Carl Henrik Ehrenstolpe
Carl Henrik Ehrenstolpe (1753 tai 1754 Ruotsi – 1825 Pärnu, Viro) oli Ruotsissa syntynyt ja Suomeen muuttanut sotilas ja virkamies. Hän oli everstiluutnantti, Haapaniemen kadettikoulun johtaja vuosina 1781–1782 ja Oulun läänin maaherra vuosina 1809–1820.[1]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ehrenstolpen sukujuuret ulottuvat Saksan Pommeriin, jossa suvun nimenä oli Brandenburg. Eräs Ruotsiin muuttaneen sukuhaaran jäsen aateloitiin vuonna 1691, jolloin hän otti sukunimekseen Ehrenstolpe. Carl Henrik Ehrenstolpe syntyi aatelisperheeseen Länsi-Götanmaalla vuonna 1754. Monien sukulaistensa tavoin Ehrenstolpe muutti Suomeen, jossa hän meni kolmetoistavuotiaana armeijan palvelukseen Turun läänin rykmenttiin.[2]
Ehrenstolpe osallistui Viaporin valtaukseen vuonna 1772. Jakob Magnus Sprengtportenin ja Georg Magnus Sprengtportenin johtama valtaus liittyi kuningas Kustaa III:n tekemään vallankaappaukseen, jolla säätyvallan aika Ruotsissa lopetettiin. Ansioistaan kaappauksessa nuori Ehrenstolpe ylennettiin aliluutnantiksi. Ehrenstolpe sai siirron Savon jalkaväkirykmentin tykistöupseeriksi ja toimi myöhemmin myös opettajana Haapaniemen kadettikoulussa. Hän osallistui Kustaa III:n sotaan vuosina 1788–1789 ollen uskollinen kuninkaalle koko sodan ajan. Ehrenstolpe erosi armeijasta everstiluutnanttina vuonna 1796.[2]
Kun Suomen sota alkoi, Ehrenstolpe meni suomalaisen lähetyskunnan kanssa Pietariin päästäkseen hyviin väleihin venäläisten kanssa. Georg Magnus Sprengtporten nimitettiin sodan päätyttyä Suomen ensimmäiseksi kenraalikuvernööriksi ja tämän avulla Ehrenstolpe sai nimityksen Oulun läänin maaherraksi tammikuussa 1809.[2]
Carl Henrik Ehrenstolpen maaherrakausi kesti vuodesta 1809 vuoteen 1820. Käytännössä Ehrenstolpe erosi tehtävistään jo vuonna 1819, jolloin hänen sijaisekseen tuli Oulun läänin seuraava maaherra Samuel Fredrik von Born. Ehrenstolpe ei ollut maaherrana kovinkaan suosittu, mikä johtui toisaalta vaikeista ajoista ja toisaalta Ehrenstolpen omasta luonteesta ja käytöksestä. Sodan jäljiltä koko maan virkakunta oli hajallaan ja lisäksi Ehrenstolpen maaherrakauden alkuvuosiin sattui useita katovuosia. Ehrenstolpe oli aatelissukua eikä epäröinyt näyttää muille ”ylemmyyttään”. Oulussa tällaiseen ei ollut totuttu ja maaherran käytöstä paheksuttiin. Maaherran ja kaupunkilaisten välinen juopa kasvoi niin suureksi, että Ehrenstolpe erosi vuonna 1819.[2] Ehrenstolpe muutti Viroon, jossa hän kuoli Pärnussa marraskuussa 1825.
Hänen puolisonsa oli Anna Elisabet von Kothen (1757-1818), kamariherra Gregorius Johan von Kothenin ja Janakkalan Hakoisten kartanon Ulrika Eleonora Ugglan tytär. Heille syntyi viisi lasta:
- Carl Johan Ehrenstolpe; (1791-1868)
- Hedvig Charlotta Ehrenstolpe Runeberg; (1781-1848), avioitui n. vuonna 1810 leskimies Anton Ludvig Runebergin (1769-1814) kanssa, joka oli maanmittari Ludvig Anton Runebergin (1725–1803) poika; leskirouva muutti Tampereelta vuonna 1824 Janakkalan Hiittisten kartanoon, sitten Janakkalan Wanantaan kartanoon ja asui vuodesta 1828 Iitin Perheniemen kartanossa
- Angelique Ehrenstolpe von Karm; (1788-1851), avioitui n. vuonna 1811 Jacob Magnus von Karmin kanssa
- Henriette Elisabet Ehrenstolpe von Knorring; (1798-1878), avioitui n. vuonna 1821 Johan Gustaf von Knorringin (1789-1839), Henrik Johan von Knorringin pojan kanssa
Carl Henrik Ehrenstolpen pojasta Carl Johan Ehrenstolpesta tuli kenraalimajuri Venäjän keisarikunnan armeijassa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 2, palsta 710. Otava, 1968.
- ↑ a b c d Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia III, s. 71–74. Oulu: Oulun kaupunki, 1975. ISBN 951-95283-2-6
- ↑ Ehrenstolpe, Carl Johan Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 7. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. (Viitattu 18.1.2020)
Oulun läänin maaherrat ja kuvernöörit (1775–2009) | ||
|---|---|---|
| Ruotsi (1775–1809) |
|  |
| Venäjän keisarikunta (1809–1917) |
| |
| Suomi (1917–1997) |
| |