pesäke
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- elimistöön muodostunut kasvannainen
- bakteerien muodostama yhtenäinen massa elatusastiassa
- tulipesäke, yksittäiselle aseelle kaivettu linnoitus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpesækeˣ/
- tavutus: pe‧sä‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pesäke | pesäkkeet |
| genetiivi | pesäkkeen | pesäkkeiden pesäkkeitten |
| partitiivi | pesäkettä | pesäkkeitä |
| akkusatiivi | pesäke; pesäkkeen |
pesäkkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pesäkkeessä | pesäkkeissä |
| elatiivi | pesäkkeestä | pesäkkeistä |
| illatiivi | pesäkkeeseen | pesäkkeisiin pesäkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pesäkkeellä | pesäkkeillä |
| ablatiivi | pesäkkeeltä | pesäkkeiltä |
| allatiivi | pesäkkeelle | pesäkkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pesäkkeenä | pesäkkeinä |
| translatiivi | pesäkkeeksi | pesäkkeiksi |
| abessiivi | pesäkkeettä | pesäkkeittä |
| instruktiivi | – | pesäkkein |
| komitatiivi | – | pesäkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pesäkkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pesäket- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]etäispesäke, etäpesäke, itiöpesäke, konekivääripesäke, kriisipesäke, märkäpesäke, palopesäke, parveiluitiöpesäke, pesäkekovettumatauti, siittiöpesäke, tautipesäke, tulipesäke, vastarintapesäke, vihollispesäke
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.