yöpuku

Suomi

Yöpuku

Substantiivi

yöpuku (1-M) (monikko yöpuvut)

1. nukuttaessa päällä pidettävä asu
2. (armeija) muualla kuin kenttäolosuhteis­sa yövyttäessä käytettävä pyjaman kal­tainen asu

Ääntäminen

• IPA: /ˈyø̯ˌpuku/
• tavutus: yö‧pu‧ku

Etymologia

• yhdyssana sanoista yö ja puku

Liittyvät sanat

• yöpaita

Johdokset

• yöpukuinen, yöpukusillaan, yöpukusilleen

Aiheesta muualla

• yöpuku Kielitoimiston sanakirjassa