Brasilian jalkapallo

Brasilian presidentti Lula ja Ronaldinho Wembley Stadiumilla.

Jalkapallo on Brasilian ylivoimaisesti suosituin urheilulaji. Brasilian jalkapallon isänä pidetään brasialais-brittiläistä Charles Milleriä, joka matkusteltuaan Englannissa ryhtyi opettamaan jalkapalloa paikallisille, muun muassa São Paulon brittiläiselle yhteisölle, jonka pääurheilulaji oli siihen saakka ollut kriketti. Miller kokosi São Pauloon jalkapallon harrastajia ja oli vuosisadan alussa perustamassa Campeonato Paulista -sarjaa, São Paulon osavaltion mestaruussarjaa. Brasiliassa on eri laskutapojen mukaan 13–30 miljoonaa jalkapallon harrastajaa.

Brasilia on yksi maailman parhaista jalkapallomaista ja maa on FIFA-rankingin kärkipäässä. Brasilialaisia jalkapalloammattilaisia pelaa kaikissa tärkeimmissä sarjoissa Euroopassa, Amerikassa ja Aasiassa. Kuuluisimpia brasilialaispelaajia ovat muun muassa Neymar, Kaká, Ronaldinho, Pelé, Ronaldo, Roberto Carlos, Rivaldo, Cafu ja Garrincha.

Brasilian jalkapalloa hallinnoi Brasilian jalkapalloliitto, Confederação Brasileira de Futebol (CBF).

Historia

Lajin rantautuminen ja leviäminen

Charles Miller, jota pidetään brasilialaisen jalkapallon alullepanijana.

Ennen jalkapalloa Brasilian suosituin laji oli kriketti. Jalkapallo saapui Brasiliaan 1894 Charles Millerin tuomana. Miller oli suorittanut tutkinnon Southamptonissa, valmistuen jalkapalloilijaksi. Hänen isänsä oli skottilainen rautatieinsinööri Santoksen kaupungissa. Rio de Janeiroon jalkapallon toi 1901 Oscar Cox. Cox järjesti ensimmäisen ottelun, johon osallistui muitakin kuin brittiläiseen yhteisöön kuuluvia henkilöitä. Vaikka jalkapallo ei ollut aluksi kovinkaan suosittu, laji levisi nopeasti: ensimmäinen joukkue perustettiin jo 1900 Rio Grandessa saksalaisten siirtokunnassa. Vuonna 1902 Miller kirjoitti kirjeen, jossa sanoi, että lähes jokaisella kylällä on jo oma joukkueensa. Rion ensimmäinen jalkapalloseura oli Fluminense, joka oli kaupungin valkoisen eliitin joukkue.

Brasiliassa oli paljon mustia orjia, joita oli tuotu maahan 1800-luvun aikana noin 3,5 miljoonaa. Ensimmäinen riodejaneroilainen joukkue, johon myös mustaihoiset pääsivät, oli Bangu Atlético Clube, jonka perustettiin kangastehtaan ympärille, johon pääsi myös tehtaan työntekijät. Myöhemmin mulatit pääsivät myös suurempiin seuroihin, esimerkkeinä mm. Arthur Friedenreich ja Carlos Alberto, joka oli Fluminensen ensimmäinen mulattipelaaja. Kuitenkin suurempien seurojen piirissä pyrittiin pitämään jalkapallo eliitin urheilulajina: tämän takia brasiliassa jalkapallo säilytti pitkään amatöörimäisyyden, joka kielsi maksamasta pelaaijlle palkkaa, joka johti, että köyhemmillä ei ollut varaa. Varsinaisen läpimurron jalkapallon tekemisestä koko kansan lajiksi teki portugalilaiset. He perustivat Vasco da Gaman, johon he keräsivät parhaimpia kykyjä kaupungin sarjoista riippumatta ihonväristä. Myöhemmin Vasco da Gama hyväksyttiin samaan sarjaan muiden suurseurojen kanssa ja portugalilaiset rakennuttivat sen hetkisen Brasilian suurimman jalkapallostadionin, São Januárion. Amatööriys loppui 1930-luvulla, kun brasilialaisten oli aloitettava maksamaan pelaajilleen, jotta he eivät lähtisi pelaamaan Eurooppaan.

Kansainvälistä menestystä ja kotikisojen pettymys

Brasilian jalkapallomaajoukkueen syntymähetkenä pidetään vuotta 1914 ja ottelua Exeter Cityn sekä Rio de Janeiron ja São Paulon parhaimpia pelaajia vastaan. Brasilia voitti ottelun 2–0. 1919 Brasilia voitti jalkapallon Etelä-Amerikan mestaruusturnauksen, joka nosti Arthur Friedenreichin suureen suosioon. Brasilia osallistui sekä vuosien 1930 että 1934 maailmanmestaruuskilpailuihin, mutta ei saavuttanut menestystä. Vuonna 1938 Ranskan MM-kilpailuissa Brasilia saavutti pronssia: joukkueen suuria tähtiä olivat Domingos ja Leônidas. Erityisesti Leônidas herätti huomiota eurooppalaisissa urheilutoimittajissa ja hän voittikin kilpailujen maalikuninkuuden. 30-luvulla kehiteltiin myös sana futebol, joka erotti lajin brittiläisestä footballista.

”	Jokaisella maalla on oma parantumaton traumaattinen kansallinen katastrofinsa, jotain Hiroshiman kaltaista. Meidän katastrofimme, meidän Hiroshimamme, oli tappio Uruguaylle vuonna 1950.	”
– Nelson Rodrigues.

Vuoden 1950 maailmanmestaruuskilpailut päätettiin pitää Etelä-Amerikassa, sillä toinen maailmansota oli runnellut Eurooppaa. Brasilia sai tehtäväkseen järjestää turnauksen. Brasiliaan rakennettiin maailman suurin stadion, Maracanã, Rio de Janeiroon. Stadionin kapasiteetti oli 183 000, kun Hampden Parkin, joka oli ennen Maracanãa suurin, kapasiteetti oli 140 000. Turnauksessa ei ollut varsinaista loppuottelua, mutta ottelua Brasilian ja Uruguayn välillä pidetään turnauksen loppuotteluna, sillä se ratkaisi maailmanmestaruuden. Loppuottelua seurasi noin 200 000 ihmistä ja Uruguay voitti ottelun 1–2. Ottelusta on kirjoitettu useita kirjoja ja ottelu oli viimeinen, jossa Brasilia pelasi valkoisissa pelipaidoissaan.

Kolme mestaruutta

Garrincha vuoden 1962 MM-kilpailuissa.

Sveitsin MM-kilpailuissa 1954 Brasilia putosi puolivälierissä Unkaria vastaan. Brasilia voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa 1958 Ruotsin MM-kilpailuissa. Joukkueessa pelasi tällöin mm. Garrincha, Pelé ja Zito. Vuoden 1958 MM-kilpailussa Garrincha ja Pelé pelasivat ensimmäisen kerran samassa ottelussa voitokkaassa ottelussa Neuvostoliittoa vastaan: myöhemmin Brasilia ei koskaan hävinnyt, kun Garrincha ja Pelé pelasivat samaan aikaan kentällä. Brasilia uusi mestaruutensa neljä vuotta myöhemmin Chilen MM-kilpailuissa. Chilessä 21-vuotias Pelé, jota pidettiin jo tuolloin maailman parhaana hyökkääjänä, loukkaantui, mutta Garrincha johdatti Brasilian voittoon. Englannin MM-kilpailuissa 1966 Brasilia putosi jo alkulohkossaan.

1970-luvulla Brasiliaa hallitsi sotilasjuntta. Juntta rakensi ympäri Brasiliaa isoja jalkapallostadioneita: vuonna 1978 Brasiliassa oli viisi yli 100 000 katsojan stadionia ja 27 yli 45 000 katsojan stadionia. 70-luvulla Brasiliassa pelattiin myös autopalloa, peliä jossa pelaajat pelasivat autoilla toisiaan vastaan ja pelivälineenä oli halkaisijaltaan yli metrin mittainen pallo. Rion suurimmat seuratkin perustivat omat autopallojaostonsa ja perustivat lajille oman sarjan.

1970-Meksikon MM-kilpailuissa Brasilia saavutti historiansa kolmannen mestaruuden. Brasilia selvitti alkulohkonsa tappioitta ja voitti puolivälierissä Perun ja välierissä Uruguayn. Loppuottelussa Brasilia voitti puolustusvoittoisen Italian 4–1 Pelén tehdessä kaksi maalia. Brasilia voitti näin omakseen Jules Rimet -pokaalin, joka tosin varastettiin 1983.

24 vuotta ilman maailmanmestaruutta

Saksan MM-kilpailuissa 1974 Brasilia oli menettänyt useita viime kilpailujen mestarijoukkueen pelaajia. Brasilia ei kärsinyt tappioita alkulohkossaan ja selvisi myös jatkolohkostaan pronssiotteluun häviten vain Alankomaille. Pronssiottelussa Puola yllätti brasilialaiset ja voittivat ottelun 1–0. Neljä vuotta myöhemmin Argentiinan MM-kilpailuissa Brasilia selvitti itsensä jälleen jatkolohkoon, mutta hävisi sen Argentiinalle maalieron turvin. Pronssiottelussa Brasilia voitti Italian 2–1 Franco Causion ja Dirceun maaleilla; näistä jälkimmäinen oli turnauksen paras brasilialainen jalkapalloilija.

Italian MM-kilpailuissa 1982 Brasilian pelaamista pidetään sen historian luovimpana ja älykkäimpänä. Joukkueessa pelasivat mm. Sócrates, Falcão ja Zico. Brasilia kuitenkin tippui jatkosta hävittyään jatkolohkossaan Italialle 3–2.. 1986 Meksikon toisissa MM-kilpailuissa Brasilia voitti alkulohkonsa kaikki ottelut, mutta hävisi puolivälierissä Ranskalle rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Italian MM-kilpailuissa neljä vuotta myöhemmin Brasilia voitti jälleen alkulohkonsa kaikki ottelut, mutta hävisi Argentiinalle neljännesvälierissä 1–0.

Kaksi mestaruutta ja tappio loppuottelussa

Vuonna 1998 järjestettiin Ranskan MM-kilpailut, jossa isäntäjoukkue voitti loppuottelussa Brasilian 3–0. Ennen ottelua joukkueen tähtipelaaja Ronaldo oli saanut sairauskohtauksen, jota pidetään yhtenä syynä miksi Brasilia hävisi ottelun.

Erityispiirteitä

Brasilialaisilla pelaajilla on usein pelaajanimi, joka voi kuvata hänen ammattiaan, ulkonäköään tai pelityyliään. Samoin pallolla on monia nimiä, joista suurin osa on naisellisia. Brasilialaiseen jalkapallokulttuuriin kuuluvat myös radio- ja televisiokommentaattorit, jotka voivat olla hyvinkin puolueellisia.

Brasilialainen pelityyli

Brasilialaiselle pelityylille on tyypillistä tekninen taitavuus, rytmikkyys ja luovuus. Brasilialaiseen jalkapalloon kuuluvat harhautukset ja näyttävyys. Brasilialaisessa jalkapalloilussa on samoja elementtejä kuin capoeirassa ja se ponnistaakin osittain samoista lähtökohdista. Brasilialaiseen jalkapalloiluun vaikuttaa myös paljolti se, että monet juniorit aloittavat pelaamisen salijalkapallon (futebol de salão) parissa, mikä kehittää pelaajien pallonhallintaa jaloilla. Brasiliassa käytetään jalkapallosta termiä futebol arte, taiteellinen jalkapallo.

Julkaisuja

Brasiliassa on runsaasti joko pelkästään jalkapalloon tai urheiluun perustuvia julkaisuja. Merkittävimpiä jalkapallouutisia kertovia julkaisuja ovat mm. Lance! ja O Globo. Brasiliassa on myös tehty useita jalkapalloaiheisia elokuvia ja dokumentteja.

Pelaajanumero 24

Brasiliassa pelaajanumero 24 koetaan vastenmieliseksi, koska luvulla 24 nähdään yhteys homoseksuaalisuuteen, ja latinalaisamerikkalaisessa machokulttuurissa homoseksuaalisuus nähdään epämiehekkäänä. Jos mahdollista, ei brasilialaisjoukkueessa kukaan pelaa numero 24 selässään.

Brasilian sarjat

Brasilian sarjajärjestelmä on historian saatossa muuttunut usein ja sarjojen aikataulut ovat vaihdelleet. Viime vuosina järjestelmää on kuitenkin pyritty uudistamaan siten, että se olisi paremmin yhteensopiva Euroopan maiden sarjojen kanssa, eivätkä brasilialaispelaajat enää lähtisi Eurooppaan kesken kotimaan kauden.

Brasilian sarjajärjestelmä koostuu valtakunnallisista sarjoista, Campeonato Brasileirosta, joka jakautuu neljään sarjatasoon: Série A, Série B, Série C ja Série D. Valtakunnallista sarjaa on pelattu vuodesta 1971. Tämän lisäksi pelataan perinteisiä osavaltiosarjoja, joista tunnetuimmat ovat São Paulon osavaltion Campeonato Paulista ja Rio de Janeiron osavaltion Campeonato Carioca. Viime vuosina osavaltiosarjat on pelattu alkuvuodesta ja Campeonato Brasileiro toukokuusta joulukuuhun. Monen päällekkäisen sarjan pelaaminen johtaa suuriin ottelumääriin, jotka voivat kohota 80 otteluun vuodessa. Lisäksi pelataan cup-kilpailua Copa do Brasilia.

Sekä Copa do Brasilin että Campeonato Brasileiron voittajat pääsevät Etelä-Amerikan seurojen mestaruuscupiin Copa de Libertadoresiin, jossa ne ovat menestyneet hyvin. Menestyneimpiä brasilialaisseuroja ovat muun muassa Vasco da Gama, São Paulo FC, Corinthians, Fluminense, Santos, Grêmio, Internacional ja Palmeiras.

Muita tunnettuja turnauksia ovat mm: Peladão, joka pelataan joka vuosi Manauksessa, Pohjois-Brasiliassa. Peladãossa pelaa yli 600 joukkuetta, kaikki Manausista tai sen läheltä.

Kauden rytmitys Brasiliassa

Tam	Hel	Maa	Huh	Tou	Kes	Hei	Elo	Syy	Lok	Mar	Jou
Osavaltiosarjat
				Campeonato Brasileiro
	Copa do Brasil
	Copa Libertadores
							Copa Sul-americana

Seurat

Brasiliassa on noin 800 ammattilaisjalkapalloseuraa. Kannattajamäärältään suosituimmat seurat ovat Flamengo, Corinthians sekä São Paulo. Muita merkittäviä seuroja ovat Palmeiras, Vasco da Gama, Cruzeiro, Grêmio, FC Santos, Internacional, Atlético Mineiro, Fluminense ja Botafogo.

Maajoukkueet

Brasilia on Etelä-Amerikan menestynein maa naisten jalkapallossa.

Brasilian maajoukkue on maailman menestynein jalkapallomaajoukkue. Se on voittanut jalkapallon maailmanmestaruuden viisi kertaa vuosina 1958, 1962, 1970, 1994 ja 2002. Lisäksi se on voittanut useasti Etelä-Amerikan mestaruusturnauksen Copa Américan. Brasilian naisten maajoukkue on voittanut Etelä-Amerikan mestaruuden neljä kertaa ja saavuttanut kaksi olympiahopeaa sekä MM-hopeaa ja -pronssia.

Brasilialaisia pelaajia

Brasilialaiset pitävät parhaana pelaajanaan Garrinchaa eikä Peléä. Syynä pidetään sitä, että brasilialaisten oli helpompi samaistua Garrinchaan kuin Peléen.

Lähteet

• Alex Bellos: Futebol - Brasilialainen elämäntapa (alk. Futebol - The Brasilian Way of Life). Hämeenlinna: Koala-Kustannus, 2002. ISBN 952-5186-41-5
• Lahtinen Esko S. & Tamminen Juha: Jalkapallon MM-kisat Uruguay 1930 - USA 1994. Vantaa: Intereuropean Publications Ltd Oy, 1997. ISBN 951-96178-9-2
• Ivor Baddiel (suom. Esko S. Lahtinen): Jalkapallo. Lontoo: Dorling Kindersley Limited, 1998.
• David Goldblatt: The Ball is Round - A Global History of Football. Lontoo: Penguin Books, 2006. ISBN 978-0-141-01582-8 (englanniksi)
• Keir Radnedge: The Complete Encyclopedia of Football. Lontoo: Carlton Books Limited, 2009. ISBN 978-1-84732-305-7 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brasilian jalkapallo Wikimedia Commonsissa

Brasilian jalkapallo

Lajiliitto: Brasilian jalkapalloliitto
Sarjat:Campeonato Brasileiro Série A | Campeonato Brasileiro Série B | Campeonato Brasileiro Série C | Campeonato Brasileiro Série | Osavaltiosarjat
Cup-kilpailut: Copa do Brasil
Maajoukkueet: Brasilian maajoukkue | Brasilian naisten maajoukkue | Alle 21-vuotiaiden maajoukkue