Ultraviolettisäteily

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sähkömagneettisen säteilyn aallonpituudet.

Ultraviolettisäteily (lyh. UV-säteily) on esimerkiksi auringosta, loiste- tai halogeenivalaisimesta[1] tai ultraviolettilampusta peräisin olevaa sähkömagneettista säteilyä. Sen aallonpituus on lyhyempi kuin näkyvän valon, mutta pidempi kuin röntgensäteilyn. Lyhyt aallonpituus merkitsee sitä, että ultraviolettisäteilyn taajuus ja vastaavasti fotonin energia on suurempi.

Auringonpaisteen UV-säteily nostaa välittömästi ihmisen vireystilaa, koska se ärsyttää talamus-nimisen aivoalueen hermosoluja.selvennä Lisäksi se lisää hermovälittäjäaine serotoniinin ja dopamiinin tuotantoa.[2]

UV-säteily on myös mutageenista eli geenivaurioita aiheuttavaa, mikä johtaa ihmisillä ihon rypistymiseen vuosikymmenten saatossa sekä toisinaan myös ihosyöpään. UV-säteily haurastuttaa myös monia materiaaleja.

Ultraviolettisäteily jaetaan A-, B- ja C-säteilyalueeseen pääasiassa säteilyn ihmisterveyteen ja ympäristöön aiheuttamien vaikutusten mukaan. Näistä ensimmäinen tunkeutuu syvimmälle kudoksiin ja läpäisee myös lasia.

  • UVA-säteily, aallonpituus 315–380 nm
  • UVB-säteily, aallonpituus 280–315 nm
  • UVC-säteily, aallonpituus 100–280 nm

Ultraviolettisäteily on lämmittävää, ja UVC-säteily jopa polttavaa. Ultraviolettisäteilyllä on mahdollista tappaa bakteereja, minkä vuoksi sitä käytetään juomaveden puhdistamiseen ja esimerkiksi kirurgien leikkausvälineiden steriloimiseen[3].

Ultravioletti tarkoittaa kirjaimellisesti ”violetin takaista”, missä sana ultra on latinaa. Violetilla on näkyvän valon väreistä lyhyin aallonpituus. Ultraviolettisäteilyä kutsutaan usein mustavaloksi, koska se on ihmissilmälle näkymätöntä. Sen yhteydessä mahdollisesti näkyvä valo on väriltään tummanviolettia[3].

Löytäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian infrapuna- eli lämpösäteilyn löytämisen jälkeen, saksalainen fyysikko Johann Wilhelm Ritter alkoi tutkia näkyvän valon spektrin toista päätä. Vuonna 1801 valoherkän kemikaalin hopeakloridin avulla Ritter osoitti kauimmaisten violettien aallonpituuksien jälkeen olevan vielä säteilyä. Ritter kutsui säteilyä ”kemikaalisäteiksi”.

Käyttökohteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valaistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin ultraviolettisäteilyn käyttökohde lienee mustavalolamppu. Se on loisteputki, joka lähettää pitkäaaltoisinta UVA-säteilyä sekä vähän violettia valoa. Mustavalolampun lasi on usein violetti, jolloin mahdollisesti näkyvä violetti valo saadaan häivytetyksi. Ultraviolettisäteily on sellaisenaan ihmissilmälle näkymätöntä, mutta kohdistettaessa UV-säteilyä tiettyihin materiaaleihin ne hohtavat kirkkaina fluoresenssin tai fosforesenssin vaikutuksesta. Mustavalolamppuja käytetään muun muassa erikoisefektien luomiseen ja setelien aitouden varmentamiseen. Hieman lyhytaaltoisempaa UVA-säteilyä lähettäviä mustavalolamppuja käytetään solariumissa.

Valaisimissa ultraviolettisäteilyä hyödynnetään laajalti. Loisteputkivalaisimet tuottavat ultraviolettisäteilyä ylläpitämällä sähköpurkausta alipaineistetussa elohopeakaasussa. Valaisimen sisäpinta on päällystetty erilaisilla loisteaineilla, jotka absorboivat ultraviolettisäteilyä. Absorptiossa saatu energia virittää loisteaineen atomin korkeammalle energiatasolle, mistä se spontaanisti palautuu, emittoiden samalla näkyvän valon fotonin. Eri loisteaineet tuottavat erilaisen spektrin; niitä yhdistelemällä voidaan muokata lampun tuottama näkyvä valo halutunlaiseksi. Valaisimen lasi suodattaa ultraviolettisäteilyn kokonaan, joten sitä ei pääse lampun ulkopuolelle. Elohopealampuissa pääasiallinen säteily on UVC-alueella, joten suojalasin puuttuminen olisi vaarallista. Hehkulampun säteilystä vain alle sadasosa on ultraviolettisäteilyä. Ultraviolettisäteilyä lähettävään lamppuun perustuvat eräät kärpäsloukut, jossa ultraviolettivalo houkuttelee hyönteistä ja lähelle tullessaan se osuu korkeajänniteiseen ansaan ja saa surmansa.

Tähtitiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähtitieteessä erittäin kuumat kappaleet lähettävät ultraviolettisäteilyä Wienin lain mukaan. Avaruuden kappaleita on mahdollista tutkia ultraviolettisäteilyn avulla, sillä varsinkin nuoret tähdet lähettävät paljon ultraviolettisäteilyä. Tutkimista rajoittaa maata suojaava otsonikerros, joten tutkimukset tehdään avaruudesta käsin.

Eläinten aistit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkin eläimet, kuten linnut, matelijat ja hyönteiset, näkevät UVA-säteilyä. Kukkien, hedelmien ja virtsan väri korostuu ultraviolettivalossa, joten sen näkemisestä on eläimille hyötyä. Ihmisenkin verkkokalvo rekisteröisi ultravioletin, mutta tavallisesti mykiö estää sen.[4]

Vitamiinisynteesi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinomaan kasvisruokavaliota noudattavat eläinlajit tarvitsevat UVB-säteilyä D3-vitamiinisynteesiin, sillä niiden kasvisravinnossa ei ole merkittäviä määriä D3-vitamiinia. UVB-säteily muodostaa iholla D3-vitamiinia, joka on välttämätöntä elimistön kalsium-aineenvaihduntaan. UVB-säteily on siten elintärkeää esim. useimmille päiväaktiivisille liskoille ja kilpikonnille, mutta käärmeille ja yöaktiivisille liskoille UVB-säteilyn merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Terraario-oloissa päiväaktiivisille matelijoille tarjotaan aina tarkoitukseen valmistettuja UVB-säteilyä emittoivia valaisimia.[5]

Desinfiointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultraviolettisäteilyä käytetään desinfiointiin; suurienerginen UVC-säteily on tehokas keino bakteerien tappamiseen. Alun perin ultraviolettisäteily otettiin käyttöön jäteveden puhdistamisessa, mutta nykyisin yleisempi käyttökohde on juomaveden puhdistus. Myös uima-altaissa käytetään ultraviolettisäteilyyn perustuvia desinfiointilaitteita, jotka vähentävät kemikaalien tarvetta. Ultraviolettilampuilla desinfioidaan myös leikkaussaleja.

Kovettaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hammaslääkäri käyttää ultraviolettisäteilyä muovipaikkojen kovettamiseen.[6]

Useat nykyaikaiset teollisesti käytettävät pintakäsittelyaineet ovat UV-kovettuvia, jolloin prosessi haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC-yhdisteiden) määrä voidaan minimoida. Kuivumisprosessissa pinnoitteesta ei haihdu juuri mitään, vaan nestemäisen pinnoitteen kuiva-ainepitoisuus on lähes 100 %, kun se perinteisissä vesi- ja liuotinmaaleissa voi olla reilusti alle puolet.[7]

Auton ikkunalaseihin tulleita halkeamia korjataan UV-kovettuvan epoksin avulla.

Tekokynnet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultraviolettisäteilyä käytetään myös geelikynsien (rakennekynsien) kuivattamiseen.

Auringon ultraviolettisäteily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimpia ultraviolettisäteilyn tuottajia ovat erittäin kuumat kappaleet eli tähdet, joista meidän kannaltamme tärkeimpänä Aurinko. Aurinko säteilee kaikkia ultraviolettityyppejä. Säteilystä yhteensä noin 7 prosenttia on ultraviolettisäteilyä, mutta ilmakehän stratosfäärissä sijaitseva otsonikerros absorboi suurimman osan UV-B-säteilystä ja kaiken UV-C-säteilyn. Niinpä noin 99 prosenttia maahan saapuvasta ultraviolettisäteilystä on UV-A-tyyppiä. Otsonin eli kolmiatomisten happimolekyylien (O3) määrä ilmakehässä on kuitenkin vähentynyt, mm. ihmisen levittämien kemikaalien takia, ja siten maanpinnalle saapuvan ultraviolettisäteilyn määrä kasvaa jatkuvasti.

Säteilyn voimakkuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UV-indeksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: UV-indeksi

Ultraviolettisäteilyn voimakkuudesta tiedotetaan standardoidulla UV-indeksillä, mikä kertoo yksinkertaisella ja helposti ymmärrettävällä lukemalla ultraviolettisäteilyn voimakkuuden keskipäivällä säteilyn ollessa voimakkaimmillaan.[9]

Terveysriskit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultraviolettisäteily on mutageenista eli se aiheuttaa DNA-vaurioita.[10]. Vaikka UV-säteily ei ole ionisoivaa säteilyä, sen energia on riittävän suuri aiheuttamaan DNA-vaurioihin johtavia fotokemiallisia reaktioita.[11] UV-säteily on keskeisin melanooman eli vaarallisimman ihosyövän lisääntymiseen vaikuttanut tekijä.[11][12] Suurimmassa riskiryhmässä ovat Xeroderma pigmentosumia sairastavat[13]. Ultraviolettisäteily aiheuttaa myös kaihia ja vaurioittaa kollageenia vanhentaen ihoa[14]. UV-säteilyn määrää lisäävä yläilmakehän otsonikato on lisännyt UV-säteilyn aiheuttamia terveyshaittoja[15], joista merkittävin lienee Ihosyöpä.

UV-säteily aiheuttaa terveysongelmia erytropoieettista protoporfyriaa[16] ja XP-tautia (Xeroderma pigmentosum) sairastaville[17].

UVA

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UVA-säteily tunkeutuu syvälle kudokseen, mutta polttaa 1000 × heikommin kuin UVB.[18] UVA-säteilystä irtoava fotoni on UV-säteilyiden pienienergisin, mutta se vahingoittaa silti ihon kollageeni- ja elastiinisäikeitä[19]. UVA-säteily aiheuttaa siten ihon valovanhenemista eli haurastumisesta ja jäykistymisestä johtuvaa veltostumista ja rypistymistä[18].

UVA-säteily tunkeutuu myös silmässä mykiöön asti ja aiheuttaa sen samentumista eli harmaakaihia.[11] Osa suomalaisista kärsii UVA-herkkyydestä johtuvasta valoihottumasta[1].

UVA-säteily saattaa myös aiheuttaa geenivaurioita ja siten ihosyöpää.[11][12] Tämä koskee myös solariumien UVA-säteilyä[20][18]

Iho ruskettuu, kun UV-fotoni osuu melanosyytteihin eli ihon väriainetta melaniinia muodostaviin soluihin.

UVB

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UVB-säteily aiheuttaa kaihia[21], heikentää immuunipuolustusjärjestelmää[22] ja voi lisäksi aiheuttaa silmissä valonarkuutta ja vetisyyttä. Joka viides suomalainen kärsii UVB-herkkyydestä johtuvasta monimuotoisesta valoihottumasta (MMVI)[23].

UVB-säteily lisää myös riskiä sairastua ihosyöpään[11] ja on esimerkiksi nopeasti yleistyneen melanooman suurin riskitekijä[24]. Ultraviolettisäteily muuntaa ihosolujen DNA:ta aiheuttaen tymiinien välille kovalenttisia sidoksia, jolloin syntyy tymidiinia. Tymiinidimeeri aiheuttaa DNA-ketjuun "mutkan" tai taipuman, jonka yli DNA-polymeraasi ei pysty kulkemaan. Dimeeri ei mahdu DNA polymeraasin aktiiviseen kohtaan ja DNA-synteesi pysähtyy. Jos solu omat korjausmekanismit eivät pysty korjaamaan virhettä DNA-ketjussa, siihen syntyy pysyvä mutaatio. Mutaatiot voivat johtaa proteiinien vääränlaiseen laskostumiseen ja niiden toimintakyvyn muutokseen. Pahimmillaan DNA-mutaatiot voivat kokonaan estää tärkeiden proteiinien toiminnan, mikä voi johtaa solun säätelyjärjestelmien häiriintymiseen. Solun kontrolloimaton kasvu ja jakaantuminen johtavat edelleen syövän syntyyn. Säteilyn mutageenisyyden voi havaita altistamalla bakteereja ultraviolettisäteilylle.[14][15]

UVC

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UVC-säteily on vaarallisinta, koska sillä on säteilyalueista lyhin aallonpituus ja siten suurin fotonin energia. Se imeytyy kokonaan otsonikerrokseen. Otsoni absorboi voimakkaasti UVC-säteilyä, ja se myös synnyttää tavallisista happimolekyyleistä otsonia.

Ultraviolettisäteilyn myönteinen vaikutus on D-vitamiinin tuotannon mahdollistuminen ihossa. D-vitamiinin esiaste 7-dehydrokolesteroli (7-DHC) on fotosensitiivinen vain hyvin kapealla UV-valon aallonpituusalueella, n. 270–305 nm, mikä sijoittuu UVC- ja UVB-alueiden rajalle, suurimman herkkyyden ollessa 300 nm kohdalla.[25] Tämä on aivan alimpia aallonpituuksia, mitä auringonvalosta saavuttaa maanpinnan.[5] D-vitamiinisynteesin ylläpitäminen edellyttää siten ihon altistumisen melko runsaalle suurienergiaiselle säteilylle, mikä vaikeuttaa turvallisen annostelun saavuttamista.

D-vitamiinin puutos aiheuttaa osteomalasiaa ja osteoporoosia.

Ultraviolettisäteilyllä voidaan myös hoitaa ihotauteja, kuten psoriasista, aknea, atopiaa sekä punajäkälää. Hoitoon käytetään luonnonvalon lisäksi UVA- ja UVB- sekä SUP-lamppuja. SUP tulee sanoista Selective Ultraviolet Phototherapy.

Vaikutukset materiaaleihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UV-säteily aiheuttaa vuosittain suuria kustannuksia tuhoamalla ihmisen valmistamien tuotteiden pintarakennetta. Säteily voi aiheuttaa pintarakenteessa muun muassa halkeilua, haalistumista, värimuutoksia ja rakkuloitumista. Tämän takia ulkokäyttöön tarkoitettujen tuotteiden UV-säteilyn kesto yleensä testataan ennen markkinoille päästämistä. Testaukseen on käytännössä kaksi mahdollisuutta. Luotettavimpia ovat ulkokenttäkokeet, jotka antavat todenmukaisia tuloksia, mutta ne kestävät varsin pitkään. Vaadittavaa aikaa on pyritty lyhentämään sijoittamalla suuria ulkotestauskenttiä alueille, jotka ovat voimakkaasti säälle ja auringolle alttiina. Merkittävimmät tällaiset kentät sijaitsevat Floridassa (korkea lämpötila ja suuri ilmankosteus) ja Arizonassa (korkea lämpötila ja pieni ilmankosteus).

Usein on huomattavasti nopeampaa testata säteilynkestoa laboratorioon sijoitetuissa, erikoisvalmisteisissa kaapeissa, joissa säteilyvaikutus moninkertaistetaan käyttämällä erikoislamppuja. Laboratoriotestauksessa ei kuitenkaan saada yhtä luotettavia tuloksia, johtuen prosessin huomattavasta nopeutuksesta ja siitä, ettei lamppujen säteilyspektri ole aivan samanlaista, kuin auringon UV-säteily.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Hanna Vilo: Valoihottumasta kärsivä Esko: ”Ihoni paloi jopa auton ikkunan läpi” Seura. 12.06.2016. Viitattu 2.5.2019.
  2. ↑ Elisa Kallunki: Kevätaurinko muuttaa aivojemme toimintaa: mielihyvä lisääntyy, toisten ihmisten seura houkuttelee Yle Uutiset. 16.03.2017. Yle.
  3. ↑ a b https://www.omavahti.fi/maskien-desinfiointi/
  4. ↑ Jotkut eläimet näkevät ultravioletteja sävyjä Kysy.fi – Helsingin kaupunginkirjasto. 16.11.2010. Arkistoitu 29.12.2018. Viitattu 29.12.2018.
  5. ↑ a b Lindgren, Jukka: UV-lamps for terrariums: Their spectral characteristics and efficiency in promoting vitamin D3 synthesis by UVB irradiation Herpetomania. 2004. Arkistoitu 25.1.2019. Viitattu 29.12.2018.Suora linkki pdf -artikkeliin testudo.cc. Arkistoitu 28.4.2021. Viitattu 29.12.2018.
  6. ↑ Hampaiden paikkaus Plusterveys. Viitattu 21.2.2017.
  7. ↑ Autio, Sakari & Kivistö, Jari: Uudet teknologiat ja ympäristöarvot, s. 20. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, 2008. ISBN 978-951-827-087-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 29.12.2018).
  8. ↑ What is UV radiation and how much does it increase with altitude? National Weather Service – NWS Flagstaff. Viitattu 29.12.2018.
  9. ↑ Mitä ovat UV-säteily ja UV-indeksi? Ilmatieteen laitos. Viitattu 29.12.2018.
  10. ↑ Allen, Jeannie: Ultraviolet Radiation: How It Affects Life on Earth NASA Earth Observatory. 6.9.2001. Viitattu 2.5.2019 (englanniksi).
  11. ↑ a b c d e Juutilainen, J. & Naarala, J., Ionisoimaton säteily ympäristössä, kirjassa Mussalo-Rauhamaa, H., Pekkanen, J., Tuomisto, J. & Vuorinen, H. S., Ympäristöterveys, Kustannus Oy Duodecim, 2020, ISBN 978-951-656-729-0.
  12. ↑ a b Tuomisto, J. Terveyttä aurinkorannoilta? Kirjassa Arsenikista öljyyn, Duodecim 2020.
  13. ↑ Ossi, 13, sai apua harvinaiseen sairauteen Nasan avaruuspuvusta. Helsingin Sanomat 29.4.2015. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000917440.html
  14. ↑ a b Ultraviolettisäteily (UV) ja sen vaikutus ihmiseen. Duodecim-Seura 29.10.2012. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00682#s2
  15. ↑ a b Allen, Jeannie: Ultraviolet Radiation: How It Affects Life on Earth NASA Earth Observatory. 6.9.2001. Viitattu 2.5.2019. (englanniksi)
  16. ↑ Porfyria Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 25.5.2022.
  17. ↑ Xeroderma pigmentosum (Orphanet) Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 25.5.2022.
  18. ↑ a b c Pastila, Riikka: UV-säteily, solariumit ja niiden terveysvaikutukset Säteilyturvakeskus (STUK). 2007. Arkistoitu 29.12.2018. Viitattu 29.12.2018.
  19. ↑ Näin kasvot muuttuvat ikääntyessä: 20, 30, 40 ja 50. 15.12.2015. https://www.is.fi/terveys/art-2000001052197.html
  20. ↑ Tuomisto, J. Onko solarium vaarallista vai terveyden edistäjä? Kirjassa Arsenikista öljyyn, Duodecim 2020.
  21. ↑ Ultraviolettisäteily (UV) ja sen vaikutus ihmiseen. Duodecim-Seura 29.10.2012. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00682#s2
  22. ↑ Allen, Jeannie: Ultraviolet Radiation: How It Affects Life on Earth NASA Earth Observatory. 6.9.2001. Viitattu 2.5.2019. (englanniksi)
  23. ↑ Valoihottumat. Allergia- ja astmaliitto. https://www.allergia.fi/iho/ihosairaudet/valoihottumat/
  24. ↑ Syöpään sairastui 33 000 suomalaista vuonna 2015. 9.10.2017. https://www.syopajarjestot.fi/ajankohtaista/tiedotteet/syopaan-sairastui-33-000-suomalaista-vuonna-2015/
  25. ↑ MacLaughlin, J. A., Anderson, R. R. & Holick, M. F.: Spectral character of sunlight modulates photosynthesis of previtamin D3 and its photoisomers in human skin. Science, toukokuu 1982, 216. vsk, nro 4549, s. 1001–1003. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.12.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ultraviolettisäteily.
Sähkömagneettinen säteily

Sähkömagneettinen spektri: gammasäteily • röntgensäteily • ultraviolettisäteily • valo • infrapunasäteily • alimillimetrisäteily • mikroaallot • radioaallot

Radiotaajuusalueet: THF • EHF • SHF • UHF • VHF • HF • MF • LF • VLF • ULF • SLF • ELF

Valo: violetti • sininen • syaani • vihreä • keltainen • oranssi • punainen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ultraviolettisäteily&oldid=22707582”