Christian Ruuttu
Christian Ruuttu | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 20. helmikuuta 1964 Lappeenranta |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Krisu |
Pelipaikka | keskushyökkääjä |
Maila | vasen |
Pituus | 183 cm |
Paino | 91 kg |
Seura | |
Seura | Los Angeles Kings |
Sarja | NHL |
Tehtävä | Euroopan pelaajatarkkailun päällikkö |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 1982–1999 |
Seurat |
Ässät (SML) HIFK (SML) Buffalo Sabres (NHL) Chicago Blackhawks (NHL) Vancouver Canucks (NHL) Västra Frölunda HC (SEL) Grasshopper Zürich (NLB) Espoo Blues (SML) |
NHL-varaus |
134. varaus, 1983 Buffalo Sabres |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten jääkiekko | |||
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Tšekkoslovakia 1992 | jääkiekko | |
Hopeaa | Italia 1994 | jääkiekko | |
Alle 20-v. MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Ruotsi 1984 | jääkiekko |
Christian Ruuttu (s. 20. helmikuuta 1964 Lappeenranta) on entinen jääkiekkoilija ja Espoon Bluesin entinen toiminnanjohtaja.
Peliuransa jälkeen Ruuttu toimi kykyjenetsijänä Phoenix Coyotesin palveluksessa vuosina 2004–2011, minkä jälkeen hän siirtyi Los Angeles Kingsin organisaatioon. Ruuttu työskentelee Kingsin Euroopan scoutingin päällikkönä. Kun Kings voitti Stanley Cupin NHL-kauden 2011–2012 päätteeksi, myös Ruuttu sai Stanley Cup -sormuksen.[1]
Pelaajana Christian Ruuttu tunnettiin hyvänä syöttelijänä, jolla oli oivallinen pelinäkemys. Taidollisen osaamisen lisäksi hänestä löytyi kaukalokamppailuja pelkäämätöntä taistelijaluonnetta.[2]
Ruuttu valittiin vuonna 2003 Suomen jääkiekkoleijonaksi numero 134.[3]
Seuraura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juniorivuodet ja SM-liiga
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruuttu muutti jo pikkupoikana isänsä työn perässä Poriin ja pelasi koko junioriuransa vaihto-oppilasvuotta lukuun ottamatta Porin Ässissä.
Ruutun ura alkoi Ässissä SM-liigassa 1982. Hänestä tuli Veli-Pekka Ketolan "manttellinperijä" joukkueen ykköskentällisen keskushyökkääjänä. Laitahyökkääjinään hänellä oli yleensä Arto Javanainen ja Kari Makkonen. Ässissä hän pelasi kaudet 1982–1985 ja teki 105 ottelussa 47 maalia.
Kauden 1985–1986 Ruuttu kiekkoili HIFK:ssa. Hänet valittiin tuona kautena SM-liigan All Stars -hyökkääjäksi, ja siirtyi seuraavaksi kaudeksi NHL:ään.
NHL
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]NHL-seura Buffalo Sabres varasi Ruutun seitsemännellä kierroksella numerolla 134 vuoden 1983 varaustilaisuudessa. Ruuttu pelasi Buffalossa kaudet 1986–1992.
Nuori suomalainen sai "myllyttäjänä" tunnetun kookkaan laitahyökkääjän Mike Folignon heti ketjukaverikseen, kun NHL-ura oli aluillaan Buffalo Sabresissa vuonna 1986. "Ryminäpelistä" tunnettu nuori joukkue koki valmentajavaihdoksia, mutta kasvoi kuitenkin nopeasti liigan häntäpään joukosta yhdeksi NHL:n kärkiryhmistä.[2]
Kesällä 1992 Ruuttu myytiin Winnipeg Jetsin kautta Chicago Blackhawksiin, jossa hän pelasi kaudet 1992–1994. Buffalo vaihtoi Ruutun Winnipegin Stephane Beauregardiin 15. kesäkuuta. Winnipeg puolestaan vaihtoi Ruutun uudestaan Beauregardiin 10. elokuuta Chicagosta, joka oli vaihtanut Dominik Hašekin Beauregardiin ja varausoikeuteen kolme päivää aikaisemmin. Kauppojen lopputuloksena Chicago sai Ruutun ja neljännen kierroksen varausoikeuden, Buffalo Hašekin ja Winnipeg ei mitään. Ruuttu pelasi HIFK:ssa kaudella 1994–1995 NHL:n työsulun ajan. Ruutun NHL-ura päättyi kauteen 1994–1995 Vancouver Canucksissa, jonne hän siirtyi kesken kauden Chicago Blackhawksista. NHL:ssä hän pelasi yhteensä 621 ottelua, joissa teki 134 maalia ja antoi 298 syöttöä.
Ruotsi ja Sveitsi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]NHL-uran jälkeen Ruuttu pelasi Ruotsin Elitserienin Västra Frölundassa joukkueensa kapteenina 1995–1996 (32 ottelua, 13 maalia ja 25 syöttöä) sekä Grasshoppersissa Sveitsin B-liigassa kaudella 1996–1997 (42 ottelua, 31 maalia ja 40 syöttöä).
Paluu Suomeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruuttu palasi Suomeen kaudeksi 1997–1998, jolloin hän voitti Suomen mestaruuden HIFK:ssa.
Ruutun ura päättyi 1998–1999 kauteen Espoo Bluesissa, jossa hän teki 45 ottelussa tehot 11+28=39.
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Christian Ruutulla on tilillään kaikkiaan 136 A-maaottelua ja 20 nuorten maaottelua. Hän voitti Suomen jääkiekkomaajoukkueessa kaksi MM-hopeaa vuosina 1992 sekä 1994 ja yhden Kanada-cupin kolmas sija.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruutun poika Alexander Ruuttu on myös jääkiekkoilija. Christianin isä Kalevi Ruuttu loi pitkän uran jääpalloerotuomarina, ja isoisä Lauri Ruuttu pelasi jääpalloa Viipurin Susissa ja Helsingin Jalkapalloklubissa.[4]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
1980–1981 | Ässät | jun. | 4 | 1 | 1 | 2 | 2 | |||||||||||||||||||||
1981–1982 | Belmont Hill H.S. | H.S. | ||||||||||||||||||||||||||
1982–1983 | Ässät | SML | 36 | 15 | 18 | 33 | 34 | – | – | – | – | – | JMM | 7 | 2 | 2 | 4 | 14 | ||||||||||
Ässät | jun. | 5 | 2 | 6 | 8 | 12 | ||||||||||||||||||||||
1983–1984 | Ässät | SML | 37 | 18 | 42 | 60 | 72 | 9 | 2 | 5 | 7 | 12 | JMM | 7 | 0 | 4 | 4 | 6 | ||||||||||
Olympiajoukkue | SML | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
Ässät | jun. | 2 | 0 | 2 | 2 | 12 | ||||||||||||||||||||||
1984–1985 | Ässät | SML | 32 | 14 | 32 | 46 | 34 | 8 | 1 | 6 | 7 | 8 | MM | 6 | 1 | 1 | 2 | 16 | ||||||||||
1985–1986 | HIFK | SML | 36 | 16 | 38 | 54 | 47 | 10 | 3 | 6 | 9 | 8 | MM | 10 | 2 | 5 | 7 | 12 | ||||||||||
1986–1987 | Buffalo Sabres | NHL | 76 | 22 | 43 | 65 | 62 | – | – | – | – | – | MM | 10 | 0 | 0 | 0 | 18 | ||||||||||
1987–1988 | Buffalo Sabres | NHL | 73 | 26 | 45 | 71 | 85 | 6 | 2 | 5 | 7 | 4 | KC | 5 | 2 | 1 | 3 | 10 | ||||||||||
1988–1989 | Buffalo Sabres | NHL | 67 | 14 | 46 | 60 | 98 | 2 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||||||||
1989–1990 | Buffalo Sabres | NHL | 75 | 19 | 41 | 60 | 66 | 6 | 0 | 0 | 0 | 4 | MM | 9 | 5 | 3 | 8 | 4 | ||||||||||
1990–1991 | Buffalo Sabres | NHL | 77 | 16 | 34 | 50 | 96 | 6 | 1 | 3 | 4 | 29 | MM | 10 | 7 | 3 | 10 | 10 | ||||||||||
1991–1992 | Buffalo Sabres | NHL | 70 | 4 | 21 | 25 | 76 | 3 | 0 | 0 | 0 | 6 | KC | 6 | 1 | 5 | 6 | 4 | ||||||||||
MM | 5 | 0 | 1 | 1 | 6 | |||||||||||||||||||||||
1992–1993 | Chicago Blackhawks | NHL | 84 | 17 | 37 | 54 | 134 | 4 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||||||||
1993–1994 | Chicago Blackhawks | NHL | 54 | 9 | 20 | 29 | 68 | 6 | 0 | 0 | 0 | 2 | MM | 4 | 2 | 2 | 4 | 4 | ||||||||||
1994–1995 | HIFK | SML | 20 | 4 | 8 | 12 | 24 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Chicago Blackhawks | NHL | 20 | 2 | 5 | 7 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
Vancouver Canucks | NHL | 25 | 5 | 6 | 11 | 23 | 9 | 1 | 1 | 2 | 0 | |||||||||||||||||
1995–1996 | Västra Frölunda HC | SEL | 32 | 13 | 25 | 38 | 98 | 12 | 4 | 7 | 11 | 34 | MM | 6 | 0 | 2 | 2 | 2 | ||||||||||
1996–1997 | Grasshopper-Club Zürich | NLB | 42 | 31 | 40 | 71 | 72 | 11 | 5 | 9 | 14 | 6 | MC | 4 | 1 | 0 | 1 | 2 | ||||||||||
1997–1998 | HIFK | SML | 44 | 11 | 28 | 39 | 24 | 9 | 3 | 3 | 6 | 8 | ||||||||||||||||
1998–1999 | Espoo Blues | SML | 45 | 14 | 22 | 36 | 40 | 4 | 0 | 1 | 1 | 0 | ||||||||||||||||
9 kautta | Yhteensä | NHL | 621 | 134 | 298 | 432 | 714 | 42 | 4 | 9 | 13 | 49 | arvokisat | 75 | 21 | 23 | 44 | 88 | ||||||||||
7 kautta | SML | 251 | 92 | 188 | 280 | 277 | 40 | 9 | 21 | 30 | 36 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Christian Ruuttu Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- Christian Ruuttu Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- Hockeydraftcentral.com
- Christian Ruuttu nhlfinns.com:ssa
- Ruutun tiedot Jääkiekkomuseon sivuilla
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Palomäki, Ilkka: Christian Ruutulle vihdoin Stanley Cup -sormus Yle.fi. 12.6.2012. Yle. Viitattu 12.6.2012.
- ↑ a b http://www.hs.fi/urheilu/Christian+Ruuttu+muistelee+Anaheimin+valmentaja+junttasi+niskani+rikki/a1305548316164 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Christian Ruuttu – Suomen jääkiekkoleijonat (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Anttinen: Karjalan narukerä kierii – viipurilaisen jääpallon historia. Cosmoprint, 2010.
1 Kamppuri | 2 Numminen | 3 Laksola | 5 Kuusisto | 6 Ruotanen | 7 Jutila | 8 Ojanen | 10 Susi | 12 Jalonen | 13 Jalo | 14 Kurkinen | 15 Järvi | 16 Virtanen | 17 Järvelä (C) | 19 Myllys | 20 Ruuttu | 22 Seppo | 23 Virta | 24 Mikkolainen | 25 Summanen | 26 Torkki | 29 Skriko | 30 Tammi | Valmentaja Rauno Korpi
1 Ketterer | 3 Rautio | 4 Lumme | 5 Kuusisto | 6 Ruotanen (C) | 7 Saarinen | 8 Laksola | 9 Leime | 11 Järvenpää | 13 Jalo | 14 Järvinen | 15 Arbelius | 19 Lindfors | 20 Vilander | 21 Ruuttu | 22 Vuori | 23 Henriksson | 24 Mikkolainen | 25 Summanen | 26 Keskinen | 28 Helminen | 29 Tirkkonen | 30 Tammi | Valmentaja Pentti Matikainen
1 Takko | 2 Numminen | 3 Henriksson | 5 Jutila | 6 Ruotanen | 8 Selänne | 9 Sirén | 13 Kivelä | 14 Järvinen | 15 Nieminen | 16 Järvenpää | 17 Kurri | 18 Tuomisto | 19 Lindfors | 20 Kurkinen | 21 Ruuttu | 22 Tirkkonen | 23 Virta (C) | 25 Summanen | 26 Keskinen | 27 Peltomaa | 29 Lumme | 30 Ketterer | Valmentaja Pentti Matikainen
1 Siekkinen | 4 Hämäläinen | 5 Jutila (A) | 6 Ruotanen | 7 Immonen | 9 Rautio | 11 Viitakoski | 12 Laukkanen | 14 Lehtinen | 15 Järvenpää | 16 Säilynoja | 18 Tuomisto (C) | 21 Ruuttu | 22 Saarikoski | 24 Riihijärvi | 25 Raitanen | 27 Timo Peltomaa | 28 Varvio | 30 Ketterer | 35 Lindfors | 40 Nieminen | 42 Mäkelä (A) | 44 Laurila | Valmentaja Pentti Matikainen
1 Kuivalainen | 2 Kiprusoff | 4 Hämäläinen | 5 Jutila (C) | 7 Immonen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 13 Palo | 14 Helminen | 15 Alatalo | 16 Peltonen | 17 Kurri | 20 Lehtinen | 22 Ruuttu | 23 Virta (A) | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 30 Tammi | 35 Myllys | 40 Nieminen (A) | 42 Mäkelä | Valmentaja Curt Lindström
3 Nummelin | 4 Lumme | 5 Jutila (C) | 6 Niinimaa | 7 Numminen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 10 Tikkanen | 14 Helminen | 16 Peltonen (A) | 21 Ylönen | 22 Ruuttu | 23 Virta | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 27 Nurminen | 29 Riihijärvi | 30 Ketterer | 31 Sulander | 32 Timonen | 35 Myllys | 40 Nieminen (A) | 88 Selänne | Valmentaja Curt Lindström