Billingen
| Tyyppi | |
|---|---|
| Sijainti | |
| Korkeus merenpinnasta |
304 m |
| Koordinaatit |
|---|
Billingen on yksi Länsi-Götanmaan kolmestatoista pöytävuoresta ja se sijaitsee Skövdenin, Skaran ja Falköpingin kunnissa. Vuoren tasainen huippu yltää 304 metrin korkeuteen mpy.[1][a]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Billingen sijaitsee Vänernin ja Vätternin välisellä kannaksella Skövden länsipuolella. Pöytävuoren tasainen alue on 20 kilometriä pitkä ja enimmillään 11 kilometriä leveä. Sen vähäravinteinen huippu kasvaa ikimetsää ja suomaata. Vuoren eteläosa muodostaa 2 000 hehtaarin suojelualueen, jossa on runsaasti koskematonta ikimetsää. Skövden taajama-alue kiipeää Billinin itärinteelle, jonka yläpuolella sijaitsee hotelli- ja kokoontumiskeskus Billingehus. Vuorella risteilee runsaasti liikuntareittejä, jolla voi liikkua jalan, pyöräillä, hiihtäen, lasketellen, järvissä uiden ja jossa voi leireillä leirintä- ja mökkialueella. Billigenin päällä sijaitsee lampi Hållsdammen ja sen itärinteillä on suojelualue Billingekleven. Billingenin nähtävyyksiä ovat Jättadalen, jossa on vesiputous, muutama luola (Öglunda grotta) ja uhrilähde (Offerkällan). Jättadalen on myös suojeltu. Vuoren reunoilla on useita näköalapaikkoja. Skaran puolella voi nähdä Hornborgasjänin, Kinnekullen ja Skaran tuomiokirkon. Ennen sanottiin, että Ramlaklev oli surmankallio. Ja kuviteltiin, että jättiläinen Ramunder asui vuorella ja että jätti löytyy vielä kivettyneenä vuorelta.[1][2][a]
Aivan Billingenin eteläpuolella sijaitsee kolme muuta pöytävuorta. Brunnhemsberget on niistä suurin ja vuorien väliin jäävät pienet Tovaberget ja Myggeberget.[1]
Muodostumisteoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuten muutkin Länsi-Götanmaan pöytävuoret, muodostuu Billingen sedimenttikivilajeista, jotka kerrostuivat paleotsooisella maailmankaudella (542–423 miljoonaa vuotta sitten), tarkemmin sanoen kambri-, ordoviki- ja vanhemmalla siluurikaudella. Kerrostumien päälle levittäyi permikaudella laavapurkauksena diabaasia. Vuoren maakerrokset ovat pohjasta lukien peruskallio, hiekkakivi, alunaliuske, kalkkikivi, savikivi ja diabaasi. Diabaasikerrosta kutsutaan paikallisesti nimellä ”trapp” (suom. porras), sillä kovana kivilajina se suojelee alempana olevia helposti rapautuvia kerroksia ja se muodostaa siksi levymäisen kynnyskerroksen.[a]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Billingenin erityinen luonto vetosi 1700-luvun tutkijoihin, jotka vierailivat vuorella ja sen ympäristössä. Kuuluisimpia tutkijoita olivat esimerkiksi Pehr Kalm (1716–1779) ja Carl von Linné (1707–1778). Alueen ensimmäisen geologiset kartat julkaistiin 1700-luvun jälkipuoliskolla (Hermelin 1767 ja Hisinger 1797). Alueen jääkautinen merkitys ymmärrettiin 1900-luvulla. Alueen tutkimus on ollut hedelmällistä juuri nuoremman Dryas-kauden tapahtumien ymmärtämisen kannalta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Tiedost saatu ruotsinkielien Wikipedian artikkelista sv:Billingen
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Billingenvuori Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 25.8.2021.(ruotsiksi)
- ↑ Hitta ut – Smultronställen i Skara kommun, Skara, Viitattu 26.8.2021 (englanniksi)
- ↑ Öhrling, Christian & Peterson, Gustaf & Johnson, Mark D.: Glacial geomorphology between Lake Vänern and Lake Vättern, southern Sweden. (sisältää kartan) Journal of Maps, 2020, s. 776–789. Lontoo, Britannia: Taylor & Francis Group. doi:10.1080/17445647.2020.1820386 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 26.8.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Billingen Wikimedia Commonsissa
- Platåbergens Geopark (Arkistoitu – Internet Archive)
