ruhje
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ruhje (48)
- (lääketiede) ruhjevamma, kontuusio
- (geologia) ympäröivää aluetta huonolaatuisemman kallioperän vyöhyke, = ruhjevyöhyke
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruhjeˣ/
- tavutus: ruh‧je
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ruhje | ruhjeet |
genetiivi | ruhjeen | ruhjeiden ruhjeitten |
partitiivi | ruhjetta | ruhjeita |
akkusatiivi | ruhje; ruhjeen |
ruhjeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ruhjeessa | ruhjeissa |
elatiivi | ruhjeesta | ruhjeista |
illatiivi | ruhjeeseen | ruhjeisiin ruhjeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ruhjeella | ruhjeilla |
ablatiivi | ruhjeelta | ruhjeilta |
allatiivi | ruhjeelle | ruhjeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ruhjeena | ruhjeina |
translatiivi | ruhjeeksi | ruhjeiksi |
abessiivi | ruhjeetta | ruhjeitta |
instruktiivi | – | ruhjein |
komitatiivi | – | ruhjeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ruhjee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ruhjet- |
Käännökset
[muokkaa]2. ruhjevyöhyke
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]ruhjoa, ruhjouma, ruhjoutua, ruhjoutunut, vamma
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ruhje Kielitoimiston sanakirjassa