Viron vapaapuolue
| Viron vapaapuolue | |
|---|---|
| Eesti Vabaerakond | |
|
|
|
| Perustettu | 20. syyskuuta 2014 |
| Johto |
|
| Ideologia | konservatismi[1] |
| Poliittinen kirjo | oikeisto |
| Toimisto | Kopli 25-609 Tallinna |
| Jäsenmäärä | 706 (22.5.2016)[2] |
| Riigikogu |
0 / 101 |
| Euroopan parlamentti |
0 / 7 |
| Kotisivu |
www |
Viron vapaapuolue (vir. Eesti Vabaerakond, lyh. EVA) on 20. syyskuuta 2014 perustettu virolainen oikeistopuolue, jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Andres Herkel. Puolue osallistui Riigikogun vaaleihin 2015 tunnustalauseellaan Aru pähe! (suom. Järkeä päähän!).
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolueen taustalla on 4. elokuuta 2011 perustettu MTÜ Vaba Isamaaline Kodanik (VIK) (suom. Vapaa isänmaallinen kansalainen ry), joka perustettiin tukemaan vapaaehtoista kansalaistoimintaa ja kansalliskonservatiivista maailmankatsomusta. Perustajat olivat Toomas Kalmus, Külliki Kübarsepp ja Andres Ammas, jotka olivat saaneet idean yhdistyksen perustamisesta jo huhtikuussa 2011.
Helmikuussa 2012 Kalmus ja 59 muuta Viron toiseksi suurimman oikeistopuolueen, konservatiivisen Isänmaan ja Res Publican liiton, jäsentä erosivat puolueesta ja siirtyivät Vaba Isamaaline Kodanik -yhdistykseen. Tosin näistä IRL:sta eronneista puolet oli jo VIK:un jäseniä ennestään.[3] Lokakuun 20. päivänä 2013 pidetyissä kunnallisvaaleihin VIK osallistui vaalilistoillaan Tallinnassa (Vaba Tallinna Kodanik) ja Tartossa (Isamaaline Tartu Kodanik). Tallinnassa kannatus oli 4,01 prosenttia ja Tartossa peräti 7,03 %, joka toi siellä kolme kaupunginvaltuutettua.
Joulukuussa 2013 Vaba Isamaaline Kodanikun johtajaksi tuli entinen IRL:n pitkäaikainen kansanedustaja Andres Herkel, joka jo 6. tammikuuta 2014 ilmoitti VIK:un ja Parem Eesti-yhdistyksen yhteistyön tavoitteena olevan uuden oikeistopuolueen perustaminen. Jo helmikuussa Parem Eesti jättäytyi pois hankkeesta.
Samalla, kun Viron vapaapuolueen perustamiskokous pidettiin tuolloin syyskuussa 2014, valittiin sen puheenjohtajaksi Andres Herkel, varapuheenjohtajaksi Jaanus Ojangu ja hallituksen jäseniksi Külliki Kübarsepp, Jevgeni Krištafovitš, Kalle Pilt, Märt Meesak, Aimar Altosaar, Jüri Saar, Lii Ramjalg, Kristo Krumm ja Emil Rutiku. Margus Maidla on puolueen toiminnanjohtaja ja Kübarsepp kampanja- ja sidosryhmäpäällikkö.[4][5] Vuonna 2017 uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Artur Talvik.
Ideologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka Viron vapaapuolue ilmoittaakin olevansa oikeistolainen, ei se näe Viron kohtaamien vaarojen kumpuavan liiallisesta oikeistolaisesta tai vasemmistolaisesta politiikasta, vaan uudistusrohkeuden katoamisesta.[4] Vapaapuolue suhtautuu kielteisesti puoluepolitikointiin ja suurten puolueiden asemaan. Sen mielestä Viron puoluejärjestelmä on viennyt vallan Viron kansalta. Puolue vaatii valtaa takaisin paikallistasolle tavalliselle kansalle eli maakunnille, kunnille ja kylille pois Tallinnassa valtaansa pitävien suurpuolueiden käsistä. Tästä kumpua myös sen kriittisyys kaupungistumista ja maastamuuttoa kohtaan. Talousasioissa puolue tukee pienyrittäjyyttä, vapaata markkinataloutta, verojen madaltamista ja perheiden tukemista. Lisäksi vapaapuolue korostaa vahvan maanpuolustuksen ja kansallisen turvallisuuden tarvetta.[6][7]. Puolue myös korostaa maatalouden merkitystä.[8]
Viron yleisradion, Tarton yliopiston valtiotieteellisen instituutin ja Statistikalabor Oü:n tekemä vaalikone sijoitti konservatiivi-liberaali- ja oikeisto-vasemmisto-akselilla Viron vapaapuolueen liberaaliin keskustaoikeistoon lähelle liberaalia Reformipuoluetta, joka on toinen riigikogun kahdesta oikeistopuolueesta. Sen sijaan Isänmaan ja Res Publican liitto osoittautui tässä jaottelussa Vapaapuoluetta konservatiivisemmaksi vaikkakin talouspoliittisesti yhtä oikeistolaiseksi.[9] Arvokysymyksissä Vapaapuolueen ja IRL:n väliseksi eroksi osoittautui laki samaa sukupuolta olevista avoliitoista (samasooliste kooseluseadus), jota IRL vastusti puolueena ehdottomasti Reformipuolueen vastaavasti sitä kiihkeästi kannattaessa. Vapaapuolueen Andres Herkel taas ilmoitti, ettei puolue ota tällaisissa omantunnonkysymyksissä virallista kantaa.[10]
Vaalimenestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Riigikogun vaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Edustajia | Kannatus | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2015 | 8 / 101
|
49 883 | 8,7 % | ||||
| 2019 | 0 / 101
|
 6 461
|
1,2 %
| ||||
| Lähteet: [11][12] | |||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Parties and Elections in Europe: Estonia 2015. Wolfram Nordsieck. Viitattu 26.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Liikmed seisuga 22.05.2016: Eesti Vabaerakond E-äriregister. 22.5.2016. Registrite ja Infosüsteemide Keskus. Arkistoitu 22.2.2012. Viitattu 22.5.2016. (viroksi)
- ↑ http://www.postimees.ee/747302/vaba-isamaalise-kodaniku-asutaja-me-ei-tee-jarjekordset-res-publicat luettu 13.2.2015
- ↑ a b http://www.vabaerakond.ee/aru-pahe (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.vabaerakond.ee/vabaerakonna-juhatus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.vabaerakond.ee/miks-me-tuleme (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.vabaerakond.ee/manifest-riigikogu-valimisteks (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://vabaerakond.ee/maaelu-programm-2015-valimisteks (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://valijakompass.err.ee/#results/xy/undefined_undefined (Arkistoitu – Internet Archive) luettu 13.2.2015
- ↑ http://www.vabaerakond.ee/opinions/andres-herkel-kas-poolabielu-jarel-tuleb-veerandabielu (Arkistoitu – Internet Archive) luettu 13.2.2015
- ↑ Past Elections: Riigikogu Elections vvk.ee. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 26.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Riigikogu elections 2019: Voting and election result rk.2019.valimised.ee. 8.3.2019. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vapaapuolueen verkkosivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (viroksi)
