solmukohta
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsolmuˌkoht̪ɑ/
- tavutus: sol‧mu‧koh‧ta
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | solmukohta | solmukohdat |
genetiivi | solmukohdan | solmukohtien (solmukohtain) |
partitiivi | solmukohtaa | solmukohtia |
akkusatiivi | solmukohta; solmukohdan |
solmukohdat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | solmukohdassa | solmukohdissa |
elatiivi | solmukohdasta | solmukohdista |
illatiivi | solmukohtaan | solmukohtiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | solmukohdalla | solmukohdilla |
ablatiivi | solmukohdalta | solmukohdilta |
allatiivi | solmukohdalle | solmukohdille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | solmukohtana | solmukohtina |
translatiivi | solmukohdaksi | solmukohdiksi |
abessiivi | solmukohdatta | solmukohditta |
instruktiivi | – | solmukohdin |
komitatiivi | – | solmukohtine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | solmukohda- | |
vahva vartalo | solmukohta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana sanoista solmu ja kohta
Käännökset
[muokkaa]1. verkon piste, jossa useat kaaret kohtaavat
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- solmukohta Kielitoimiston sanakirjassa