tego

Latina

Verbi

tegō (III) (akt. prees. inf. tegere, ind. perf. y. 1. p. tēxī, part. perf. tēctus) (taivutus[luo])

1. peittää

Puola

Pronomini

tego

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ten
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta to