tulostin
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tulostin (33)
- (tietotekniikka) tietokoneen oheislaite, jolla tulostetaan paperille
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ulost̪in/
- tavutus: tu‧los‧tin
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tulostin | tulostimet |
genetiivi | tulostimen | tulostimien tulostinten |
partitiivi | tulostinta | tulostimia |
akkusatiivi | tulostin; tulostimen |
tulostimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tulostimessa | tulostimissa |
elatiivi | tulostimesta | tulostimista |
illatiivi | tulostimeen | tulostimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tulostimella | tulostimilla |
ablatiivi | tulostimelta | tulostimilta |
allatiivi | tulostimelle | tulostimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tulostimena (tulostinna) |
tulostimina |
translatiivi | tulostimeksi | tulostimiksi |
abessiivi | tulostimetta | tulostimitta |
instruktiivi | – | tulostimin |
komitatiivi | – | tulostimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tulostime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tulostin- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. oheislaite, jolla tulostetaan paperille
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tulostin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]tulostin
- (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä tulostaa