helsingin välisinä Z-junina kahdessa eri vuorossa arkipäivisin[1][2].
Suunnittelu ja rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaunujen pääsuunnittelu toteutettiin rautatiehallituksen koneteknillisessä toimistossa. Sisustuksen suunnittelussa toimi lisäksi konsulttina sisustusarkkitehti Pentti Hietanen. Sähköjärjestelmän suunnittelusta vastasi rautatiehallituksen sähköteknillinen toimisto konsulttinaan Strömberg Oy.
Vaunu muistuttaa ulkonäöltään normaalia sinistä päivävaunua. Huomattavimpana erona leveät paineilmatoimiset sivuovet jakavat vaunun kolmeen osastoon. Lisäksi eteisen ja keskiosaston lattia suunniteltiin 80 millimetriä normaalia vaunun lattiatasoa matalammaksi vaunuun pääsyn helpottamiseksi. Sisustuksessa huomioitiin vaunun mahdollinen käyttö sekä lähi-, että kaukoliikenteessä suunnittelemalla istuimet molempiin tarkoituksiin soveltuviksi.
Vaunuissa on suora sähkölämmitys, jota varten ikkunoiden alla ja eteisen porrassyvennyksissä on lämpöpatterit, joiden yhteinen teho on 19,5 kW. Ilmanvaihdon tarvitsema raitisilmamäärä otetaan vaunun sisäänkäyntiovien yläpuolelta säleikköjen kautta, suodatetaan, lämmitetään tarvittaessa ja puhalletaan osastoihin ja eteiseen rei'itetyn katon kautta. Lämmitysenergian säästämiseksi on ulkolämpötilan laskiessa yhä suurempi osa tuuletusilmasta kiertoilmaa. Tuuletuksen tehokkuus riippuu myös matkustajamäärästä, jonka tieto saadaan vaunun kuormajarrusta. Koska vaunua käytetään pääasiassa ruuhka-aikana, on vaunun lämpötila seisonnan aikana vain +10 °C. Kun matkalämmitys kytketään, toimivat kaikki lämmityslaitteet täydellä teholla kunnes +20 °C saavutetaan.
Vaunun sähkölaitteet on sijoitettu vaunun sisällä olevaan komeroon säävaikutusten vähentämiseksi. Rungon alla sijaitsevat vain paristo ja muuntaja. Vaunu saa sähköenergiansa veturista 1 500 voltin johdon kautta. Vaunumuuntajassa se muunnetaan 220 voltiksi, joka on lämmityslaitteiden ja puhaltimien käyttöjännite. Pariston nimellisjännite on 110 volttia. Tällä jännitteellä toimivat kaukokäyttölaitteisto, luistonestolaitteisto, valaistus sekä ovien, lämmityksen ja tuuletuksen ohjaus. Kuulutuslaitteiden jännite on 24 volttia. Vaunun valaistusta ja lämmitystä voidaan etäohjata UIC-viestikaapelin avulla mistä tahansa junarungon lähiliikennevaunusta.
Tulevaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosien 2020–2021 aikana on tarkoitus romuttaa 35 Eil-vaunua ja 5 Eilf-vaunua.[3] Ensimmäiset vaunut romutettiin syksyllä 2020. Romutetut vaunut olivat Eil 25042 ja Eilf 25202. Toukokuuhun 2021 mennessä romutukseen oli viety yhteensä 33 Eil-vaunua ja 4 Eilf-vaunua.[4][5] Eil 25041 siirrettiin kesäkuussa 2021 Kuopioon Pelastusopiston harjoituskäyttöä varten.[6][7]
Teknisiä tietoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leveys: 3,066 metriä
- Korkeus: 4,13 metriä
- Pituus: 26,4 metriä
- Paino: tyhjänä 42–44 t
- Telit: Minden-Deutz
- Suurin rakenteellinen nopeus: 140 km/h, muutostöiden jälkeen 160 km/h
- Istumapaikkoja: 113 (konduktöörivaunuissa 93)
Valmistusvuodet (numerot)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1982 (Eil 25001–25011, Eilf 25201)
- 1985 (Eil 25012–25013, Eilf 25202–25204)
- 1986 (Eil 25014–25038)
- 1987 (Eil 25039–25050, Eilf 25205–25207)
Eil 25050 muutettiin myöhemmin Eilf-vaunuksi 25208.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pölhö, Eljas – Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto / Finnish Motive Power 1.1.1996. Määritä julkaisija! ISBN 91-7266-133-X Suomi/Englanti
- Kolho, Olli: Uusi sähköliikenteen vaunu valmistumassa. Rautatieliikenne, 1981, nro 10, s. 20–21.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Julia - Junaliikenteen havaintojärjestelmä juliadata.fi. Viitattu 28.1.2020.
- ↑ Julia - Junaliikenteen havaintojärjestelmä juliadata.fi. Viitattu 28.1.2020.
- ↑ VR kierrättää vain liikennekelvotonta junakalustoa 8.12.2020. VR Group. Viitattu 6.2.2021.
- ↑ Tasoristeys 4/2020 Resiina-lehti. Viitattu 6.2.2021.
- ↑ Tasoristeys 1/2021 Resiina-lehti. Viitattu 15.5.2021.
- ↑ Tasoristeys 2/2021 Resiina-lehti. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ Harjoitusalue sai matkustajavaunun onnettomuuksien harjoittelua varten 23.6.2021. Pelastusopisto. Viitattu 7.11.2021.